Bruce Willisin näyttelemä David Dunn on taas täällä. Kuva: Walt Disney Company
Bruce Willisin näyttelemä David Dunn on taas täällä. Kuva: Walt Disney Company

Supersankaritrilogia alkoi vuonna 2000 Unbreakable – Särkymättömällä. Vuonna 2016 se sai yllätysjatkoa Splitistä. Nyt nähdään trilogian päätöselokuva Glass, joka onnistuu lähinnä tahraamaan aikaisempien osien hyvän maineen.

M. Night Shyamalanin Unbreakable – Särkymätön sai ensi-iltansa vuonna 2000. Supersankarielokuvat eivät olleet kovin kovassa huudossa silloin, joten Unbreakablea markkinoitiin ihan vain yliluonnollisena trillerinä – vaikka se onkin selkeä sarjakuvaelokuva, joka ei kuitenkaan perustu mihinkään olemassa olevaan sarjikseen. Sekavaako? Kyllä.

Elokuvassa tutustuttiin Bruce Willisin näyttelemään David Dunnin ja Samuel L. Jacksonin Elijah Priceen. Kaksikolla on erikoislaatuisia voimia, joita supervoimiksikin voisi kutsua. Elokuvassa nähdään myös Pricen äiti (Charlayne Woodard) ja Dunnin poika (Spencer Treat Clark).

Aivan yllättäen Unbreakable sai jatkoa 16 vuotta myöhemmin. Split esitteli katsojille James McAvoyn näyttelemän Lauman. Miehen, jolla on 24 eri persoonallisuutta, joista yksi on supervoimainen Peto. Pääsimme myös tutustumaan Anya Taylor-Joyn näyttelemään Casey Cookeen, josta piti tulla yksi Pedon uhreista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt 19 vuotta Unbreakablen ensi-illan jälkeen nähdään Glass, jossa kaikki yllämainitut hahmot vihdoinkin kohtaavat. Mukana on myös Sarah Paulsonin näyttelemä psykiatrisen sairaalan ylilääkäri Ellie Staple. Elokuva sitoo Shyamalanin 20 vuoden ikäisen supersankaritrilogian yhteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Laadullisesti olemme ikävä kyllä kaukana erinomaisesta Unbreakablesta ja oikein hyvästä Splitistä. Ja koska kyse on Shyamalanin elokuvasta, on mukana tietenkin twisti tai pari. Ja kuten niin monessa miehen aikaisemmassa elokuvassa, myös Glassissa twisti ontuu pahasti.

Elokuva on mukaansatempaava ensimmäisen kahden kolmanneksen ajan. Sitten ote lipsuu kiusallisesti, kun Shyamalan kokee tarpeelliseksi selittää katsojille sarjakuvalehtien lainalaisuuksia ja kliseitä. Kirjaimellisesti. Ikään kuin Glassin lipusta maksanut katsoja ei jo tuntisi supersankarimaailmojansa (elämmehän Marvelin kultakautta).

Glassin lopetus onkin kuin märkä ja haiseva tiskirätti aikaisimpien osien naamalle. Onneksi McAvoy pelastaa paljon. Hän on suorastaan mestarillinen eri persoonallisuuksineen ja kehonliikkeineen. Toisaalta taas Splitissä loistanut Taylor-Joy ei saa mitään oleellista tehtävää.

Lopulta kaiken kuitenkin pilaa itse Shyamalan. Hänen käsikirjoituksensa on kaikkea muuta kuin hyvä. Glass on juuri sellainen kuin ne 2000-luvun vaihteen huonot supersankarielokuvat. Se on hieman nolo, aivan liian totinen, vaikka onkin pohjimmiltaan lähinnä hassu ja ennen kaikkea siitä paistaa läpi kevyt parodiamaisuus. Glass tuntuu jopa nälvivän supersankareille, tehden täten itsestään naurunalaisen.

Glass  **

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla