Oikeuden puolesta -elokuvassa Bader Ginsburgin roolissa nähdään Felicity Jones. Kuva: Jonathan Wenk / Focus Features
Oikeuden puolesta -elokuvassa Bader Ginsburgin roolissa nähdään Felicity Jones. Kuva: Jonathan Wenk / Focus Features

Mikä on naisiaan demokraattien viimeinen toivo, Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg, kysyy elämäkerta Oikeuden puolesta.

Amerikkalaiset demokraatit ovat tuskin koskaan rukoilleet kenenkään muun hengen puolesta niin kiihkeästi kuin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Bader Ginsburgin. Mikäli 86-vuotias Bader Ginsburg ehtii kuolla Trumpin presidenttikaudella, Trump pääsee nimittämään hänen seuraajansa. Mikäli demokraattien pahin painajainen toteutuu, Bader Ginsburgia seuraa tuomari, joka yrittää tehdä tyhjäksi edeltäjänsä vuosikymmeniä jatkuneen tasa-arvotyön.

Mimi Lederin elämäkerran Oikeuden puolesta nimi on suomennettu hölmösti. Bader Ginsburg ei nimittäin ole omistanut elämäänsä taistelulle minkä tahansa ”oikeuden puolesta”, vaan nimenomaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää vastaan, mihin leffan englanninkielinen nimi On the Basis of Sex viittaa.

Elokuva keskittyy Bader Ginsburgin uran alkuvaiheisiin. Keskiössä on oikeustapaus, joka aloitti hänen nousujohteisen uransa. Bader Ginsburgin nerokas idea oli tarttua lainsäädännön sukupuoleen perustuvaan syrjintään valitsemalla laki, joka syrji miehiä, ja yrittää saada sillä tavalla ennakkotapaus naisten kokemalle syrjinnälle. Tapaus käsitteli äitinsä omaishoitajana toimineen miehen verovähennyksiä. Toisin kuin naiset, mies ei saanut verovähennystä palkkaamansa hoitajan palkoista. Bader Ginsburg voitti jutun ja pääsi näin 178 naisia sortavan lain kimppuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Leffa kärsii samasta ongelmasta kuin useimmat suurnaiselämäkerrat. Siinä missä suurmiehistä kertovissa elokuvissa keskitytään heidän uraansa ja tekoihinsa, naisista kerrotaan yhä heidän yksityiselämänsä kautta. Bader Ginsburgin henkilökohtainen elämä olisi voitu kuitata paljon lyhyemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässä tapauksessa henkilökohtainen on kuitenkin poliittista. Kuinka moni samassa asemassa oleva mies voi kehua hoitaneensa opiskellessaan pientä lastaan ja istuneensa vielä samaa alaa opiskelleen syöpää sairastaneen puolisonsa puolesta tämän luennoilla? Ruthin tahti antaa aivan uuden merkityksen sanalle ”ruuhkavuodet”.

Sankaritarinoissa on se ongelma, että niillä pyritään luomaan tai vahvistamaan myyttiä. Ohjaaja Leder ymmärtää onneksi esittää päähenkilön välillä kriittisessäkin valossa. Bader Ginsburgin patsas heiluu jalustallaan varsinkin, kun kuvataan hänen ja hänen teini-ikäisen tyttärensä Janen välejä 1970-luvulla. Jane toivoisi äitinsä olevan ajan hengen mukaisesti feminismissään radikaalimpi, mutta äiti taas uskoo voivansa muuttaa maailmaa lakituvassa.

Supernainen on voimaannuttava esimerkki meille kaikille naisille. Miehet loukkaavat, mitätöivät ja halveksivat Ruthia joka käänteessä, mutta hän nousee yhä uudelleen kanveesista. Ja sitä suloisempia ovatkin ne hetket, jolloin hän pääsee maksamaan sovinistitolloille potut pottuina.

Elokuvan pääosissa nähdään Felicity Jones Bader Ginsburgina ja Armie Hammer hänen asianajaja-aviomiehenään Martinina. Varsinkin Hammer tekee upean roolin miehenä, joka ei pelännyt jäädä urallaan vaimonsa varjoon. 

Oikeuden puolesta ****

Sisältö jatkuu mainoksen alla