Vanhoissa postikorteissa kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. Ranskassa suosittuja olivat sata vuotta sitten kortit, joissa sotkettiin sukupuolirooleja. Romanttisen pariskunnan miespuolisko paljastuikin naiseksi. ”Kohtaaminen Bretagnessa” postitettiin Ranskassa vuonna 1905.
Vanhoissa postikorteissa kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. Ranskassa suosittuja olivat sata vuotta sitten kortit, joissa sotkettiin sukupuolirooleja. Romanttisen pariskunnan miespuolisko paljastuikin naiseksi. ”Kohtaaminen Bretagnessa” postitettiin Ranskassa vuonna 1905.

Sata vuotta vanhoissa postikorteissa hempeiltiin, irstailtiin ja leikiteltiin sukupuolinormeilla, vaikka niille ei ollut vielä edes sanoja.

Näitä kortteja ei ihan joka ullakolta löydy. 1900-luvun alusta peräisin olevissa postikorttikuvissa näkyy kaulailevia miespareja, lesbosuudelmia, avonaisia korsetteja, poikia hameissa ja naisia housuissa.

Tässähän vallan punastuu! Salliko maailma sata vuotta sitten jo tällaisen sateenkaari-ilottelun ja sukupuolinormien räjäyttämisen?

Ehei, sanoo visuaalisen kulttuurin tutkija Harri Kalha. Sukupuolia oli lääketieteen ja lain edessä tasan kaksi. Seksuaalisuuden ja säädyllisyyden normit olivat tiukkoja. Naisten piti näyttää naisilta, käyttää kureliiviä ja isoa hattua, miesten olla viiksekkäitä ja kunnollisia. Käsitteitä muunsukupuolisuudelle tai millekään muille normista poikkeaville seksuaalisuuden muodoille ei vielä ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ei 1900-luvun alussa ollut muita identiteettikategorioita. Ei silloin vielä puhuttu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Se oli täysin torjuttu kansanosa, jota ei ollut virallisesti olemassa. Sateenkaarikansan kuvia oli vain lääketieteen kirjoissa ja poliisien arkistoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kymmenen vuotta sitten Kalha alkoi penkoa erikoisia vanhoja postikortteja divareista, verkkokauppoista ja kirpputoreilta Suomessa ja ulkomailla. Etsimättäkin haaviin osui niin paljon kummallisuuksia, että Kalha etsi ja tutki kortteja yhä innokkaammin.

– Tajusin, että minun täytyy historioitsijana paneutua tähän. Kortit kertovat jotain kiinnostavaa ajastaan. Uteliaisuuteni heräsi.

Nyt Kalhalta on ilmestynyt aiheesta kirja Sukupuolen sotkijat – Queer-kuvastoa sadan vuoden takaa (Parvs).

Ottaisitko munan tältä mieheltä? Ranskalaisen pääsiäiskortin mies vastaa kaikkea muuta kuin 1920-luvun maskuliinista normia. Silmäkulmassa on pilkettä ja katse monimielinen. Mustavalkoisia kortteja väritettiin, ja miehet ikään kuin meikattiin. Poskipunasta ja huulipunasta syntyy erikoinen efekti.
Ottaisitko munan tältä mieheltä? Ranskalaisen pääsiäiskortin mies vastaa kaikkea muuta kuin 1920-luvun maskuliinista normia. Silmäkulmassa on pilkettä ja katse monimielinen. Mustavalkoisia kortteja väritettiin, ja miehet ikään kuin meikattiin. Poskipunasta ja huulipunasta syntyy erikoinen efekti.

Miljoonittain kortteja

Postikortteja painettiin ja kirjoitettiiin viime vuosisadan alussa valtavia määriä. Kalhan mukaan Helsingissä lähetettiin 1,7 miljoonaa korttia vuonna 1900, kymmenen vuotta myöhemmin jo 10 miljoonaa. Todellisuudessa kortteja liikkui vieläkin suurempi määrä, sillä niitä myös annettiin kädestä käteen ja keräiltiin. Suomeen kortteja tuotiin eurooppalaisista tehtaista.

Suurin osa postikorteista oli tietysti sovinnaisia, kuvia vehreistä maisemista tai kasvavien kaupunkien uusista ihmeistä. Mukaan mahtui myös romantiikkaa, esimerkiksi toisiaan säädyllisesti syleileviä tai pusuttelevia pareja. Niissä nainen näytti naiselta, mies mieheltä.

Mutta postikortit olivat niin suosittuja, että marginaalissa lymyili myös seksuaalisuutta reippaasti karnevalisoivia kuvia. Niistä nykykatsoja häkeltyy. Miten tällaista saattoi edes olla?

– Postikortit olivat oman aikansa some. Kun puhelin oli vielä harvinaisempaa luksusta, postikortit toimivat lähes reaaliaikaisen kommunikaation, ”statuksen päivittämisen”, kuvaviestinnän ja ”tykkäämisen” välineenä, Kalha sanoo. 

Ranskalainen, noin vuonna 1904–1910 julkaistu postikortti on kuvattu studiossa. Kyseessä on ehkä kahden naisen välinen intiimi hetki, lesbofantasia tai miehiselle katseelle suunnattua erotiikkaa. Tällaisen postikortin on saattanut lähettää erityisen rohkea nainen toiselle, tai sitten sen on voinut lähettää myös mies toiselle miehelle eroottisena kutkutteluna.
Ranskalainen, noin vuonna 1904–1910 julkaistu postikortti on kuvattu studiossa. Kyseessä on ehkä kahden naisen välinen intiimi hetki, lesbofantasia tai miehiselle katseelle suunnattua erotiikkaa. Tällaisen postikortin on saattanut lähettää erityisen rohkea nainen toiselle, tai sitten sen on voinut lähettää myös mies toiselle miehelle eroottisena kutkutteluna.

Kuvat vihjailivat ja viihdyttivät

Mutta mitä näihin punastuttaviin kortteihin sitten kirjoitettiin?

– Käsin kirjoitetuissa viesteissä oli harvoin mitään kovin paljastavaa tai jännittävää. Tekstit olivat useimmiten aika arkisia viestejä, kuten ”kiitos kortista, se oli ihana” tai ”tästä kortista tykkäät”.

Kortin kuva oli viesti jo itsessään. Se kertoi esimerkiksi halusta hassutella tai vietellä.

– Vaikka seksuaaliset vähemmistöt olivat rikollisia, kortit olivat yksi mahdollisuus kommunikoida. Kortteja on saattanut lähettää myös nainen, jota tiukat sukupuoliroolit tai muodin vaatimukset ovat tympineet. Korteissa on ollut hiljaista kapinaa koko systeemiä kohtaan, Kalha sanoo.

– Kun roolit olivat niin tiukat ja perustuivat kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään, on ihmeellistä mutta samalla aika ymmärrettävää, että jotkut ihmiset ovat halunneet kapinoida sitä vastaan. Naisia on saattanut ahdistaa vaikkapa se, ettei housuihin saanut pukeutua.

Kortit ovat Kalhalle yhä osittain mysteeri. Ei ole täysin selvää, millaisella mielellä kirjoittaja ne lähetti. Nykyihminen katsoo niitä omasta ajasta käsin ja näkee niissä merkityksiä ja huumoria, jota niissä ei välttämättä ollut.

– Vaikka kuvat ovat tosia, emme voi tietää, mitä ihmiset ovat ajatelleet, kun ovat näitä kuvia tehneet, hankkineet ja lähettäneet.

Postikortit ovat esillä Helsingin Taidemuseo Hamin näyttelyssä 27. syyskuuta 2020 saakka.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla