Tatu Sinisalo ja Teppo Manner näyttelevät ansiokkaasti Toni Wirtasta ja Sipe Santapukkia. Kuva: Optipari
Tatu Sinisalo ja Teppo Manner näyttelevät ansiokkaasti Toni Wirtasta ja Sipe Santapukkia. Kuva: Optipari

Tositapahtumiin perustuva draama Teit meistä kauniin kompastuu tietosanakirjamaisuuteen.

1990-luvun alun Heinolassa polttopullot lentävät, uutiset toitottavat talousahdinkoa ja teinilempi leiskuu.

Teollisuuskaupungin teinit Toni Wirtanen (Tatu Sinisalo), Antti Lautala (Roope Salminen) ja Sipe Santapukki (Teppo Manner) löytävät punkista yhteisen henkireiän, josta kehkeytyy muutaman kurvin jälkeen huippumenestynyt rockbändi.

Basistiksi bongataan yhdysvaltalainen vaihto-oppilas ja Sipen ihastus Amanda ”Mandy” Gaynor (Mimosa Willamo). Myöhemmin porukkaan liittyy kulmien kusipäisin teinipahis Tuukka Temonen (Iiro Panula).

Markka kelluu, firmat menevät konkurssiin, ihmiset menettävät työpaikkansa. Elokuva alleviivaa lama-aikaa turhankin voimakkaasti – viesti kävisi selväksi vähemmälläkin arkistokuvalla ajan uutisista.

Kyseessä on yhtyeen entisen basistin Tuukka Temosen ensimmäinen pitkä fiktioelokuva. Välillä tarina laahaa, ja lopusta puuttuu voimaa. Isoin ongelma on, että elokuvan tunnelma on turhan vakava ja tietosanakirjamainen. Takaumat on toteutettu kiusaannuttavan melodramaattisesti. Huumoria voisi olla enemmän, ja jään kaipaamaan ankeuden vastapainoksi nuoruuden iloa ja intohimoa.

Ysärivaatteita on viihdyttävää katsella. Osa on nyt trendikkäitä ja osa kestänyt aikaa huonommin – kuten hiustyylit.

On ilahduttavaa, että pääosiin on valittu nuoria, lahjakkaita ja vielä tuntemattomia kasvoja. 

1990-luvun nuorten maailmassa kaikki räkivät, ihastukset ovat palavia ja paha olo purkautuu nyrkkein. Teiniangsti on paikoin tunnistettavaa ja paikoin vaivaannuttavan epäluontevaa.

On ilahduttavaa, että pääosiin on valittu nuoria, lahjakkaita ja vielä tuntemattomia kasvoja. He muistuttavat häkellyttävän paljon esikuviaan niin ulkoisesti kuin eleiltäänkin. Varsinkin Tatu Sinisalo hallitsee Toni Wirtasen puhetavan ilmiömäisen taitavasti. Mimosa Willamo näyttelee muuten raikkaasti, mutta Mandyn hahmo kärsii epäluonnollisen ja oudon kuuloisesta englannin ja suomen sekoituksesta.

Temonen ei ole kaunistellut omaa tarinaansa, vaikka tylystä pahiksesta paljastuu lopulta uusia puolia. Paljon tilaa saava hahmo syvenee kuitenkin turhan myöhään.

Tonin ensirakkauden Ellin (Hanna Vähäpassi) hahmo on käsittämättömän kapea, suorastaan demonisoitu. Elli vain on ehkä maailmanhistorian kamalin tyttöystävä ja sillä siisti.

Pikkurooleista on hauska bongailla julkkiksia.

Bändiläisten vanhempien tarinat jäävät nekin ohuiksi, vaikka tosielämän aineksissa on draamaa. Pienistä sivu- ja cameorooleista on hauska bongailla julkkiksia, kuten Apulannan jäseniä, kirjailija Juha Itkosen sekä Toni Wirtasen puolison muusikko Jannika B:n, joka tekee debyyttinsä valkokankaalla.

On vaikea lähtökohta, että yksi keskeisistä henkilöistä on ohjannut elokuvan ja tuottanut sen yhdessä puolisonsa (Olga Temonen) kanssa. Kenties ulkopuoliset silmät olisivat tehneet hyvää.

Lue myös kohusta, joka leffasta syntyi: Tuukka Temonen selittää, miksi loukkaantui Apulanta-elokuvan kritiikistä

Yhtyeen musiikkia elokuvassa olisi voinut olla enemmänkin, mutta Apulanta-fanit luultavasti viihtyvät, ja heitähän tunnetusti riittää. Moni katsoja lienee myös kiinnostunut 1990-luvun ajankuvasta ja nostalgisoimisesta.

Katso traileri:

Teit meistä kauniin

**

Ensi-ilta 7.9.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.