Parizadin 10-vuotias poika auttaa, jos äiti ei ymmärrä kaikkea. ”Hän on fiksu poika”, Parizad sanoo.
Parizadin 10-vuotias poika auttaa, jos äiti ei ymmärrä kaikkea. ”Hän on fiksu poika”, Parizad sanoo.

Kun Parizad tuli Suomeen, hän oli lukutaidoton. Dejanalla oli korkeakoulututkinto, mutta siitäkään ei ollut apua. Työnsaanti ei ole nykyään helppoa, mutta maahanmuuttajanaisille se on erityisen vaikeaa.

Sinä talvena satoi paljon lunta. Itähelsinkiläisen kerrostalokodin postiluukusta tipahteli kirjeitä, ja Iranista Suomeen muuttanut Parizad Alipouraghdam, 46, tunsi olonsa avuttomaksi. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä niissä luki.

Syy ei ollut vain vieras kieli vaan se, ettei Parizad osannut lukea tai kirjoittaa, ei suomea eikä äidinkieltään kurmancia. Mies oli hoitanut aiemmin kaikki perheen paperiasiat, mutta nyt Parizad oli jäänyt leskeksi. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin soittaa naapurin ovikelloa.

– Menin kysymään häneltä, mikä tämä paperi on. Oli vaikeaa, kun en ymmärtänyt, Parizad kertoo.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, olohuoneen sohvapöydälle on katettu iranilaista teetä ja vaaleanpunaisia lokum-makeisia. Talvi-illan pimeys on juuri laskeutunut, ja televisiossa pyörivät viittomakieliset uutiset. Parizad istuu sohvalla ja kirjoittaa puhelimensa Google-hakuun ”Maku”. Sen niminen on hänen kotikaupunkinsa Iranin maaseudulla.

– Ensimmäisellä kerralla tuli vain suomalaisia ruokia, Parizad naurahtaa.

Hän kasvoi Iranin maaseudulla suurperheessä, jossa isällä oli kaksi vaimoa ja Parizadilla 12 sisarusta. Lapsuutensa hän auttoi äitiä ruuanlaitossa ja ompelemisessa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta käydä koulua.

Viime vuosina on tapahtunut paljon: Parizad osaa nyt tehdä Google-haun, puhua, kirjoittaa ja lukea suomea. Miehen kuoltua oli pakko opetella pärjäämään.

Vaikka Parizad on ollut sinnikäs, hän ei ole löytänyt Suomesta pysyvää työpaikkaa. Suurin ongelma on ollut kieli, jonka oppiminen on lukutaitoisellekin vaikeaa.

Parizadin tarina on tavallinen. Maahanmuuttajataustaisten naisten on yli kolme kertaa vaikeampi työllistyä kuin miesten tai muiden suomalaisten. Syitä on monia: kielitaidon ja verkostojen puute, varhainen perheellistyminen, muualla suoritettu tutkinto, kouluttamattomuus, joskus työnantajien ennakkoluulot.

Kielitaidon puutteeseen on helppo vedota silloinkin, kun työssä ei edes vaadita täydellistä suomen taitoa.

– Suomalaiset ovat aika herkkiä kuulemaan, ettei joku puhu aivan suomalaisittain. Käytännössäkin se on ongelma, jos ei osaa lukea vaikka turvallisuusohjeita, sanoo suomen kielen opettaja Marjatta Vasara.

Hän opettaa suomea maahanmuuttajanaisten kotoutumista tukevassa Monika-Naisten liitossa. Jokaisessa ryhmässä on aina myös muutama lukutaidoton.

– Usein lukutaidottomuus on vaikea asia, eikä ihminen sano sitä suoraan. On ymmällään olevan tuntuinen ja katselee muilta mallia. Kun ei ole suomen taitoa eikä lukutaitoa, menee kaksinkertaisen muurin taakse.

”Suomalaiset ovat aika herkkiä kuulemaan, ettei joku puhu aivan suomalaisittain.”

Tuntemattomat kirjaimet

Parizad tuli Suomeen 11 vuotta sitten tänne jo aiemmin pakolaisena muuttaneen miehensä perässä. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita: Mies teki pitkiä työpäiviä R-kioskilla, Parizad odotti kotona. Päivät tuntuivat loputtomilta ja yksinäisiltä. Parizad ei uskaltanut lähteä mihinkään yksin.

– Vain istuin, nukuin ja itkin. En osannut mennä edes kauppaan. Ei ollut ketään. Laskin vain, mitä kello on ja milloin mies tulee kotiin.

Kun äiti soitti Iranista, Parizad itki puhelimeen. Tämä on sinun elämäsi, äiti sanoi. Odota, niin totut.



Iranista Parizad kaipaa perhettä ja valoa.
 

Aluksi työnhaku ei ollut ajankohtaista. Parizad opiskeli suomea ja hoiti perheeseen syntynyttä poikaa kotona. Luku- ja kielitaidon puute näkyi kuitenkin kaikessa. Uutiset, kadunnimet, aikataulut, hintalaput ja kotiin tulevat laskut tuntuivat kaikki vierailta. Ruokakaupassa Parizad maksoi viisi euroa appelsiineista, koska oli painanut väärää punnituskoodia.

Suomalaisilla oli hassuja tapoja, kuten kättely, ja kaikesta piti tehdä jokin paperi. Parizad sai tulkkausapua asioiden hoidossa, mutta turhautui, kun tunsi, ettei toista kurdin murretta puhunut tulkki kääntänyt hänen sanomaansa täysin oikein.

– Joskus olin vihainen. Miksei hän kerro asiaa juuri niin kuin minä sanon?

Mies osasi suomea ja hoiti esimerkiksi kotiin tulevat laskut. Kaikelta putosi kuitenkin pohja, kun mies kuoli vuonna 2010. Ei ollut ketään, joka olisi auttanut. Kotona olo tuntui entistä yksinäisemmältä.

– Jouduin aloittamaan nollasta. Elämä oli vaikeaa.

Parizad ei silti koskaan harkinnut palaamista takaisin kotimaahansa.

– Minun täytyy olla pojalleni äiti ja isä. En halua viedä häntä pois Suomesta.

Parizad osaa nyt paitsi suomen kieltä myös maksaa itse vuokransa ja laskunsa pankissa. Poika on 10-vuotias ja auttaa, minkä voi.

Iranista Parizad ikävöi perhettä, sukua ja naapureita. Yhteisiä ruokailuhetkiä lattialla. Valoa. Talvisin tuntuu, että silmät väsyvät Suomen pimeydessä. Naapurit eivät tervehdi, ja ystäviä on vaikea saada.

– Suomessa kaikilla on oma elämänsä. He käyvät töissä ja harrastavat. Täällä ei saa helposti kavereita.

10 vuotta kotona

Parizad sai ensimmäisen työkokeilupaikkansa kysymällä sitä itse leikkipuistosta vuonna 2011.

– Olen sellainen, että yritän itse. En odota, että TE-toimisto hoitaa. Haluan olla vahva ja pärjätä.

Työkokeilu antaa pitkään työttömänä olleelle työkokemusta ja itsevarmuutta, mutta rikastumaan sillä ei pääse. Sopimus tehdään TE-toimiston kanssa, ja palkkaa saa yhdeksän euroa päivässä. Vaikka työkokeilu on työnantajille maksuton, kaikki maahanmuuttajat eivät pääse edes sellaiseen. Siivoojankaan työtä ei saa ilman koulutusta tai kokemusta.

Parizadista on tärkeintä, että päivisin on jotakin fiksua tekemistä.

– Niillä maahanmuuttajilla, jotka menevät heti kouluun, elämä on tosi hyvin. Mutta jos on kaksi kolme vuotta tekemättä mitään, tulee laiskaksi. Katsoo telkkaria, tietokonetta, menee baariin. Kotimaassa kaikki saattavat olla töissä, lapsetkin. Ei ole hyvä asia, jos ei ole järkevää tekemistä.

Suomenopettaja Marjatta Vasara tapaa työssään jonkin verran naisia, jotka ovat olleet kymmenenkin vuotta lasten kanssa kotona. Lapset sopeutuvat, oppivat kielen ja saavat kavereita, mutta äiti jää helposti yksin.

– On naisia, joilla ei ole minkäänlaisia yhteyksiä suomalaisiin, ei kielitaitoa, ammattikoulutusta, ei mitään pohjaa. Kun lapset ovat kasvaneet, halutaan töihin ja oma elämä. Se on vaikeaa, kun melkein miinustasolta lähdetään.

”Lapset sopeutuvat, oppivat kielen ja saavat kavereita, mutta äiti jää helposti yksin.”

Parizad käy nyt ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa Valma-koulutusta. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä töitä lasten kanssa, esimerkiksi päiväkodissa.

– Toivoisin, että minulla olisi hyvä elämä ja pysyisin terveenä. Unelmani oli saada poika ja nyt toivon, että hän menee yliopistoon ja pysyy terveenä.

Lottovoitto vai lottoamista?

