Selvitimme, millainen viesti naapureille tai työkavereille kannattaa rustata, jotta se ei käänny itseään vastaan.

Niin kutsutut heippalaput ovat hurmaavan suomalainen ilmiö.

Kun meitä ärsyttää jokin asia lähiympäristössämme, kirjoitamme asiamme lapulle ja jätämme sen nähtäville sen sijaan, että kääntyisimme itse asianosaisten puoleen. Heippalappuihin törmää tyypillisesti kerrostalon ilmoitustaululla tai työpaikan kahvihuoneessa. Joskus viestin aihe voi toki olla positiivinenkin, mutta usein lappu kirjoitetaan, kun jokin asia aiheuttaa närää.

Kenties yleisimmät aiheet heippalapuissa ovat naapurien tavalla tai toisella aiheuttama melu (”Nyt loppuu se hemmetin remuaminen!”) ja samassa paikassa työskentelevien eriävät siisteyskäsitykset (”Äitisi ei tiskaa täällä!”). Tunteiden pidäkkeetön purkaminen heippalapussa on yleensä ulkopuolisen silmiin jokseenkin koomista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Harmi kyllä, enemmän ja vähemmän hyökkäävät viestit harvoin saavat ketään kiltisti muuttamaan käytöstään toivottuun suuntaan. Aggressiivinen sävy herättää ennemmin vastareaktion: ”En varmana tee noin, kun oli niin ärsyttävä lappu.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikä siis neuvoksi, jos toivoo muutosta, muttei innostu ottamaan asiaa kasvotusten puheeksi? Sekin on nimittäin ihan ymmärrettävää, jos kismityksen aiheena on esimerkiksi naapurista kantautuva äänekäs seksin harrastaminen.

Tämä heippalappu sai lähinnä tuumaamaan, että korvatulpat on keksitty.
Tämä heippalappu sai lähinnä tuumaamaan, että korvatulpat on keksitty.

Otimme asiaksemme selvittää, millainen on oikeasti toimiva heippalappu. Huikean perinpohjaisen ja syväluotaavan, joskin täysin epätieteellisen, selvitystyön perusteella on muutamia asioita, joita kannattaa noudattaa, jos haluaa saada sanomansa perille.

  1. Ole ystävällinen... Kuten sanottu, jos lappu saa vastaanottajan ärsyyntymään, muutosta tuskin tapahtuu. Kannattaa siis kirjoittaa aidosti ystävälliseen sävyyn, vaikka kuinka kiukuttaisi. Edes ironian varjolla ei kannata naljailla. Passiivis-aggressiivisuuden (”Olipa taas kiva tiskata kaikkien astiat, kun kukaan muu ei vaivaudu laittamaan niitä koneeseen”) ja piilokettuilun kyllä huomaa.
  2. ...tai ainakin neutraali. Osan mielestä mahdollisimman neutraali ja ytimekäs viesti menee paremmin perille. Siispä kannattaa kirjoittaa ennemmin ”astiat tiskikoneeseen, ei lavuaariin” kuin ”Taas oli tiskialtaat ihan täynnä! Onko todella niin mahdotonta vaatia, että joku muukin täällä osallistuisi?”.
  3. Käytä huumoria. Ennen heippalapun kirjoittamista kannattaa varmistaa, ettei pipo ole turhan kireällä. Asiaan kannatta yrittää suhtautua – ainakin tekstin tasolla – humoristisesti. Huumori on kuitenkin taitolaji. Esimerkiksi kovin sarkastinen lähestyminen ei välttämättä toimi (ks. kohta 1).
  4. Älä ylikuluta huutomerkkejä. Nimikin sen jo sanoo: huutomerkeistä tulee sellainen olo kuin joku huutaisi asian. Se epäilemättä lienee usein myös tarkoitus. Jos kuitenkin ihan oikeasti haluaa, että viesti menee perille, ei huutomerkkien viljeleminen kannata. Vai kuinka usein sitten vauva-aikojesi olet saanut tahtosi läpi huutamalla?
  5. ... tai TIKKUKIRJAIMIA. On todella raskasta lukea tekstiä, jossa kaikki tai edes useampi kokonainen sana, on kirjoitettu isolla. Vaikka tarkoituksena on korostaa viestin tärkeyttä, tikkukirjaimia voi päinvastoin olla vaikea ottaa vakavasti. Käytä niitä siis erittäin harkiten.
  6. Pyri oikeakielisyyteen. Kaikki meistä eivät tietenkään voi olla mitään kielioppiguruja, mutta oikeakielisyyteen kannattaa kiinnittää silti huomiota. Joitakuita jatkuvat pilkku- ja yhdyssanavirheet yksinkertaisesti ärsyttävät, ja joidenkin silmissä ne vievät uskottavuuden. Ja kas, jälleen kerran viestin sisältö jää huomioimatta.
  7. Allekirjoita omalla nimelläsi... Heippalaput on tyypillisesti allekirjoitettu tyyliin ”naapuri”, jos niitä on ylipäänsä allekirjoitettu. Nimettömänä on helppo huudella, mutta yhtä lailla tuntemattoman tahon viesti on myös helppo ohittaa. Siksi voi toimia paremmin, kun viestin kirjoittaa rehdisti ihan omalla nimellään. Arvelemme, että vastapuoli tuntee herkemmin piston sydämessään, kun mielensä onkin pahoittanut juuri Jari-Tuulikki, eikä mikä tahansa satunnainen tyyppi.
  8. ... tai esiinny virallisena tahona. Jos oman henkilöllisyyden paljastaminen pelottaa, voit vaihtoehtoisesti ottaa ihan toisen lähestymistavan. Osaan ihmisistä viesti nimittäin uppoaa paremmin, kun käskyttäjänä on jokin virallinen auktoriteetti. Kokeile vaikkapa talonmiestä tai isännöitsijää. Huom! Erityisesti tässä yhteydessä kannattaa noudattaa myös ainakin kohtia 2, 4, 5 ja 6, jos haluaa, ettei jekku paljastu.
Vierailija

On se kyllä äänekkäiden seksinharrastajien tehtävä olla hiljempaa, jos naapurissa lapsia. Jos on liian kiihkeää ettei suut pysy kiinni, niin onneksi siihenkin löytyy seksikaupoista välineet😂

Sisältö jatkuu mainoksen alla