Miltä tuntuisi, jos perheellä olisi vielä yksi yhteinen puhelin?

Lankapuhelinaika tuntuu jotenkin eksoottiselta, vaikka puhelimia on vielä paljon käytössä. Suuri osa puhelimista mykistyy kuitenkin vuoden 2019 aikana. Telia Finland kertoi tammikuun alussa, että se lopettaa lankapuhelinpalvelujen tarjoamisen tämän vuoden kuluessa.

Kierrejohtoisten pöytäpuhelimien kunniaksi keräsimme muistoja, joita lankapuhelimet tuovat mieleemme. Millaisia asioita sinä muistat tuosta viestintävälineestä?

  1. Puhelinluettelo oli lankapuhelinajan hakukone. Jos teini-ihastuksesta ei ollut mitään muuta tietoa, saattoi luetteloa pläräämällä selvittää ainakin kaikki asuinalueen perheet, joilla on sama sukunimi.
  2. Sitten valittiin niistä todennäköisin ja kädet täristen soitettiin sekä toivottiin, että ihastuksen kohde vastaisi ja kuulisi edes äänen.
  3. Jos pokka petti eikä puhelimessa kehdannut sanoa mitään, pystyi luurin sulkemaan äkkiä, vaikka se olikin typerästi tehty. Perään vielä hihitettiin pitkään.  
  4. Lankapuhelimen kierrenauhan pyörittely oli sen ajan mindfulnessia. Tosin joskus sitä pyöritti niin tiukalle, että sormenpäässä lakkasi kiertämästä veri.
  5. Puhelimeen vastaaminen oli kuumottavaa, kun kotona piti vastata puhelimeen tietämättä siitä, kuka soittaa ja kenelle… Odottipa sitten kuumeisesti puhelua seurustelukumppaniltaan tai pelkäsi soittoa puolitutulta kummitädiltä, joka halusikin alkaa jutella, vaikkei äiti ollut kotona.
  6. Jotkut tosin rakastivat sitä hetkeä, kun puhelin soi. Sisarusperheissä saatettiin tapellakin siitä, kuka saa vastata puhelimeen, vaikka ei sillä hetkellä odottanutkaan soittoa itse.
  7. Puhelimen vieressä oli aina muistilehtiö, johon merkittiin viesti, jos jollekin piti soittaa takaisin. Usein siihen tuli piirreltyä sydämiä – tai sitten aggressiivisempia kuvioita, riippuen puhelun tunnelmasta.
  8. Nooh, kaikilla ei ollut puhelinpöydällä vihkoa, joten joskus saattoi tulla piirustuksia vahingossa seinäänkin.
  9. Jos puhelinverkko ei toiminut tai joku ei vastannut puhelimeen, nousi siitä yleensä iso huoli. Joskus johto oli lähtenyt vahingossa seinästä tai koira purrut jopa luurin. Mutta ihan hyvin selvisi hetken ilman puhelinta.
  10. Kaukopuhelut Suomen sisälläkin olivat kalliita. Kun hellu asui eri suuntanumeroalueella, ei hänelle ihan joka päivä soiteltukaan. Puhumattakaan ulkomaanpuheluista.
  11. Ensimmäisten nettiyhteyksien kanssa lankapuhelimet olivat melkein turhia. Kun modeemi laitettiin päälle, puhelimesta alkoi kuulua vain faksityyppistä piipitystä. Usein samaan aikaan nettipankissa laskuja maksava joutui kärsimään hitaammasta yhteydestä.
  12. Puhelinpöytä! Tätä huonekalua ei luonnollisesti enää näe muissa paikoissa kuin kirpputoreilla, mutta 1980-luvulla ne olivat suosittuja. Pienen pöydän viereen oli integroitu istuin, jolla pystyi istumaan ja puhumaan puhelimessa.
  13. Jos kotona oli kaksi lankapuhelinta, pystyi puhelua salakuuntelemaan nostamalla varovaisesti toisen luurin.
  14. Edistyneimmillä oli kotona kokonainen puhelinhuone. Yleensä se oli pieni koppi vaikkapa eteisessä, jossa oli puhelinpöytä ja puhelin.
  15. Lankapuhelimeen vastattiin kuitenkin (lähes) aina, koska ei voinut olla varma, kun siellä soittaa. Lisäksi puhelimeen vastannut kertoi usein sekä etu- ja sukunimensä, jotkut jopa numeronsa; joskus saattoi tulla pitkä rimpsu, kuten ”5317462, Annakaisa Vääräniemi puhelimessa”. Sen aikana soittaja saattoi jo köhistä puhelimen päässä kiireisen oloisena. 
     
  16. Anteeks, väärä numero! Numeroa pyörittäessä tuli välillä vääriä numeroita, kun numeroa ei nähnyt näytöltä. Jossain hienommissa puhelimissa sen saattoi myöhemmin nähdä, mutta väärään numeroon soittaminen oli silti yleisempää – koska näppäilyjä ei voinut perua eikä numeroa ollut puhelimen muistissa suoraan. Numerokäsialan tulkitseminenkin oli joskus vaikeaa.
  17. Parhaan ystävän kanssa riiteleminen tarkoitti usein hiljaisia puheluita – vaikka ulkona huudettiin toisille suorat sanat. Luuri kourassa huokailtiin, välillä jopa itkettiin. Lopulta hiljainen puhelu päättyi yleensä siihen, että joku perheenjäsenistä tuli häätämään pois puhelimesta, kun piti soittaa omia puheluita.
  18. 7534324! 5317462! Lankapuhelinajan kasvatit muistavat yhä lapsuudenkotinsa ja monta ystäviensäkin numeroa, mutta tilanne voi olla kokonaan toinen kännykkänumeroiden suhteen. Niitä kun ei ole koskaan tarvinnut opetella.
  19. Puhelinnumerovihkoihin koottiin kuitenkin kaikkien mahdollisten ihmisten yhteystiedot. Joillakin saattoi puhelimen vieressä olla vieläpä erillisellä lapulla tärkeimmät puhelinnumerot.
  20. Langattomien seinäpuhelimien tuleminen oli ällistyttävä juttu! Johto ei enää rajoittanut puhumista 2000-luvun vehkeeseen niin paljon kuin ennen, vaan puhelimen läheisyydestä pystyi liikkumaan muutaman metrin. Ainoa hurja ominaisuus oli joissakin malleissa se, että ukonilmalla luuri pomppasi irti herkästi telineestä ja lensi lattialle. Toisaalta se kesti iskuja huomattavasti paremmin kuin nykyiset älypuhelimet.

Millaisia asioita sinä muistat lankapuhelinajasta?

Keskustele ja kommentoi asiasta alla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kysely

Miten vastasit yleensä lankapuhelimeen?

koko nimelläsi
koko nimelläsi
51.1%
sukunimelläsi
sukunimelläsi
36.3%
omalla etunimelläsi
omalla etunimelläsi
6.5%
milloin mitenkin
milloin mitenkin
2.3%
haloo-tervehdyksellä
haloo-tervehdyksellä
2.3%
puhelinnnumerollasi
puhelinnnumerollasi
1.1%
Ääniä yhteensä: 168
Kinus

Puhelimeen suurin osa vastasi pelkällä sukunimellä. Tiedoksi jutun tekijälle joka ilmeisesti ei ole lankapuhelinta koskaan käyttänyt ja testissä ei ole koko vaihtoehtoa

Vierailija

Lapsena oli ahdistavaa soittaa kavereille, joiden perheessä oli tapana vastata puhelimeen pelkästään sukunimellä. Yhdenkin ystäväni perheessä oli viisi naispuolista ja heillä kaikilla niin samalta kuulostavat äänet, etten koskaan voinut olla varma, oliko puhelimeen vastannut ystäväni, äitinsä vai joku siskoistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla