Me Naiset
|
Heidi Heino
”Purin kuorman, toin tyhjät tavaralaatikot alas, menen seuraavaksi auttamaan yhtä maahantuojaa.” Milja, Stockmannin tavarahisseillä  Kuvat: Juha Salminen
”Purin kuorman, toin tyhjät tavaralaatikot alas, menen seuraavaksi auttamaan yhtä maahantuojaa.” Milja, Stockmannin tavarahisseillä Kuvat: Juha Salminen

Hissi vie nextille levelille, mutta on se paljon muutakin kuin keino päästä ylös tai alas.

Hei sinä uuden, urheilullisen vuoden aloittanut porraskävelijä, muistatko hissin?

Hissi on se koppi, jossa vielä viime vuoden puolella vietit monta kiusallista hetkeä. Tarkistit peilistä, ettei suupielessä ole hammastahnaa ja siirsit sitten katseesi kerrosnäyttöön. Koetit seisoa mahdollisimman kaukana muista ja olla tuoksumatta valkosipulilta.

Hissi ansaitsee enemmän kuin pelkän poissaolevan pönötyksen. Se on niin paljon muutakin kuin kiusallisuuden kehto: hieno keksintö, jonka ansiosta suurkaupungeissa on nykyään pilvenpiirtäjiä. Merkittävä osa suomalaisen teollisuuden sodanjälkeistä nousua. Ehkä maailman turvallisin matkustusmuoto. Oikeastaan meidän pitäisi huokaista ihailusta ja epäuskosta aina, kun kori lähtee pehmeään nousuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotelli Clarionin hissi. ”Olemme viettämässä 12-vuotiskihlajaispäivää. Jouni järjesti yllätyksenä hotelliyön merenrantahotellissa – hän vihjasi merellisestä tunnelmasta ja pelkäsin 20 tunnin känniristeilyä, mutta ei! Tämä oli tyylikäs.” Laura ja Jouni
Hotelli Clarionin hissi. ”Olemme viettämässä 12-vuotiskihlajaispäivää. Jouni järjesti yllätyksenä hotelliyön merenrantahotellissa – hän vihjasi merellisestä tunnelmasta ja pelkäsin 20 tunnin känniristeilyä, mutta ei! Tämä oli tyylikäs.” Laura ja Jouni

Oho, sehän lähti vauhdilla!

Aluksi oli varmasti talja, jolla nostettiin vettä. Muinaisegyptiläisillä pyramidityömailla on ollut pakko olla jonkinlaisia hissisysteemejä. Antiikin Kreikasta on jo kirjallisia todisteita hissistä: Arkhimedes ”Heureka” Syrakusalainen rakensi sellaisen 200-luvulla e.a.a. Siinä oli puinen taso, hamppuköyttä ja vinttureita, joita pyöritettiin lihasvoimalla. Paljon myöhemmin lihasvoima korvattiin höyrykoneella ja sitten sähkömoottorilla.

Ehkä uljain hetki hissin historiassa oli kuitenkin se, kun amerikkalainen Elisha G. Otis esitteli vuonna 1854 uuden keksintönsä, modernin turvahissin. Siinä oli tarrainlaite, jonka ansiosta hissi ei pudonnut. Otis demonstroi keksintöä seisomalla hississään ja hakkaamalla kirveellä köyden poikki. Laite toimi: kori nytkähti vain vähän alaspäin ja jämähti siihen.

Eduskunnan pater noster -hissi. ”Yksi palaveri on ohi, toinen vielä edessä: sen aiheena on nopea junayhteys Tampereelta Helsinkiin. Nyt ajattelin käydä kahvilassa kirjoittamassa kolumnin. Aihe on tässä juuri kypsymässä.” Pia
Eduskunnan pater noster -hissi. ”Yksi palaveri on ohi, toinen vielä edessä: sen aiheena on nopea junayhteys Tampereelta Helsinkiin. Nyt ajattelin käydä kahvilassa kirjoittamassa kolumnin. Aihe on tässä juuri kypsymässä.” Pia

Suomessa alkoi hissiasioissa tapahtua kunnolla vuonna 1924, kun insinööri Harald Herlin osti Strömbergiltä sen Kone-nimisen tytäryhtiön. Aluksi Kone Oy:n hissibisnestä häiritsivät maailmanlaajuinen lama sekä se fakta, että meillä oli harmillisen vähän korkeita taloja. Merkittävä varhainen tilaus tuli kuitenkin helsinkiläiseltä Stockmannin tavaratalolta, ja sen hisseistä tulikin hienot! Ne olivat saksanpähkinää ja kiillotettua koivua, ja niitä käyttivät univormupukuiset hissitytöt.

Sodan jälkeen Koneella riitti tilauksia. Neuvostoliittoon vietiin sotakorvaukseksi satoja hissejä ja nostureita, ja valtio maksoi. Nykyään Herlinien hissejä voi bongata vaikka pariisilaisessa oopperatalossa tai Saudi-Arabian sisäministeriössä.

Stockmannin tavaratalon hissit. ”Ollaan menossa brunssille tuonne yläkertaan. Pöllähtäneisyys johtuu siitä, että on juuri herätty! Kavereita ollaan.” Otto ja Roosa
Stockmannin tavaratalon hissit. ”Ollaan menossa brunssille tuonne yläkertaan. Pöllähtäneisyys johtuu siitä, että on juuri herätty! Kavereita ollaan.” Otto ja Roosa

Ai, tää meneekin ylöspäin!

Toisinaan hississä joutuu puhumaan muiden matkustajien kanssa. Hississä puhumista pelätään paljon, mutta se voi olla jopa hauskaa! Tarvitaan vain luonteva lähtökohta keskusteluun, esimerkiksi

  • hirveä sää
  • hissin pelkoa herättävä äänimaailma
  • väärän napin painaminen vahingossa
  • ”heh heh ollaankohan me liian painavia”.

Suomalaisissa hisseissä ei ole perinteisesti tarvinnut puhua pitkään, koska kerroksia on niin vähän. Suurkaupunkien pilvenpiirtäjissä ehtisi haastella, ja ehkä jonkin sellaisen hississä onkin kehitetty termi ”hissipuhe”. Se tarkoittaa ytimekästä, positiivisen mielikuvan herättävää esittelypuhetta, jolla ehtii kerrosten välissä myydä ideansa sijoittajille.

Hissipuhetta kannattaa kokeilla Suomessakin vaikka tuntemattomille ihmisille, jos haluaa kokea aidosti kiusallisen hissimatkan. Vuolaan viisitoistasekuntisen jälkeen voikin käyttää portaita seuraavat kuukaudet.

Tornitalon hissi, Vuosaari. ”Olen menossa vaarin luokse 11. kerrokseen. Käyn melkein joka päivä, kun asun ihan lähellä. Vaari on sokea, mutta pää hänellä leikkaa 90-vuotiaanakin. Käyn kaupassa ja jeesaan, jos hän tarvitsee apua. Totta kai. Hän piti musta huolta, kun olin skidi – vuoroin vieraissa.” Kimmo
Tornitalon hissi, Vuosaari. ”Olen menossa vaarin luokse 11. kerrokseen. Käyn melkein joka päivä, kun asun ihan lähellä. Vaari on sokea, mutta pää hänellä leikkaa 90-vuotiaanakin. Käyn kaupassa ja jeesaan, jos hän tarvitsee apua. Totta kai. Hän piti musta huolta, kun olin skidi – vuoroin vieraissa.” Kimmo

Painatko nappulaa?

Mummo oli hississä, johon astui hyväntuoksuinen rouva. Mummo nuuhkaisi kuuluvasti, johon rouva vastasi: Dior, 375 euroa. Hetken päästä hissiin astui toinen hyväntuoksuinen rouva. Jälleen mummo nuuhkaisi kuuluvasti, johon vastaus kuului: Chanel 450 euroa. Mummo jäi hissistä, pieraisi ja sanoi: kukkakaali, 4 euroa.

Hissiparka joutuu sietämään kaikenlaista. Huonoja hissivitsejä, Thierry Muglerin Angel-hajuvettä, kukkakaalipieruja, napin painamisvuoroa vinkuvia lapsia. Joissakin hisseissä kuulemma kummitteleekin.

Ihmisen taas on tervettä vähän pelätä hissejä: ne ovat kuitenkin vain laatikoita, jotka liikkuvat näkymättömien voimien avulla. Lisäksi hissiin on aivan mahdollista jäädä jumiin. Sitä tapahtuu välillä, jos sähköt katkeavat tai joku painaa vahingossa hälytysnappulaa. Happi ei apua odotellessa kuulemma lopu, mutta kuka sitä haluaa testata?

Suomessa tapahtuu muutama vakavampikin hissionnettomuus vuodessa. 90-luvulle asti tehtiin hissejä, joissa ei ollut umpinaista hissikoria. Sellaisissa on mahdollista kuristua kaulaliinaan, joka jää oven väliin, tai kiilautua ison kuorman kanssa seinän ja kuorman väliin.

Uusissa hisseissä sen sijaan on turvalliset liukuovet. Moni on jo ehtinyt kokeilla, onko ovien automaattinen avausmekanismi niin herkkä, että pelkän sormen työntäminen väliin riittää. Ei ole!

Lastensairaalan hissi. ”Ellin pikkuveli käy täällä säännöllisesti saamassa lääkettä; hänellä on lihassairaus. Isä jäi veljen kanssa osastolle, me menemme syömään. Elli vähän ujostelee.” Jenny ja Elli
Lastensairaalan hissi. ”Ellin pikkuveli käy täällä säännöllisesti saamassa lääkettä; hänellä on lihassairaus. Isä jäi veljen kanssa osastolle, me menemme syömään. Elli vähän ujostelee.” Jenny ja Elli

Mahtuukohan sinne vielä?

Hissi syöksyi 84 kerrosta alas pilvenpiirtäjässä Chicagossa – ”Luulin, että kuolemme” (Iltalehti 19.11.2018)

Elisha Otiksen turvahissikeksinnön jälkeen on käynyt todella vaikeaksi rysähtää hissillä kuilun pohjalle. Chicagossakin pysähdyttiin syksyllä 11. kerroksen kohdalle. Kenellekään ei käynyt mitään, vaikka pelkotiloja saattoi jäädä.

Mutta miettikää syöksyn valoisaa puolta. Kyydissä olleilla riittää loppuelämäksi jutunjuurta ja puujalkavitsejä hissimatkoille:

– Pohjakerrokseen, kiitos, mutta älä paina SITÄ nappulaa, mitä kaveri silloin Chicagossa painoi…

Sisältö jatkuu mainoksen alla