Vartin suoja-aika ei liitykään aurinkovoiteen tehoon.

Hmmm. Uusi ruotsalaistutkimus väittää, että auringosta ei kannattaisikaan kieltäytyä. Tutkimuksen mukaan auringon tuottaman D-vitamiinin hyödyt ovat suuremmat kuin auringon aiheuttama ihosyöpäriski.

Ihon polttamista kannattaa silti välttää. Aurinkovoideputeleissa kehotetetaan levittämään voidetta iholle vartti ennen aurinkoon menoa. Toisaalta D-vitamiinia muodostuu riittävästi iholla juuri vartissa. Tästä syntyy ajatus: entä jos levittäisi voidetta juuri silloin, kun on siirtynyt aurinkoon. Tällöin iholla ehtisi muodostua riittävästi D-vitamiinia ennen kuin voide rupeaisi vaikuttamaan. Vai ehtisikö? Toimisiko tämä näin?

No ei. Väärin, väärin, väärin, yllättää erikoistutkija Lasse Ylianttila Säteilyturvakeskuksesta.

– Aurinkorasva alkaa suojata uv-säteiltä heti, kun sen levittää, Ylianttila kertoo.

Tahraa vähemmän

Jos suojausteho alkaa heti aurinkovoiteen levityksestä, miksi voidetta sitten käsketään levittää jo vartti ennen aurinkoon menoa?

– Se 15 minuuttia liittyy enemmänkin siihen, että siinä ajassa rasva ehtii imeytyä iholle eikä sotke enää paikkoja. D-vitamiinin muodostuminen ja ruskettuminen hidastuvat kyllä heti, kun rasva on levitetty, Ylianttila sanoo.

Näin optimoit auringon terveysvaikutukset

Jos haluat mahdollisimman suuret hyödyt ja pienet haitat auringosta, toimi siis näin:

1. Aurinko paistaa. Mene ulos.

2. Vietä vartti ilman aurinkovoidetta. D-vitamiinia muodostuu.

3. Levitä voide. Ruskettuminen ja D-vitamiinin muodostus hidastuu tai jopa pysähtyy. Et pala.

Vaivaako sinua kysymys, jota et kehtaa kysyä keneltäkään, eikä Google tiedä vastausta? Kysy täällä – pyydämme vastauksen asiantuntijoilta.

Ensi-iltansa saava psykologinen jännäri Missä on Emily? käsittelee kotiäitien ja uranaisten ongelmia.

Stephanie (Anna Kendrick) on äitivloggaaja, jolle äitiys on elämäntehtävä. Hän ystävystyy boheemin uraohjuksen Emilyn (Blake Lively) kanssa, vaikka heillä ei päällepäin näytä olevan mitään yhteistä. Kaksi viikkoa myöhemmin Emily katoaa. Stephanie vannoo tekevänsä kaikkensa löytääkseen bestiksensä.

Ohjaaja Paul Feig tunnetaan naisille suunnatuista elokuvistaan. Joukossa on huteja, kuten rasittavan asenteellista huumoria syytävä rikoskomedia Spy – Vakoojan asussa, mutta myös täysosumia. Sellainen oli Morsiusneidot, joka mylläsi romanttisen komedian lajityypin uuteen uskoon. Odotinkin Feigin uutuutta, psykologista jännäriä Missä on Emily?, ristiriitaisin tuntein. Kumpi olisi tällä kertaa luvassa: täysi pannukakku vai uusi mestariteos? Vastaus: ei kumpikaan. Elokuva on eri lajityyppejä holtittomasti sekoittava pläjäys, jossa yhdistyvät Feigin parhaat ja huonoimmat maneerit.

Elokuva alkaa lupaavasti naisiin kohdistuvia mahdottomia odotuksia ja vaatimuksia käsittelevänä draamana. Tiedättehän: toisaalta pitäisi olla pullantuoksuinen äiti, mutta toisaalta työt pitäisi handlata sata lasissa. Kotiäiteihin suhtaudutaan säälin sekaisin tuntein, mutta uranaiset ne vasta itsekkäitä hirviöitä ovatkin. Nämä teemat Feig hallitsee suvereenisti. Samoja aiheita samalla suorasukaisella asenteella on käsitellyt ohjaaja-käsikirjoittajatyöpari Jason Reitman ja Diablo Cody elokuvissaan Young Adult ja Tully.

Varsinaiseen juoneen päästään kiinni, kun Emily katoaa. Genre vaihtuu lennosta psykologiseksi jännitykseksi. Esikuvat ovat ilmeiset: hittijännärit Gone Girl ja Nainen junassa. Kehenkään ei voi luottaa eikä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Tämä on elokuvan paras osuus, mutta valitettavasti loppuratkaisu vetää maton katsojan jalkojen alta.

Monien psykologisten jännäreiden ongelma on se, että niiden loppu on epäuskottava, niin myös leffojen Gone Girl ja Nainen junassa. Sen kuitenkin antaa anteeksi, sillä ne edes yrittävät olla uskottavia. Missä on Emily? sen sijaan vaihtaa jälleen salamannopeasti lajityyppiä. Elokuva muuttuu yllättäen mustaksi komediaksi. Huumori on vedetty överiksi niin kuin Feigillä on pahimmillaan tapana. Elokuvan viimeiset kohtaukset on tehty aivan kieli poskessa, mikä melkein mitätöi koko elokuvan. Harmi, sillä elokuvassa olisi ollut aineksia esikuviensa veroiseksi psykologiseksi jännäriksi. 

Missä on Emily? ***

 

Parinmuodostuksen suurimmat vaikeudet liittyvät seksuaalisen kipinän löytämiseen. Sen vuoksi lähentymistä harjoitellaan Ensitreffit alttarilla -sarjan kulisseissa tarvittaessa asiantuntijan kanssa.

Ensitreffit alttarilla -sarjassa sinkkujen olkapäänä toimii koko kauden ajan joukko rakkauden asiantuntijoita. Nyt viidennellä kaudella mukana ovat seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen, psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt sekä parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow.

Sinkut voivat kääntyä tukijoukkojen puoleen milloin tahansa, mutta sarjan kulisseissa tapahtuu myös rakkausvalmennusta, jota ei paljasteta katsojille sarjassa.

”Ollaan reilusti puhuttu seksuaalisuudesta ja siitä, mitä kaikkea se sisältää.”

Tony Dunderfelt on sarjassa asiantuntijana nyt kolmatta kautta. Hän paljastaa Me Naisille, että hän on kaikilla kolmella kaudella järjestänyt ohjelmaan osallistuneille miehille erilaisia kosketusharjoituksia. Hän opettaa miehiä kahdenkeskisesti ymmärtämään naisen psykologiaa.

– Harjoituksiin kuuluu yksinkertaisia vinkkejä siitä, miten naista lähestytään ja kosketetaan – myös seksuaalisella tavalla. Ollaan reilusti puhuttu seksuaalisuudesta ja siitä, mitä kaikkea se sisältää, Dunderfelt kertoo.

Sarjan tuottaja Onerva Österberg on kertonut aiemmin Me Naisille, että seksi ei juurikaan ole osa näkyvää ohjelmantekoa, sillä ohjelmaa ei ole käsikirjoitettu, eikä ennalta ole sovittu, mitä kaikkea siinä käsitellään.

– Olemme tehneet ohjelmaa hyvin pitkälti parien ehdoilla. Meillä on se linja, että jos parit eivät halua puhua asiasta, emme utele siitä, hän sanoo.

Dunderfeltin kosketusharjoituksien ajatus on opastaa ujompia miehiä, jos he eivät tiedä mikä on sallittua tämän kaltaisessa ohjelmassa.

– He voivat myös kysyä minulta apua, että mitä voisi nyt tehdä paremmin, jos seksi ei ole toiminut aiemmissa suhteissa, Dunderfelt sanoo.

”He voivat kysyä apua, mitä voisi nyt tehdä paremmin, jos seksi ei ole toiminut.”

Dunderfeltin mukaan aiempien kausien suhteissa suurimmat kompastuskivet ovat juurikin liittyneet läheisyyden ja kipinän puuttumiseen. Pareilla saattaa olla parinmuodostusvaiheessa paljon yhteistä, mutta valitettavasti papereilla yhteensopiminen ei aina riitä.

– Nykysuhteiden vaikeudet liittyvät siihen, että parien välillä ei ole kipinää. Ennen riitti, että puolisolla oli hyvä työ.

Se on suurin vaikeus myös sarjan ammattilaisten työssä: läheisyyttä ja kipinää ei voi testata etukäteen.