Lauri Randlan esikoisohjaus Näkemiin Neuvostoliitto tuo valkokankaalle huumoria tuoreella otteella.

Kotimaisessa komediassa on eroja. Inkerinsuomalaisen Lauri Randlan esikoisteos Näkemiin Neuvostoliitto on nimittäin hyvin erilaista vitsailua kuin mihin olemme tottuneet. Randlan huumori on vekkulilla tavalla tuoretta verrattuna ikiaikaiseen suomalaiseen puskafarssiin.

Randla syntyi inkerinsuomalaiseen perheeseen Neuvosto-Virossa vuonna 1981, joten mustan kyynisyyden ymmärtää sitä kautta.

Itäblokissa tapahtui paljon 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Neuvostoliitto oli hajoamassa ja Viron itsenäisyyskin häämötti jo. Perestroikaa juhlittiin avoimesti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Keskosena Neuvosto-Viroon syntynyt Johannes Tarkkinen (Niklas Kouzmitchev) on kahden voiman välissä: länsimaihin halajava äiti (Nika Savolainen) ja neuvostohenkinen isoäiti (Ülle Kaljuste) käyvät pienimuotoista valtataistelua pojan tulevaisuudesta. Kumpikin haluaa hänelle tietenkin pelkkää parasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mieleen tulevat kansainväliset tuotannot.

Johanneksen kasvutarinaa on hauska seurata. Pojan toilailut herättävät myös omia lapsuusmuistoja perheen lomamatkoista Viroon, kun Lapin Kultaa, hedelmiä, Johnson & Johnsonia, farkkuja, sukkahousuja, muovikasseja ja muita länsimaisia ökytuotteita pidettiin siellä suuressa arvossa. 

Näkemiin Neuvostoliitto on visuaalisesti erityisen näyttävä – se ei oikeastaan edes näytä kotimaiselta elokuvalta, vaan siitä tulevat mieleen kansainväliset tuotannot. Uskomaton temppu esikoisohjaajalta. Rakkauden elokuvaan näkee.

Elokuvan ajankuva on myös autenttinen. Sitä tukee suomen-, inkerin-, viron- ja venäjänkielinen puhe läpi elokuvan – onhan Viro edelleenkin melkoinen kielten sulatusuuni. Milloin viimeksi olet muuten kuullut inkeriä puhuttavan elokuvassa?

Soundtrackilla kuullaan myös ajankuvan mukaista rockia, punkia ja neuvostoiskelmää.

Randla on onnistunut tekemään neuvostoajan karuista ajoista purevaa satiiria. Ei se elämä rautaesiripun tuolla puolen ole välttämättä ollut aina niin surkeaa.

Randla on rakentanut omista lapsuusmuistoistaan todella menevän ja vetävän elokuvan, joka perustuu niin faktaan kuin fiktioonkin. Minkäänlaista suomettumistakaan ei ole havaittavissa, vaan Randla täräyttää rohkean täyslaidallisen suoraan neuvostonostalgian naamalle.

Näkemiin Neuvostoliitto  ****

Ensi-ilta 10.7.

Sisältö jatkuu mainoksen alla