Kiusaako pomo? Kohdellaanko työpaikalla huonosti? Työpsykologi Antti Aro kertoo, miten hirviöpomon kanssa pärjää.

Kuvitus Ulla Bergström
 

Miten hankalan esimiehen kanssa pärjää?
On kohtuutonta, jos esimies on hankala – työntekijällä on oikeus asialliseen esimieheen. Kokemus yleensä opettaa, mitkä
asiat ovat vaikeita esimiehelle. Niiden välttäminen on yksi keino selvitä hankalasta tilanteesta. Työntekijän kannattaa käyttäytyä aikuismaisesti eikä ryhtyä valtapeliin pomonsa kanssa. Jos esimiehesi on hirviö, toimi kylmän rauhallisesti
äläkä asetu uhriksi. Muista myös, että esimiehellä on esimies.
Hänen puoleensa voi kääntyä vaikeassa tilanteessa. Häirintähän on kielletty työturvallisuuslaissa.

Mistä kiusattu voi hakea apua?
Työturvallisuuslaissa on kielletty työntekijän huono tai epäasiallinen kohtelu. Se koskee sekä työtovereita että esimiehiä. Jos tilanne työpaikalla on vaikea ja kiusaamisen tunnusmerkkejä löytyy, voi kääntyä esimiehen esimiehen, työpaikan työsuojeluväen tai vakavammissa tapauksissa viranomaisten puoleen.

Millaisilla työpaikoilla on pahimmat ongelmat?
Usein hankalia esimiehiä on organisaatioissa, joissa ei millään lailla seurata johtamista. Villillä maaperällä kukin johtaja toimii
tavallaan. Näillä työpaikoilla ei ole selkeää seurantaa, ja organisaation rakenteetkin ovat epäselvät. On paljon puhuttu esimerkiksi siitä, että julkisella sektorilla ja kirkossa ei juuri
kiinnitetä huomiota johtamistaitoihin. Julkisella sektorilla on vanha sanonta: "Jumala antoi viran ja kaikki avut sen hoitamiseen." Pomo toimii kuten toimii ja on aina oikeassa.

Miten pomosta tulee paha?
Jos kaikki työpaikalla pyrkisivät huolehtimaan siitä, että työt
menevät oikeaan suuntaan, hirviöpomoja ehkä löytyisi vähemmän. Tilanne usein kiristyy, kun työpaikalla on kovia paineita. Kun vaatimukset ovat tiukat, ihmiset väsyvät ja väsyneistä ihmisistä nousevat esiin huonoimmat puolet. Johtaminen on siis myös yhteisöllistä. Riski joutua hirviöpomon
alaiseksi lisääntyy, jos johtaminen on vain yhden ihmisen
vastuulla.

Kuinka yleisiä pomopulmat ovat?
Eivät kovin yleisiä. Suomalaisista esimiehistä suurin osa on hyviä johtajia, vaikka toki kaikki esimiehet joutuvat välillä turhauttamaan alaisiaan. Kaikissa ihmisissä on puutteita, mutta vain murto-osa johtajista on täysin työhönsä sopimattomia. Arvioisin, että heitä on vain muutama prosentti. Vaikeat tapaukset saavat tietysti osakseen huomiota, ja on totta, että korkeassa asemassa oleva huono esimies saa paljon vahinkoa aikaan.

Millainen on hankala alainen?
Samat asiat pätevät niin pomoihin kuin alaisiinkin. Myös alaisilta
toivotaan yhteistyötaitoja ja sosiaalista osaamista. Ihminen, joka ei oikeasti halua tehdä toisten kanssa yhteistyötä, on yleensä hankala alainen. Joskus taas esimies ei vain löydä
alaisen kanssa oikeaa säveltä – kemiat eivät vain toimi.

Vuonna 1990 julkaistu Orjattaresi-elokuva ei ole yhtä laadukas, kuin 2010-luvulla tuotettu The Handmaid's Tale -sarja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö leffa olisi katsomisen arvoinen.

IS TV-LEHTI: Kun Margaret Atwoodin romaaniin (1985) perustuva elokuva Handmaid’s Tale – Orjattaresi ilmestyi vuonna 1990, se ei herättänyt aivan samanlaista ihastunutta kohinaa kuin nyt faneja hurmannut sarja. Teemat ja useat kohtaukset ovat kuitenkin samoja. Mitä elokuvasta aikoinaan puhuttiin – entä millaisia yhtymäkohtia sillä on suosikkisarjaan?

Elokuvan ohjasi saksalainen Volker Schlöndorff, ja kuten sarjankin kanssa, kirjailija Atwood oli mukana neuvonantajana ja osin käsikirjoittajana. Dystooppinen Amerikka on molemmissa tulkinnoissa muuttunut ääriuskonnolliseksi Gileadiksi, jossa hedelmöittymiskykyiset naiset on valjastettu rikkaiden pariskuntien synnytysorjiksi kuolemanrangaistuksen uhalla.

Pääosaa, Frediläistä, esittää Natasha Richardson ja Serena-vaimoa Faye Dunaway. Nick-vartijan roolissa on Aidan Quinn ja Komentajana Robert Duvall. Elokuva seuraa uskollisemmin kirjaa henkilöhahmojen iän suhteen: Serena ja Komentaja Fred ovat huomattavasti vanhempia kuin sarjan Yvonne Strahovskin ja Joseph Fiennesin esittämä aviopari.

Siksi he ovat myös sympaattisempia ja haavoittuvaisempia. Dunawayn Serena on kuin Dynastiasta napattu tyylikäs savukeleidi. Fred on ällöttävä patu, jonka työhuoneessa salaa hengaileva Frediläinen saa tuota pikaa otteeseensa. Myös martat ovat kauttaaltaan ikäihmisiä.

Fred on ällöttävä patu, jonka työhuoneessa salaa hengaileva Frediläinen saa tuota pikaa otteeseensa.

Sen sijaan Lydia-täti on nuorempi, tärkeilevä ja kopea. Häntä esittää Victoria Tennant, jonka Lydia-hahmo on huomattavasti yksiulotteisempi ja stereotyyppisempi pahis kuin Ann Dowdin sarjassa upeasti näyttelemä rakastettavan hirmuinen Lydia.

Frediläisen oikea nimi elokuvassa on Kate, kun se sarjassa on June (Elisabeth Moss). Vartija Nick on kaukana sarjan sielukkaasta Max Minghellan tulkitsemasta rakastajasta – Aidan Quinnin esittämä Nick on suoranainen rintamukseen kiinni iskevä donjuan-hurmuri.

Frediläisen paras ystävä Moira on sarjassa tummanihoinen (Samira Wiley), samoin kuin Junen lapsen isä (O. T. Fagbenle). Elokuvassa afroamerikkalaiset ja muut vähemmistöt on karkotettu kauas, mutta sarjaan tahdottiin tuoda myös värillinen näkökulma. Moiraa esittää elokuvassa Elizabeth McGovern, jonka hahmo on mainion räävitön, muttei yllä Samira Wileyn näyttämään herkkään puoleen.

Elokuvamuodossa pituus on rajoittava tekijä sarjaan nähden. Siksi elokuva tuntuu kevyeltä pintaraapaisulta, kun taas sarjan puitteissa Handmaid’s Tale on uinut syvälle filosofiaan, yksilönvapauteen, naisvihaan, äidinrakkauteen ja valtaan.

Sarjan Nickin kiinteä katse saa elokuvan Nickin tuntumaan eroottiselta typerykseltä.

Merkittävin ero on kuitenkin elekielessä. Elisabeth Mossin June-Frediläinen kertoo koko olemuksellaan sanoja suurempia tunteita kaiken aikaa. Richardson on häneen verrattuna valju haamu. Samoin sarjan Nickin kiinteä katse saa elokuvan Nickin tuntumaan eroottiselta typerykseltä.

Silti myös elokuvassa dystoopia iskee vasten kasvoja voimalla. Elokuva on scifimpi, ja tunnelma orjattarien koulutuskeskuksessa keskitysleirimäisempi ja futuristisempi kuin sarjassa. Moni orjatar tuntuu olevan kuin maaninen lahkon jäsen, kun taas sarjassa suurin osa on paikalla vastentahtoisesti.

Sarjaan on #metoo-kampanjan ja Trumpin maailmassa elävän nykykatsojan helpompi samastua, sillä siinä on Gileadin rinnalla läsnä todellinen nykyhetki älypuhelimineen. Elokuvassa tekniikka on 1990-lukulaista, ja televisiomonitoreilla on suuri rooli. Gileadissa vaimojen on lupa katsoa televisiota, eikä vain neuloa, kuten sarjassa.

Samojakin elementtejä riittää. Tutut fraasit kuten Blessed be the fruit, Under His eye ja Praise be (Siunattu olkoon hedelmä, Hänen silmänsä alla ja Ylistetty olkoon) toistuvat tervehdyksissä. Uskonnollisuus on yhtä vanhakantaista. Kapinalliset ripustetaan muurille. Martat ovat ystävällisiä. Synnytykset ovat suuria rituaaleja, ja Seremoniat tuskallisen vastenmielisiä.

Elokuvan tekoon käytettiin vain vähän rahaa. Sen vuoksi sarja tuntuu korostuneemman laadukkaalta.

Aikanaan elokuva sai katsojilta keskinkertaista, vaihtelevaa palautetta ja kriitikoilta pääosin paria tähteä. Katsojat ylistivät vangitsevaa, tuskaista tunnelmaa ja sitä, kuinka hyvin elokuva seuraa romaania. Natasha Richardsonia kritisoitiin liian passiiviseksi Frediläisen rooliin, ja sekava sanoma mietitytti. Melodramaattista otetta moitittiin. Parhaimmaksi kehuttiin myös sarjan erästä kiehtovimmista jännitteistä: Frediläisen ja Fredin välistä suhdetta, työhuoneen moniselitteistä tunnelmaa ja vaihtelevia valta-asetelmia.