Lokakuussa 2016 Suomen työttömyysaste oli 8,1 prosenttia. Työnsaanti ei siis ole helppoa, vaikka olisi korkeakoulututkinto, kielitaitoa ja kokemusta. Sen tietää myös Dejana Kostic Mertanen, 39, joka muutti Suomeen viisi vuotta sitten Serbiasta.

Aluksi elämä tuntui helpolta ja fiilis oli korkealla. Dejana ja hänen suomalainen miehensä olivat asettuneet kahden maan välillä ravaamisen jälkeen Suomeen. Dejana opiskeli kieltä ja vietti päivät vastasyntyneen lapsensa kanssa.

– Tuoreena äitinä oli tosi kiva olla täällä. Suomen hyvinvointijärjestelmä ja sosiaali- ja terveydenhuolto toimivat, Dejana kertoo.

Suomalaisiin tutustuminen oli kuitenkin vaikeaa.

– Jos aloin puhua muille äideille leikkipuistossa, sain vastauksen mutta en mitään muuta. Se ei mennyt eteenpäin. Aloin stressaantua.

 


Dejana haluaa rakentaa uransa uudestaan, vaikka välillä työnhaku onkin turhauttanut. ”Alusta aloittaminen on ihan ok, mutta miksi sen pitää kestää vuosia?”

 

Kun lapsi meni päiväkotiin, Dejana alkoi etsiä töitä. Hänellä oli valtio-opin yliopistotutkinto Serbiasta, ja sen jälkeen hän oli työskennellyt johdon assistenttina kasvavassa IT-firmassa.

– Ajattelin, että Helsinki on kansainvälinen kaupunki, minulla on yliopistotutkinto, hyvää kokemusta kotimaastani ja olen opiskellut vähän suomen kieltä. Ei se voi olla niin vaikeaa. Mutta kun vuosi oli kulunut, mitään ei ollut tapahtunut. En ollut ollenkaan tajunnut, että se olisi niin vaikeaa.

Dejana lähetti lisää hakemuksia, mutta yhtään työhaastattelukutsua ei tullut. Koko homma tuntui lottoamiselta. Koska Dejana oli tullut maahan aikuisena, hänellä ei ollut koulusta tai työpaikalta hankittuja verkostoja.

– Olin huolissani ja stressaantunut. Mietin, kuinka selittäisin tyttärelleni, miksei äidillä ole töitä tai miksi äidin koulutus ja kielitaito eivät riitä. Kuinka hän tulisi näkemään minut, kun hänen oma yhteiskuntansa ei arvosta minua?

Uusi alku

TE-toimistossa Dejanalle ehdotettiin alan vaihtoa, esimerkiksi sairaanhoitajan tai lähihoitajan koulutusta. Se on tavallista: moni maahanmuuttajanainen haluaa töihin hoiva-alalle, esimerkiksi päiväkotiin tai koulunkäyntiavustajaksi, mutta hoitotyöhön myös ohjataan, vaikka koulutus olisi ihan muulta alalta.

– Vaikka olisi hyvä koulutodistus, ei ehdoteta, että hae lääkäriksi, vaan sanotaan, että hae lähihoitajaksi, Marjatta Vasara sanoo.

Dejanasta ehdotus tuntui oudolta, eikä hän kokenut hoitotyötä omaksi jutukseen.

– En ollut loukkaantunut, mutta surullinen ja peloissani, että mikään, mitä olen tehnyt, ei kannata enää. Ei jokainen maahanmuuttajanainen voi olla sairaanhoitaja.

”Ei jokainen maahanmuuttajanainen voi olla sairaanhoitaja.”

Dejana jatkoi yrittämistä ja sai lopulta työkokeilupaikan Monika-Naisten työllistämisprojektista. Se oli niin suuri helpotus, että hän alkoi itkeä.

– Olin hakenut niin kauan, eikä mitään ollut tapahtunut, mutta yhtäkkiä joku näki minut. Tuli sellainen fiilis, että minua arvostetaan ja kunnioitetaan. Sain rohkeutta ja itsevarmuutta mennä eteenpäin.

Työkokeilussa Dejana oppi paljon suomalaisesta työkulttuurista, loi verkostoja ja sai rohkeutta puhua suomea. Seuraava työkokeilupaikka oli oikeusministeriön etnisten suhteiden neuvottelukunnassa. Nyt hän odottaa tietoa sopimuksen jatkamisesta.

Dejana ei osaa sanoa, miksi työnsaanti takkusi. Kukaan ei koskaan kertonut, oliko syy kielitaito, muualla suoritettu tutkinto, vierasperäinen nimi tai vain se, että työnsaanti on tällä hetkellä vaikeaa kenelle tahansa.

– Varmasti on myös ennakkoluuloja ja pelkoja. Ihmisluonne ajattelee, että tuntematon on aina itseä vastaan. Ymmärrän sen. Mutta jos haluamme jotain muuta, pitää olla rohkea. Maahanmuuttajat voivat tuoda uusia näkökulmia vanhoihin ongelmiin.

Monen korkeasti koulutetun maahanmuuttajan motivaatio on korkealla: heillä on suuret toiveet työllistymisestä, ja he myös vaativat itseltään paljon. Välillä Dejanakin vertasi itseään Serbiassa asuviin ystäviinsä, jotka työskentelivät jo johtoasemissa.

– Olin ollut itsenäinen nainen, jolla on työ, mutta yhtäkkiä olin riippuvainen muista. Se on huonoksi mielenterveydelle.

Hän toivoo, että työnantajat palkkaisivat rohkeammin maahanmuuttajia.

– Haluan rakentaa uudestaan urani, vaikka se on aikuisena vaikeaa. Aloitan nyt alusta vain siksi, että muutin.

Siivoojia ja kotiapulaisia

  • Vuonna 2014 alle viisi vuotta Suomessa asuneiden maahanmuuttajanaisten työllisyysaste oli 40 prosenttia, yli 10 vuotta asuneilla 67 prosenttia. Vaikein tilanne on pakolaisina maahan tulleilla.
  • Työnsaantia vaikeuttavat esimerkiksi puutteellinen kielitaito, varhainen perheellistyminen, ulkomailla suoritettu tutkinto tai kouluttamattomuus.
  • Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät pääosin samoilla aloilla kuin suomalaistaustaiset, mutta enemmän palvelu- ja myyntityössä ja vähemmän asiantuntijatyössä. Vuonna 2014 ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä oli suhteellisesti eniten siivoojina ja kotiapulaisina.
  • Heidän työsuhteensa on useammin määrä- tai osa-aikainen kuin suomalaistaustaisilla palkansaajilla, ja moni on töissä iltaisin ja viikonloppuisin.
  • Tukea maahanmuuttajanaisten työnhakuun tarjoaa muun muassa Monika-Naisten ja TE-toimiston työllistämisprojekti Osaavat naiset.
Mi

Miksi maahanmuuttajanaisten on niin vaikea työllistyä? Parizad ja Dejana kertovat tarinansa

Ei sovinismille kirjoitti: Parizad toivo saavansa POJAN. Tämä pisti silmään. Suomessa ei erotella sukupuolia, eikä kannateta sovinismia. Tämä nainen saa kyllä katsoa peiliin. Miten hän on näin uusavuton? Voi olla vähän vaikeaa selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa, jos olettaa miesten hoitavan asiat hänen puolestaan. Kyllä hän niitä siivoojan töitä saa jos oikeasti haluaa. Tärkeää on näyttää lapselle, että hän haluaa tehdä töitä ja naisia arvostetaan. Sopeutuminen yhteiskuntaan ja ystävät...
Lue kommentti
Ei sovinismille

Miksi maahanmuuttajanaisten on niin vaikea työllistyä? Parizad ja Dejana kertovat tarinansa

Parizad toivo saavansa POJAN. Tämä pisti silmään. Suomessa ei erotella sukupuolia, eikä kannateta sovinismia. Tämä nainen saa kyllä katsoa peiliin. Miten hän on näin uusavuton? Voi olla vähän vaikeaa selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa, jos olettaa miesten hoitavan asiat hänen puolestaan. Kyllä hän niitä siivoojan töitä saa jos oikeasti haluaa. Tärkeää on näyttää lapselle, että hän haluaa tehdä töitä ja naisia arvostetaan. Sopeutuminen yhteiskuntaan ja ystävät tulevat yhdessä, kun hän ensin...
Lue kommentti
Hius- ja meikkitaiteilija Antonio Flores palasi juuri asuntovaunulomalta. Kuva: Jonna Öhrnberg
Hius- ja meikkitaiteilija Antonio Flores palasi juuri asuntovaunulomalta. Kuva: Jonna Öhrnberg

Hius- ja meikkitaiteilija Antonio Floresilla on tapana tehdä ”määmatka” työputken päätteeksi.

– Matkustaminen on vastaus vapauden kaipuuseeni. Saatan tehdä 3-4 viikkoa putkeen töitä ja sitten lähteä. Teen matkoja säännöllisesti yksin, kertoo hius- ja meikkitaiteilija Antonio Flores.

Ecuadorista kotoisin oleva Antonio palasi juuri asuntovaunulomalta Euroopasta. Hän ajoi yksin asuntoautolla Saksan läpi Sveitsiin ja Ranskaan.

– Yksin matkustaminen tuolla tavalla on ihanaa. Kukaan ei häiritse ja saan nauttia täydellisestä vapaudesta. Nukuin, kun nukutti. Tein ruokaa, jonka katoin usein ulos pienelle pöydälle.

Sveitsin ja Ranskan rajalla mies koki jännittäviä hetkiä.

– Parkkeerasin ilta-aikaan johonkin Ranskan vuoriston lähelle. Nukahdin, mutta yöllä heräsi ja kuuntelin pimeydessä eläinten ääniä. Silloin vähän pelotti.

Aamulla paikan valinta ei enää kaduttanut.

– Joka puolella oli vihreää – ja lehmiä! Keitin kananmunia ja kahvit, kun lehmät tuijottivat minua.

Antonion puolisoa, kansanedustaja Pekka Haavistoa, siipan määmatkat eivät haittaa.

– Pekka on itsekin paljon reissussa. Tällä hetkellä hän tekee uudelleen kirjaa interrailista 40 vuoden tauon jälkeen ja on matkustellut ympäri Eurooppaa junalla.

– Nautimme molemmat matkustelusta ja maailman tarkkailusta, yhdessä ja yksin, Antonio kertoi eilen Make Up Storen Keskuskadun liikkeen muotinäytöksessä.

Marjaana Lehtisen parisuhde on kestänyt 12 vuotta. – Ei nainen ole mikään miehen patja, vaan myös naisen nautinto on tärkeää.

Entinen Miss Plus Size Marjaana Lehtinen, 35, julkaisi elokuussa Varpu Tavin kanssa kirjoittamansa kirjan Minä – plus size, jossa hän puhuu myös seksin tärkeydestä parisuhteessaan.

– Koen itseni naisen nautinnon puolesta puhujaksi. Jokainen meistä päättää omasta kehosta, enkä voi sanoa kenellekään, että tee makuuhuoneessa niin tai näin. Voin vain puhua omasta kokemuksesta.

Marjaanan oma parisuhde on kestänyt 12 vuotta. Hän oli saman painoinen kuin nyt, kun hän kohtasi miehensä Tomin. Lasten myötä paino kuitenkin nousi kolmessa vuodessa viisikymmentä kiloa. Lopulta hän painoi 169 kiloa.

– Ensimmäinen lapsi ei nukkunut ensimmäiseen puoleen vuoteen, ja hain lohtua herkuista.

Reilu kolme vuotta sitten hän aloitti elämäntapamuutoksen, jonka aikana hän pudotti painoa 80 kiloa.

Marianne kiittelee miestään siitä, että tämä on aina nähnyt kilojen taakse.

– Mieheni kirjoitti tekstin kirjaani, jossa hän kertoo, että on aina nähnyt vain hymyni. Itkeä pillitin, kun luin sitä.

Marjaana painottaa, että parisuhde on kahden kauppa myös makuuhuoneessa.

”Vinkkaankin aina miehelleni, että sun paikkaas on kyselty. Hän yleensä toteaa vain, että ei tuossa ulkona mitään jonoa näy.”

– Jos oikeasti, siis oikeasti on päänsärky ja olet kipeä, ei kenenkään kannata lähteä harrastamaan seksiä. Mutta jos kumppanin kanssa lähtee muuten lakanoita heiluttelemaan, niin yleensä sen jälkeen on hymy korvissa molemmilla.

Se, että joskus seksiä voi harrastaa myös puolison mieliksi, on Mariannen mielestä ymmärretty väärin.

– Tärkeä on, että myös nainen saa sessiosta silti yhtä paljon. Ei meillä mies ole mikään macho, joka sanoo, että nainen nyt makuuhuoneeseen. Ei nainen ole mikään miehen patja, vaan myös naisen nautinto on tärkeää.

Marjaana sanoo, että heille parisuhteessa tärkeitä yhteen sitovia asioita ovat myös luottamus ja hyvä huumori.

– Minulle on julkisuuden myötä tullut paljon kaikenlaisia kyselyitä miehiltä. Vinkkaankin aina miehelleni, että sun paikkaas on kyselty. Hän yleensä toteaa vain, että ei tuossa ulkona mitään jonoa näy, Marjaana totesi Specsaversin hyväntekeväisyysillassa Radisson Blu Plaza Hotellissa.