Kodin Kuvalehti
”Valtaosa vanhemmista toimii intuitiolla ihan oikein”, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Kuva: <span class="photographer">Shutterstock & Sanoma-arkisto</span>
”Valtaosa vanhemmista toimii intuitiolla ihan oikein”, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Kuva: Shutterstock & Sanoma-arkisto

Lapsuuden turvallinen kiintymyssuhde on elämän valttikortti, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. – Mutta huonommillakin korteilla tulee toimeen.

– Jos aikuinen ei oikein tiedä, mitä omille lapsille kuuluu, paras tapa selvittää se on mennä juttelemaan lasten kanssa. Ja pohtia kriittisesti ja avoimesti sitä, miten itse toimii. Uskaltavatko lapset kiukutella, sanoa vastaan ja tulla syliin? tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo.

– Sanoisin vanhemmille, että älkää välittäkö teoreettisista käsitteistä vaan olkaa lapsen kanssa ja miettikää, onko meillä yhdessä kivaa ja miten lapsi voi.

Sinkkonen on itsekin kirjoittanut kirjan kiintymyssuhteista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuuluisa kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin. Sen mukaan pieni lapsi kaipaa turvaa ja kiintyy siksi lähimpään aikuiseen – turvallisesti, välttelevästi tai ristiriitaisesti. Turvallisesti kiintynyt luottaa hoivaajaansa ja uskaltaa ilmaista kaikenlaiset tunteensa, myös ikävät. Välttelevästi kiintynyt kantaa huolta muiden tunteista, mutta hänellä voi olla hankaluuksia ilmaista omia ikäviä tunteitaan. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa vuorovaikutus on kuohahtelevaa ja epävakaata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teorian mukaan lapsuuden kiintymyssuhde näkyy myöhemmin esimerkiksi parisuhteessa.

Turvallista kiintymyssuhdetta pidetään usein ihanteellisena. Miksi lapsen on tärkeää saada turvallinen kiintymyssuhde?

”Kiintymyssuhdenäkökulma on yksi näkökulma ihmisen kehitykseen. Olen nimittänyt turvallista kiintymystä elämän valttikortiksi. Mehän tulemme joskus toimeen heikommillakin korteilla. Ei niiden tarvitse aina olla ässiä.

On tärkeää muistaa, että lievät välttelevät ja ristiriitaiset kiintymyssuhteet eivät ole yhteydessä vakaviin psyykkisiin häiriöihin. Turvallinen kiintymyskin voi olla naiivia turvallisuutta. Sitä, että on suojaton maailman pahuutta vastaan. Jollakin turvallisesti kiintyneellä on voinut olla niin ihana lapsuus, että hän uskoo kaikista hyvää. Silloin joutuu joka tapauksessa pettymään.

Jos lapsi kasvaa suojatuissa, hyvissä olosuhteissa rakastavien vanhempien kanssa ja hänellä on kavereita ja harrastuksia, turvallisesta kiintymyssuhteesta on monenlaisia etuja. Turvallinen kiintymyssuhde on yhteydessä siihen, että lapsella on kehittynyt empatiakyky, hyvä tunneäly ja toisaalta kyky kognitiiviseen, loogiseen ajatteluun. Hän pystyy käyttämään sekä järkeä että tunnetta ja eläytymään toisen tilanteeseen.”

Mitä sanoisit vanhemmille, jotka miettivät, miten voivat taata turvallisen kiintymyssuhteen omalle lapselleen?

”Hyvin arkisesti. Juttelemalla, viettämällä aikaa lapsen kanssa ja miettimällä, tietääkö itse, mitä lapselle kuuluu.

Peruspilarit ovat ennakoitava elämä, jossa on rutiineja ja säännönmukaisuutta, ja toisaalta valmius ottaa lapsi vastaan, kun hän on pois tolaltaan tai vaikka epäonnistunut jossakin. Niin lapsi kokee, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Se ei tarkoita sitä, että vanhempi hyväksyisi esimerkiksi kaikki törkypuheet, vaan sitä, että lapsi saa olla vihainen, epäonnistunut ja pettynyt.

Sellaisessa suhteessa on yleensä myös lämpöä ja läheisyyttä. On itsetunnon perusta, että lapsi kokee, että oma keho on hyvä ja rakastamisen arvoinen. Lasta saa pitää hyvänä. Hänestä ei tule narsistia sen takia, että häntä on kiitetty ja pidetty lähellä. Se ei vaikuta kielteisesti mihinkään. Pienen lapsen rutisteleminen, haliminen ja silittely on mukavaa sekä siitä, joka silittää, että siitä, jota silitetään.

Valtaosassa tapauksista vanhemmat tekevät intuitiolla ihan oikein. Parkuvaa vauvaa lohdutetaan, katsotaan vaippaan ja mietitään, onko lapsi kylläinen. Jos kaikki on okei, leikitään ja seurustellaan. Ei sitä lueta kirjoista.”

Voiko lapsuuden kiintymyssuhteensa tunnistaa? Miten?

”Kiintymyssuhdeteoria voi antaa herätteitä siihen, millaista omassa lapsuudessa oli. Sainko olla kiukkuinen? Miten minulle asetettiin rajoja?

Jos huomaa jatkuvasti karkottavansa toiset impulsiivisella ja tunnepitoisella käyttäytymisellään, sitä voi miettiä itsekseen tai ystävän tai terapeutin kanssa. Mikä tässä on, kun aina räjähdän tällä tavalla, tai olen lasten kanssa välillä hirveän epäoikeudenmukainen?

Tärkeintä on ylipäänsä syventyä siihen, miten on toisten ihmisten, varsinkin puolison ja lasten, kanssa. Toteuttaako omien lastensa kanssa jotakin, mitä itse inhosi omassa lapsuudessaan?”

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla