”Valtakunnan ykköshomo” Eino Nurmisto, 29, on tehnyt Suomen ensimmäisen oppaan homopojille. Se lukeminen ei tee pahaa heteroille tai naisillekaan. 

Ensi keväänä tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun Suomen blogikentälle tupsahti uusi tulokas: maan ensimmäinen homonäkökulmasta kirjoitettu lifestyleblogi. Se syntyi hetken mielijohtesta, kertoo Tämän kylän homopoika -blogia pitävä Eino Nurmisto, 29.

– Asuin nuoruuteni Somerolla ja olin todella kylän ainoa homo. Mietin leikkimielisesti, että joko alan kirjoittaa tai menen terapiaan. Pienessä kyläyhteisössä terapiaan meno ei tuntunut realistiselta, joten aloin kirjoittaa, Eino kertoo. 

Blogi sai nopeasti lukijoita ja paljon kiitosta. Eino piti sen aluksi anonyymina. Lukijamäärät kasvoivat tasaisesti, ja muutamaa vuotta myöhemmin Eino päätti antaa blogilleen kasvot. Se kannatti. Vuonna 2015 Tämän kylän homopoika palkittiin The Blog Awards Finlandin parhaana lifestyle-blogina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyään Eino kuvailee itseään blogissaan valtakunnan ykköshomoksi, ja tittelinsä hän lienee ansainnut. Tänä syksynä edessä oli jälleen uusi aluevaltaus: Einolta on ilmestynyt Suomen ensimmäinen homopojille suunnattu opas. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Homopojan opas (Nemo) on teini-ikäisille homopojille suunnattu teos seksistä, seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja itsensä hyväksymisestä. 

– Tämä on kirja, jota olisin itse tarvinnut teinivuosinani. Se ei ole seksiopas, vaan yleisinhimillinen kirja itsensä hyväksymisestä ja vapaudesta olla oma itsensä, Eino kiteyttää.

Eino kertoo haaveilleensa kirjan teosta jo vuosia sitten.

– Silloin ei tunnettu vielä sellaista ilmiötä, että somevaikuttaja voisi tehdä kirjan. Asia unohtui, kunnes kustantamo otti minuun yhteyttä vuoden alussa. Luulin aluksi, että minulta toivottiin yhtä artikkelia jonkun muun kirjaa varten ja iloitsin pyynnöstä. Palaverissa selvisi, että minun oli tarkoitus tehdä koko kirja, Eino nauraa.

Listasimme 7 syytä, miksi Homopojan opas on avartava ja yleissivistävä lukukokemus ihan jokaiselle sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta:

1. Se täyttää aukkoja suomalaisessa seksuaalikasvatuksessa.

Seksuaalikasvatus on Suomessa yhä heteronormatiivista. Terveystiedon tunneilla seksiä ja seksuaalisuutta käsitellään useimmiten lähinnä heteromiesten ja -naisten näkökulmasta. Erilaisten ihmisten seksuaalisuuden sävyjen ymmärtäminen ei tee pahaa kenellekään, päinvastoin: se lisää ymmärrystä ja vähentää ennakkoluuloja. 

2. Se opettaa Pride-liikkeen historiaa.

Kirja alkaa luvulla, jonka nimi on Homohistoria. Se kertoo, milloin ja mistä Pride-liike sai alkunsa ja miten suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut Suomessa vuosikymmenten varrella. 

– Olen melko valpas, kärkevä ja yhteiskunnallisesti aktiivinen ihminen, joten kirjan aloittaminen näin tuntui luontevalta. Pride-historian tuntemus kuuluu mielestäni yleissivistykseen, Eino sanoo.

Harva muistaa, että homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vuoteen 1971 asti ja psykiatrinen sairaus vielä vuoteen 1981. Nykynuorille moinen ajatus tuntuu käsittämättömältä. Isoja virstanpylväitä on saavutettu viime vuosinakin: perheen sisäisestä adoptiosta tuli mahdollista 2009, ja tasa-arvoinen avioliitto-oikeus tuli voimaan 2017. 

– Nykyteinit elävät valtavan erilaisessa, suvaitsevaisemmassa maailmassa. Historian muistaminen on tärkeää, koska vaikka asiat ovat nyt aika hyvin, se ei välttämättä ole pysyvä tila. Haluan kannustaa nuorisoa yhteiskunnalliseen valppauteen.

