Ohjaaja Ladj Lyn Les Misérablesia on verrattu Spike Leen elokuviin, mutta se on Leen ohjauksia rajumpi.

Poliisi Stéphane Ruiz (Damien Bonnard) vaihtaa työpaikkaa pikkukaupungista Montfermeilin pariisilaislähiöön. Tulokas sijoitetaan katupartioon ja hän saa työkavereikseen konkarit Chrisin (Alexis Manenti) ja Gwadan (Djebril Zonga). Ei aikaakaan, kun Stéphane saa tuta, että Chris ja Gwada ovat paitsi korruptoituneita myös väkivaltaisia.

Ranskalaisen kirjailija Victor Hugon (1802–1885) klassikkoromaanin Kurjat (ranskaksi Les Misérables) tapahtumat sijoittuvat Pariisin liepeille Montfermeilin kylään. Sieltä on kotoisin ranskalaisohjaaja Ladj Ly ja sinne hän on myös sijoittanut Hugolta nimensä lainaavan draamansa Les Misérables tapahtumat.

Nykypäivän Montfermeil on hyvin erilainen kuin Hugon kurjien. Slummia asuttavat etupäässä afrikkalais- ja arabitaustaiset asukkaat. Afrikkalaistaustainen on Lykin: hänen vanhempansa ovat kotoisin Malista. Dokumentaristina uransa aloittanut ohjaaja on kertonut elokuvansa saaneensa inspiraationsa poliisiväkivasta, jota hän on seurannut ja onnistunut myös dokumentoimaan kuvaamalla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lyn näkemys Ranskan lähiöistä on lohduton. Lähiönuorten näköalattomuus on itsestäänselvää. Poliisit käyttäytyvät kuin katujengi. Poliisiväkivalta on niin arkipäiväistä, ettei kukaan tunnu kyseenalaistavan sitä. Poliisit ovat väkivaltaisia jopa lapsia kohtaan.

Elokuvaa on jo ehditty verrata amerikkalaisen Spike Leen elokuviin. Vertaus on osuva, sillä rasismi teemana on tärkeä myös Leelle. Lyn tyyli on kuitenkin paljon rajumpi kuin Leen.

Elokuvan karu väkivaltaisuus tuo mieleen ranskalaisen Mathieu Kassovitzin vuonna 1995 ilmestyneen karun draaman Viha, joka sekin kertoi lähiönuorten väkivaltaisesta arjesta.

Elokuvan loppukohtauksessa pikkupojat saavat tarpeekseen poliisien mielivallasta. Loppukohtaus on suorastaan pakahduttavan intensiivinen. Avoin loppu jättää tilaa katsojan mielikuvitukselle.

Les Misérables ****

Ensi-ilta 6.3.

Vierailija

Iänikuisen poliisiväkivallan esittämisen sijaan joku voisi tehdä elokuvan näiden lähiöiden asukkaiden harjoittamasta väkivallasta ja seksuaalirikoksista kantaväestöä kohtaan. Toisaalta niitä näkee kyllä netistä ilmaiseksikin. Enkä tarkoita fiktiivistä elokuvamateriaalia, vaan autenttista materiaalia tosiasiallista teoista.

Ja onhan niitä Ruotsistakin. Ja Hollannista. Ja Belgiasta. Ja Saksasta. Mutta jostain syystä ei Unkarista, vaikka kaikissa em. paikoista löytyy sitä näköalattomuutta, työttömyyttä ja köyhyyttä.

Jostain syystä silti Unkarissa, Puolassa, Slovakiassa tai Tsekin tasavallassa ei ole tälläisia ongelmalähiöitä, kun taas näissä muissa maissa on. Mistäköhän se mahtaakaan johtua? Kumpa vain tietäisimme syyn.

Pariisin lähiöissä mahdollisesti maapohjasta irtoaa jotain säteilyä joka tekee ihmiset väkivaltaiseksi ja rikolliseksi. Kumpa vain tietäisimme syyn...

Sisältö jatkuu mainoksen alla