Lastenhoitaja Maija Poppasen (Emily Blunt) taustalla loistaa nostalginen Lontoo. Kuva: Disney Enterprises
Lastenhoitaja Maija Poppasen (Emily Blunt) taustalla loistaa nostalginen Lontoo. Kuva: Disney Enterprises

Maija Poppasen paluu -elokuvan parasta antia ovat animaatiojaksot, joiden jälki on klassista Disney-tyyliä.

Lastenhoitaja Maija Poppanen (Emily Blunt) hallitsee taikuuden. Hän hoiti vuonna 1910 lontoolaisen Pankin perheen lapsia. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Mikko (Ben Whishaw) ja Anna (Emily Mortimer) ovat jo aikuisia. Mikon vaimo on kuollut ja Anna yrittää auttaa veljeään kolmen lapsen hoitamisessa. Eräänä kauniina päivänä Maija – joka ei ole vanhentunut päivääkään – ilmestyy taas tarjoamaan apuaan.

Brittikirjailija P.L. Traversin ensimmäinen Maija Poppasen seikkailuista kertova lastenkirja ilmestyi vuonna 1934. Hahmo osoittautui niin suosituksi, että kirjailija sai kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan. Vuonna 1964 Disney filmatisoi Traversin kirjoista Maijan nimeä kantavan musikaalin. Lumoavan musikaalin pääosassa lauloi Julie Andrews. Siinä missä kirjojen Maija on ankara ja suhtautuu lapsiin ylimielisesti niin kuin 1930-luvulla varmaankin oli tapana, elokuvan Poppanen oli herttainen ja lempeä. Myös kirjojen rasismi oli siistitty pois. Nyt musikaali on saanut jatko-osan Maija Poppasen paluu, jonka on ohjannut Rob Marshall.

Jatko-osa on aivan yhtä valloittava kuin alkuperäinen. Aikuiskatsojakin lumoutuu Poppasen maagisesta maailmasta. Elokuvan parasta antia ovat animaatiojaksot, joiden animaatiojälki on aivan samanlaista kuin 60-luvun leffassa eli klassista Disney-tyyliä. Emily Blunt on täydellinen valinta pääosaan. Hänen itseensä tyytyväinen Poppasensa ei koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta ihailla itseään peilistä. Mukana on jälleen herkullisia sivuhahmoja, kuten Meryl Streepin taidokkaasti tyylittelemä boheemi Malla Mullinmallikainen. 1930-luvun tyylinen puvustus on aivan hurmaava. Yhtä pääosaa näyttelee tälläkin kertaa nostalginen Lontoo.

60-luvun elokuvassa Maija koki romanssin nokikolari Bertin kanssa, jota esitti Dick Van Dyke. Tällä kertaa Maija ystävystyy Bertin kisällin Jaakon kanssa. Lin-Manuel Miranda on kuitenkin elokuvan heikoin lenkki. Hänen laulu- ja tanssinumeronsa jäävät vaisuiksi.

Elokuvaan on ujutettu ihmeellinen kohtaus – joka kaiken huipuksi on yksi leffan avainkohtauksista – jossa lapsille opetetaan sijoittamisen saloja. Pankinjohtaja hehkuttaa Mikolle, että tämän 1910-luvulla pankin talletustilille tallentama lantti on pankin viisaiden sijoitusten avulla kasvanutkin niin paljon korkoa, että sillä voi ostaa valtavan asunnon Lontoon hienostoalueelta. Miksi ihmeessä lapsille pitää opettaa materialistista arvomaailmaa jo pienestä pitäen? 

Maija Poppasen paluu ****