3. Se avartaa omaa maailmankuvaa.

Vaikka ei olisi itse homopoika, on aina opettavaista ymmärtää, millaisia asioita muut ihmiset käyvät elämässään läpi. Heteroksi itsensä identifioivan voi olla vaikea käsittää, millaisia ajatuksia ja pelkoja esimerkiksi kaapista tulo voi herättää sateenkaarikirjoon kuuluvissa läheisissä. Miltä homoseksuaalista teinistä tuntuu, kun heterokaverit ympärillä alkavat harjoitella seurustelua samalla, kun itse painii yksinäisyyden ja kumppanin kaipuun tunteiden kanssa? Entä millaisia ovat transmiesten kokemukset homomiesten yhteisöissä?

Kun tulee tietoiseksi muiden ihmisten elämään liittyvistä ongelmista ja kokemuksista, oma maailmankuva avartuu kummasti. 

4. Se vastaa ”kysymyksiin, joita vain uteliaat heterot uskaltavat esittää”.

– Seksihän se tietysti kiinnostaa aina ihmisiä. Kerron kirjassa kaiken, mitä tiedän miesten välisestä seksistä, Eino kertoo.

Sen hän todella tekee ja onnistuu olemaan samanaikaisesti opastava, suorasukainen ja virkistävän rehellinen. ”Peppuleikkeihin liittyy paljon kysymyksiä, epäluuloja, pelkoja ja kysymyksiä. Niistä puhuminen voi tuntua usein myös kiusalliselta (sivumennen sanoen näköjään myös kirjoittaminen voi hihityttää ja punastuttaa, näkisittepä minut täällä kahvilan nurkassa tätä kirjoittamassa).”

Kirja opettaa myös, että miesten välinen seksi on paljon muutakin. Eino tietää kertoa, että homojen seksin muodot ovat tutkimusten mukaan moninaisempia kuin heteroilla.

Ja toisaalta: ”Itsestään selvää on, että anaaliseksi on ihan yhtä lailla heteroiden hommaa.” 

Eino vastaa kirjassa myös kysymyksiin, joita ”vain uteliaat heterot uskaltavat esittää”. Siis sellaisiin kuin ”Miten päätetään, kumpi panee kumpaa” ja ”Voiko anaaliorgasmin saada ilman että vatkuloi kikkeliä samaan aikaan”. Mainitsimmeko jo virkistävän suorasukaisuuden?

5. Se kertoo, miksi positiivinenkaan yleistäminen ei kannata.

Tiedätkö, mitä on positiivinen yleistäminen? Eino kertoo kirjassa törmänneensä usein ilmiöön, jossa ”homoihin myönteisesti suhtautuva ihminen tulee riemuissaan kehumaan, kuinka ihania ja tyylitietoisia kaikki homot ovat”. Vaikkei puhuja tarkoita pahaa, on tällainen suhtautuminen silti yleistämistä ja tuntuu homoista lähinnä kiusalliselta.

”Vaikka ennakkoluulo ja yleistys olisivatkin positiivia, ei ennakkoluulonsa varassa kannata mennä kovin pitkälle. Ennen vuolasta kehumista ja shoppailukierroskutsuja on järkevää tutustua ihmiseen.”

Kirja kertoo myös, miksei homokaverille kannata ehdottaa treffejä toisen tuntemansa homon kanssa vain siksi, että molemmat sattuvat olemaan, no, homoja. 

6. Se kertoo, miten oman (tai muuten läheisen) lapsen homouteen kannattaa suhtautua.

– Tiedän omasta kokemuksesta, että tietyt homoseksuaalisuuteen ja homosuhteisiin liittyvät asiat herättävät paljon kysymyksiä myös heteroaikuisissa ja etenkin sateenkaarinuorten vanhemmissa. Halusin huomioida myös heidät, Eino kertoo.

Homopojan oppaan lopussa on luku, joka on osoitettu vanhemmille ja muille homopojan läheisille aikuisille. Siinä Eino vastaa vanhempien yleisiin kysymyksiin, jotka tulevat väistämättä mieleen, kun oman lapsen seksuaalisuus mietityttää. Miten toimia, kun lapsi tulee kaapista? Voinko saada lapsenlapsia? Onko parempi odottaa, että lapsi puhuu asiasta itse?

7. Siitä on apua myös sateenkaaritytöille tai muunsukupuolisille.

Homopojan oppaassa on paljon tietoa, josta voi olla apua myös sateenkaarikirjoon kuuluville tytöille tai muunsukupuolisille. Esimerkiksi kaapistatulovinkit eivät katso sukupuolta.

Olisiko Suomessa silti tilaa myös lesbotyttöjen oppaalle? 

– Ihan varmasti! Olisi tosi hienoa, jos joku tekisi tytöille suunnatun oppaan. Tytöt ja muunsukupuoliset tarvitsevat tietoa yhtä paljon. Haluaisin nähdä, että tämä on sarjan aloitus, jota joku muu jatkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla