Rahaa kuin roskaa! Ja ei kuin töihin? Kuva: Shutterstock.
Rahaa kuin roskaa! Ja ei kuin töihin? Kuva: Shutterstock.

Työkaverit, arjen rutiinit, vapaaehtoistyöhön vaihtaminen. Tässä syitä, miksi jättipotin jälkeenkin kiinnostaa työelämä, edes jonkinlainen. – Tekisin jotain, mistä oikeasti nauttisin, mielellään lyhyitä pätkiä ja väliin paljon vapaa-aikaa, perustelee nainen, 41.

Lauantai-ilta, lottonumerot arvotaan. Ja mitä, mitä! Jättipotti osuu juuri omalle kohdalle! Upeaa, mieletöntä, nyt voi pakata kimput ja kampsut, häipyä Bahamalle loppuelämäksi.

Ennen sitä täytyy kuitenkin käydä töissä irtisanoutumassa – ja ehkä vähän haistattelemassa pomolle.

Ai ei vai? Siinä tapauksessa kuulut siihen enemmistöön, joka jatkaisi edelleen lottovoiton jälkeen hommia. Kun Me Naisten työelämäkyselyssä selvitettiin osallistujilta, kävisivätkö he silti vielä töissä muhevan loittovoiton jälkeen, vastaus oli selvä: jopa 58,1 prosenttia ei jättäisi työelämää lottovoiton takia.

Tulosta komppaavat myös tutkimukset. 

– Vain pieni osa lopettaisi työnsä, sanoo suomalaista työelämää 1970-luvulta tutkinut Anna-Maija Lehto. Hän jää tänä vuonna eläkkeelle Tilastokeskuksen tutkimuspäällikön pestistä.

– Ei siis olla vieraantuneita töistä, mitä aina kuvitellaan. Työllä on tosi suuri merkitys, se on tapa elää ja toteuttaa itseään.

Mutta silti! Jos tulisi miljoonapotti? Näin Me Naisten kyselyyn vastanneet perustelevat, miksi jatkaisivat työelämässä, ainakin jossakin muodossa:

Kiinni arjessa...

"Työ tuo minulle rutiinit arkeen. Olin viisi kuukautta työttömänä, ja minusta tuntui, että tulen hulluksi, kun päivässä ei ollut säännöllistä rytmiä." Nainen, 25.

"Voisin 'harrastaa' työntekoa. Ehkä se pitäisi arjessa kiinni ilman ylilyöntejä." Nainen, 33.

"Työ määrittää paljon elämää, luo merkityksen. Myös sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä." Nainen, 34.

"Arjessa pitää olla rutiineja, tykkään työstäni. Vaikka palkka ei ole kummoinen, nautin työstäni. Työkaverini ovat aivan mahtavia." Nainen, 40.

"Muutaman kuukauden voisi matkustaa ja lomailla, mutta vapaa-aika menettää merkityksensä, jollei sille ole vastapainoa." Nainen, 39.

...kohti työelämää, joka sopii paremmin itselle

"Kävisin töissä, mutta toimistohommien sijaan ottaisin vanhempieni maatilan haltuun ja loisimaan siitä viihtyisän työympäristön itselleni ja palkollisille." Nainen, 37.

"Tekisin töitä juuri sen verran, kun haluaisin, enkä menettäisi yöuniani työstressin vuoksi." Nainen, 48.

"Jos taloudellinen toimeentulo olisi turvattu, voisin keskittyä tekemään mielekkäitä töitä projektiluontoisesti sekä vapaaehtoistyötä." Nainen, 27.

"Luultavasti tylsistyisin, jos en kävisi töissä. Mutta olen ajatellut, että jos voittaisin lotossa, vaihtaisin hommat johonkin vapaaehtoistyöhön ja yhdistystoimintaan, joista ei välttämättä saa palkkaa." Nainen, 39.

"Tekisin jotain, mistä oikeasti nauttisin, mielellään lyhyitä pätkiä ja väliin paljon vapaa-aikaa." Nainen, 41.

 

 

Onko nykyään kylmemmät kesät kuin lapsuudessasi vai onko aika sittenkin kullannut muistot? Generaattori paljastaa tiedon viimeiseltä sadalta vuodelta!

Ohjeet: Syötä generaattoriin oma syntymävuotesi tai mikä tahansa vuosi 1918–2017 väliltä. Testi näyttää juhannusyön lämpötilan kyseiseltä vuodelta. Säähavainnot on ladattu Ilmatieteen laitoksen avoimesta datasta. Lämpötilat on mitattu Helsingin Kaisaniemen asemalta kyseiseltä päivältä kello 00:00. 

 

Ari Aster päivittää Rosemaryn painajaisen 2010-luvulle äitiyttä käsittelevällä kauhuelokuvallaan.

13-vuotias Charlie (Milly Shapiro) saa kotibileissä anafylaktisen shokin syötyään suklaakakkua, joka sisältää pähkinöitä. Hänen lukioikäinen isoveljensä Peter (Alex Wolff) kaahaa täysillä sairaalaan ehtiäkseen toimittaa sisarensa ajoissa ensiapuun. Peter ajaa kohtalokkaan kolarin, jossa Charlie kuolee. Perheen äiti Annie (loistava Toni Collette) ei voi antaa pojalleen anteeksi tyttärensä kuolemaa. Steve-isä (Gabriel Byrne) katselee avuttomana vierestä vaimonsa piinaa.

Leffaa ei voi suositella kaikista herkimmille katsojille. Rankkojen teemojen lisäksi elokuva on verinen ja raaka.

Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle yksi vuoden parhaista kauhuelokuvista, Ari Asterin esikoisenaan ohjaama Hereditary – Pahan perintö. Elokuvan teemana on äitiys ja siihen liittyvät kaikista raadollisimmat tunteet ja pelot. Entä jos minusta ei ole äidiksi? Entä jos lapselleni tapahtuu jotakin pahaa? Ja kysymyksistä kamalin: entä jos teen lapselleni itse jotakin pahaa? Niinpä, leffaa ei tosiaankaan voi suositella kaikista herkimmille katsojille. Rankkojen teemojen lisäksi elokuva on verinen ja raaka.

Näitä samoja teemoja käsitteli rajusti myös toukokuussa ensi-iltansa saanut Charlize Theronin tähdittämä draama Tully. Ari Asterin näkemys äitiydestä on vielä karumpi. Kauhua ammennetaan yliluonnollisesta: saatananpalvonnasta, okkultismista ja spiritismistä. Mutta niin kuin hyvissä kauhuelokuvissa aina, katsojalle jätetään riittävästi tulkinnan varaa. Onko kyse riivauksesta vaiko sittenkin päähenkilöiden mielenterveyden luhistumisesta? Entä jos yliluonnolliset tapahtumat ovatkin vain päähenkilöiden psykoottisia harhoja?

Ohjaaja nostaa hattua esimerkiksi sellaisille kauhuelokuvaklassikoille kuin Rosemaryn painajainen ja Uhrijuhla, mutta hänen oma näkemyksensä on silti vahva. 

Hereditary – Pahan perintö ****