Jason Momoaa voi hyvällä omallatunnolla verrata kreikkalaisiin jumaliin. Kuva: Warner Bros.
Jason Momoaa voi hyvällä omallatunnolla verrata kreikkalaisiin jumaliin. Kuva: Warner Bros.

Atlantislainen Adonis Aquaman kahlitsee katsojat penkkeihinsä, vaikkei aivan maaliin osukaan.

James Wan on mestarillinen viihde-elokuvien tekijä. Oli sitten kyseessä kauhu (Kirottu-leffat), toiminta (Fast & Furious 7) tai supersankarit, varastaa Wan katsojien vankkumattoman huomion ja viihdyttää koko rahan edestä. Hän on suoraan sanottuna mestarillinen visuaalisena tarinankertojana. Aquaman on jumalainen silmäkarkkispektaakkeli: popcornfilmi puhtaimmillaan.

Jason Momoaa voi hyvällä omallatunnolla verrata kreikkalaisiin jumaliin. Momoan veistosmainen Adoniksen ulkomuoto ja poikamainen innostus tarttuu valkokankaalta katsojiin kuin tahmainen mahla. Samalla Amber Heardin kaunis prinsessasoturi Mera pistää pahiksia poikki ja pinoon atleettisella raivolla. Nicole Kidman on taas suorastaan lumoava äidillisenä ja vahvana Atlantiksen kuningattarena. Kerrankin naiset ja miehet taistelevat tasavertaisina rinta rinnan!

Ja sitten ovat ne Wanin taikomat lumoavat kuvat ja kiihkeät taistelukohtaukset! Supersankarielokuvat eivät enää tämän komeammaksi voi mennä. Tarina saa eeppisiä mittoja, kun jättimäiset armeijat osoittavat miekkansa ja plasmatykkinsä toisiaan vastaan. Katsomossa kuuluu ihastunutta hyminää ja iloisia äännähdyksiä. Katsojat nauttivat aidosti ja tosissaan. Vaikuttavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahus vain, kun juoni ja tarina olisivat vielä yhdenvertaisia kuvallisen uljauden kanssa. Tarina on niin tavanomainen kuin vain voi olla, juoni vielä sitäkin yksioikoisempi. Juostaan ees taas, kasvetaan ihmisinä, veljesvihaa, vallanhimoa, rakastutaan, soditaan ja tapellaan. Mikään ei yllätä, tapahtumat tulevat juuri oikeassa järjestyksessä kellontarkasti tikittäen – usein vieläpä hahmojen selittäminä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aiemmin DC Comicsin supersankarielokuvat olivat synkeitä ja ottivat itsensä aivan liian vakavasti. Wan on kirjoittanut elokuvaansa komediallista letkeyttä, mikä ei ikävä kyllä osu maaliinsa. Välillä isketään jopa niin pahasti kaikkien rajojen ali, ettei voi kuin epäuskoisena puistella päätään. Kohdeyleisönä eivät kuitenkaan ole ala-asteikäiset vaan jo vähän varttuneempi porukka, elokuva on nimittäin yllättävän väkivaltainen ja paikoitellen jopa pelottava.

Kyseessä on vuoden suurin spektaakkeli, jota ei missään vaiheessa kannata ruveta miettimään sen tarkemmin. Kun jättää takkinsa lisäksi aivot narikkaan, on Aquaman mitä kutkuttavinta viihdettä melkein koko perheelle (kannattaa todellakin jättää ne alle 12-vuotiaat kotiin). Harmittaa kuitenkin, etteivät kaikki palaset loksahda aivan täysin kohdilleen. On Aquaman silti selkeä parannus ankeista Justice Leaguesta ja Batman v Supermanista.

Aquaman *** ½

Sisältö jatkuu mainoksen alla