Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Joka paikassa hoetaan, kuinka pitäisi olla armollinen itselle. Höpsis! Kun rimaa nostaa, elämä paranee.

Elämänvalmentajat ja henkisen kasvun oppaat kehottavat meitä olemaan itsellemme armollisia ja höllentämään sekä tahtia että tavoitteita.

Kehotus on lempeä vastareaktio ajan hengelle, jonka tuntuu välillä ylisuorittavalta ja vaativalta. Pääministeri ja puoli hallitusta harrastaa triathlonia ja maratonia, fitnessbodaus on jokatytön trendiharrastus, työpaikalla pitäisi innovoida Suomi nousuun ja haastaa itseään epämukavuusalueella ja lounaalla vältellä gluteenia sekä huonoja hiilihydraatteja.

Siksi armollisuus kuulostaa ihanalta, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Emmekö olekin ansainneet sen, että käperrymme suklaan ja punkun kanssa viltin alle? Tehdään jotakin sitten keväämmällä.

No, emme oikeastaan. Liika löysäily ei ole hyväksi, ei sen enempää fyysinen kuin henkinenkään.

Liiku, ihminen

Tietysti tähän vuodenaikaan, kun liikkuminen tuntuu kaikista vaivalloisimmalta, siitä on tutkimusten mukaan kaikista eniten hyötyä. Liikunta helpottaa kaamosoireita ja yleistä vetelyyttä. Ja tekee onnelliseksi: suomalaisen tutkimuksen mukaan kolme kertaa viikossa liikkuvat ihmiset ovat onnellisempia kuin he, jotka jäävät sohvalle röhnöttämään.

Mieltä piristävään liikuntaan ei tarvita personal traineria ja kuntosalia viidesti viikossa. Liikkuminen saa olla hauskaa ja helppoa. Pyöräily töihin, rappujen nouseminen, leppoisa uinti, juoruilulenkkeily kaverin kanssa. Ihan kuin ei olisi mitään rasittavaa tehnytkään.

Suklaa pois suusta

Miksei sitä keräisi ylimääräistä rasvakerrosta talven varalle kuin karhu? Siksi, että se on valitettavasti paikoillaan ensi kesänäkin.

Skarppi syöminen ei tarkoita karppausta eikä muitakaan erikoisruokavalioita. Hyvä ruokailu on yksilöllistä. Joku hyötyy gluteenittomasta, joku kasvisruuasta ja monille käy normaali sekaruoka, kunhan sitä ei mätä liikaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ruokailurytminkin saa itse sorvata mieleisekseen. Ei ole pakko syödä viisi kertaa päivässä, jos se ei tunnu itsestä sopivalta.

Ja mikä sitten tuntuu sopivalta? Se selviää vain kuuntelemalla itseään. Voitko hyvin, jaksatko arkea vai haluatko piiloutua maailmalta lihapiirakka kädessäsi?

Ole kivempi ihminen

Kaikki muut etuilevat jonoissa, tönivät busseissa eivätkä sano aamuisin huomenta. Klassisesti muutos lähtee itsestä, etenkin vuorovaikutustilanteissa. Jos haluat ympärillesi ystävällisiä, hyväntuulisia ja iloisia ihmisiä, saat ne vain ryhtymällä itse sellaiseksi.

Testaa viikon ajan: moikkaile, hymyile kaupan kassalla, kehu työkaverin puseroa ja puolison takapuolta. Maailma ei ehkä kertaheitolla muutu paremmaksi paikaksi, mutta ainakin oma elinpiirisi muuttuu mukavammaksi.

Ole parempi puoliso

Kumpi nousee ensin sinisen ruutunsa loisteesta ja ryhtyy hoitamaan parisuhdetta? Oikea vastaus on: sinä.

Siihen ei tosin tarvita eroottisia lautapelejä eikä parisuhdeleirejä. Lähetä vähän mietitympi ”tuotko maitoa” -tekstari, ja taputtele ohi kulkiessasi pyllystä. Röhnöttäkää yhdessä sohvalla. Kehu puolisoasi. Pian olette kuin mikä tahansa Hollywoodin Pitt–Jolie-unelmapari, tai itse asiassa parempi.

Ole ystävä

Taaskaan en saanut aikaiseksi soittaa ja nähdä kavereita. Sohvakoomassa makoillessa se harmittaa. Harva jaksaa ja ehtii arki-iltaisin kyläillä tai kestitä vieraita, mutta toisaalta: milloin hyvistä ystävistä tuli ”vieraita”?

Sohvalta voi ainakin soittaa tai whatsappailla, se on joka tapauksessa piristävämpää kuin poliisi-realityn tuijottaminen. Tai pääsetkö ystävän kanssa arkisin lounaalle tai edes kahdenkymmenen minuutin kahville? Tapaamisten ei tarvitse aina vaatia suureellisia suunnitelmia.

Näin haastat itsesi

Velttoilu on hyväksi, mutta pieninä annoksina, tietää sisusta väitöskirjaa tekevä tutkija, psykologian maisteri Emilia Lahti.

Ihminen ei toimi joko–tai-akselilla. Liika suorittaminen vetää elimistön tilaan, jossa omista kyvyistään ei saa enää parasta irti. Mutta niin tekee överiksi menevä höllääminenkin.

– Flow ei tule löllymisestä, Lahti sanoo.

Vaikka tavoitteena ei olisikaan päästä luovaan virtaustilaan, ihminen kehittyy ja on tyytyväisempi, kun ottaa resurssinsa käyttöön.

Alexander Stubbkin on joskus lähtenyt ensimmäisen kerran sille 20 minuutin lenkille.

Tee tänään yksi pieni asia

Triathlonia ei tarvitse tavoitella – joskin myös Emilia Lahti on sitä harrastanut – mutta on selvää, että sohvalla makoilun väliin on syytä sijoittaa jotakin liikuntaa. Miten se mahtaa olla niin hankalaa?

– Ihminen on evoluution myötä suunniteltu selviämään vaikeuksista, ja siksi meillä on edelleen taipumus säästää energiaa ja vältellä ponnistuksia. Usein tekemistä jäädään suunnittelemaan, Lahti sanoo.

Tekemisen suunnittelu onkin meidän monen erikoisosaamisalue. Siihen Lahdella on yksi vinkki: on vain noustava ylös sohvalta ja lähdettävä tekemään. Oli tavoite sitten maratonkunto ensi kesäksi, parempi parisuhde tai terveellisempi ruokavalio, tavoitteet kannattaa jakaa pieniin osiin, kirjoittaa ne vaikka paperille ja aloittaa niin, että tekee tänään yhden pienen asian edistääkseen tavoitettaan.

Lahti inhoaa muotitermiä ”epämukavuusalue”. Sinne ei tarvitse mennä. Siellähän tuntuu inhottavalta, ja se haittaa tekemistä.

– Ihminen toimii haastavissa tilanteissa paljon paremmin, kun saa olla omalla mukavuusalueellaan.

Lahti tarkoittaa sitä, että hyväksyy sen, mihin pystyy ja mitä osaa. Tärkeintä on olla etukäteen ajattelematta, ”etten kuitenkaan pysty”.

– Silloin ohjelmoi itsensä epäonnistumaan jo etukäteen.

Eikä ehdottomasti saa verrata itseään muihin, tavoite pitää asettaa ainoastaan suhteessa itseensä.

– Kutsun sitä Facebook-hetkeksi, eli me näemme muiden elämästä vain ne huippuhetket eikä tiedetä, mitä kaikkea siellä on taustalla. Siksi ei koskaan saa verrata itseään muihin, vaan pitää ainoastaan haastaa itsensä skarppaamaan.

Ota sisu käyttöön

Emilia Lahti tekee tällä hetkellä Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella väitöskirjaa sisusta, maineikkaasta, suomalaisesta käsitteestä, joka saa meidät menemään läpi kuuluisan harmaan kiven.

Kun Lahti selittää sisun käsitettä ulkomaalaiselle luentoyleisölle, hän havainnollistaa sen piirtämällä ilmaan laatikon. Jos ajattelee, että laatikon sisällä on kaikki oma kapasiteetti, se on periksi antamattomuutta. Jos puristaa vielä vähän yli omien voimavarojensa, silloin on kyse sisusta. Sisu on siis siellä laatikon ulkopuolella.

– Sisua voi kuvata myös kuminauhaksi, joka venyy ihan uskomattomiin mittoihin. Mutta kun elämä on älyttömän helppoa, kuminauha vetäytyy.

Viime vuonna Lahti kysyi tutkimustaan varten tuhannelta ihmiseltä, kokivatko he, että heillä on sisua. Naiset vastasivat kyllä hiukan miehiä useammin.

– Olisi kiinnostavaa selvittää, lisääkö esimerkiksi synnyttäminen sisua. Tai ovatko työttömyyden tai avioeron kokeneet ihmiset sisukkaampia, Lahti sanoo.

Lue lisää:

30-vuotias, tee ainakin nämä asiat terveytesi eteen

Haluatko olla voittaja? Näillä keinoilla tsemppaat itsesi menestykseen

Auttaako kännykkäsovellus löytämään sisäisen rauhan?