Elokuvan tekoon käytettiin vain vähän rahaa. Sen vuoksi sarja tuntuu korostuneemman laadukkaalta. Elokuva on silti sarjan faneille mielenkiintoinen lisä orjatarten tarinaan. Se näyttää myös yhden mahdollisen loppuratkaisun.

Kino: Orjattaresi, Yle Teema & Fem, ti klo 22.00

Ihan pian niistä helteistä päästään!

Eiköhän tämä kesä ja loputon helle ala jo riittää! Kokosimme yhteen 20 asiaa, jotka vain ne, jotka tietävät syksyn olevan vuoden parasta aikaa, ymmärtävät:

  1. Ei tarvitse kärsiä kuumuudesta. Vuorokauden ympäri hikoilu saa nyt loppua.
  2. Kynttilät saa kaivaa laatikoista esiin. Voisi niitä kesälläkin polttaa, mutta hämärtyvissä illoissa kynttilänvalo on huomattavasti tunnelmallisempaa!
  3. Kuumat juomat astuvat jälleen kuvioihin. Helteellä kuuman kahvin litkiminen ei ihan kauheasti kiinnosta, mutta syksyllä on taas kiva nauttia teestä ja kaakaosta.
  4. Ötökät alkavat pikkuhiljaa kaikota. Ihanaa, ettei tarvitse koko ajan huitoa kaikenlaisia lentäviä pörriäisiä pois naamalta.
  5. Shortsit ja topit vaihtuvat farkkuihin ja villapaitoihin. Onko parempaa asua olemassa kuin hyvännäköiset farkut, ihanan lämpöinen villapaita ja kaapissa kuukausitolkulla odottanut ohut syystakki tai nahkatakki? No ei! 
  6. Asuun pystyy lisäämään erilaisia elementtejä. Kesällä vaatteita on joko yksi tai kaksi kappaletta. Nyt asuun pääsee lisäilemään huiveja, hattuja, hanskoja ja ties mitä ihanaa!
  7. Myös turvotus on enemmän kuin sallittua. Tuliko syötyä isommanpuoleinen lounas? Eipä muuten haittaa, kun vatsapömpön ääriviivat peittyvät kivasti vaatekerrosten alle. 
  8. Octoberfest! Turha esittää, ettei tästä oluen ystävien lempijuhlasta olisi innoissaan jo nyt.
  9. Makuuhuoneen saa yöllä viileäksi. Tervetuloa takaisin, valtavat untuvapeitot ja viltit sekä oikeasti sikeät ja virkistävät yöunet!
  10. Kaikkialla on niin ihanan värikästä! Ihan kivoja kukkaset ja muut ovat kesälläkin, mutta onhan ruskan väriloisto aivan omaa luokkaansa.
  11. Kauhuleffafanit pääsevät nauttimaan Halloween-tunnelmasta. Vaikka Halloweenia ei virallisesti Suomessa vietetäkään, kyllä tunnelma silti tännekin aste eksyy.
  12. Joulukin on ihan nurkan takana! Siis miettikää, ihan kohta on joulu. 
  13. Villasukat ovat jälleen täysin sopiva sukkavalinta. Se vain ovat niin mukavat ja söpöt, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
  14. Huonosta hiuspäivästä ei ole koskaan huolta, koska aina voi turvautua pipoon. Myssy päähän ja menoksi!
  15. Tummat sävyt meikissä ovat taas ajankohtaisia. Viininpunaista huulipunaa, ruskeita ja punertavia sävyjä silmämeikissä – ne nyt vain sopivat syksyyn kuin nenä päähän.
  16. Kotiin saa jäädä tuijottelemaan leffoja oikein luvalla. Aina voi vedota siihen, että ulkona on vähän vilpoisaa ja juuri tänään tekee mieli pitää kotipäivä. Täysin sallittua! 
  17. Mustikka ja -omenakausi ovat parhaimmillaan. Kukapa ei kaipaisi hyvää tekosyytä mussuttaa piirakoita päivästä toiseen?
  18. Vihdoinkin pääsee myös sienestämään! Terveellistä ja tuoretta lähiruokaa parhaimmillaan hyötyliikunnalla höystettynä.
  19. Kahvilat ovat täynnä kanelilla ja muilla mausteilla piristettyjä juomia ja herkkuja. Varsinkin Starbucks-kahvilat ovat tuoneet mukanaan Amerikassa suositut pumpkin spice -kahvit, mutta kyllä kanelia, kardemummaa ja muita syksyisiä mausteita suositaan muutenkin.
  20. Syksy on täynnä uusia alkuja. Uusia työpaikkoja, uusia opintoja, uusia harrastuksia... monia asioita voi aloittaa puhtaalta pöydältä.