Kate Morton, Jojo Moyes, Raija Oranen, Pirjo Tuominen. Viihdekirjallisuuden supernimet tietävät, miten lukija koukutetaan tarinaan. Lue arviot seitsemästä kirjauutuudesta.

 


Kotirintaman sisarukset

Toinen maailmansota, Saksa miehittää Ranskan. Vianne Mauriac yrittää pitää tyttärensä ruuassa ja elämän mahdollisimman arkisena, vaikka puoliso on rintamalla ja kotiin majoittuu valloittaja. Hänen sisarensa Isabelle valitsee toisin ja liittyy vastarintaliikkeeseen.

Molemmat joutuvat tekemään valintoja ja uhrauksia, joilla on elämänmittaiset seuraukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mestarillinen kertoja Kristin Hannah kuvaa sisaruutta ja ihmisyyttä tavalla, joka nostattaa kyyneleet silmiin ja pakottaa lukijan miettimään, millaisia päätöksiä itse olisi kyennyt tekemään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Otteessaan pitävä kirja käy myös historian oppitunnista: vaikka kirja on fiktiota, historiallinen miljöö on todellinen. ES

Kristin Hannah: Satakieli. Suom. Kaisa Kattelus. WSOY 2019.

Teräsnainen ja tosirakkaus

Viisikymppinen Mirjami elää juppielämää ja ylläpitää nuorta rakas­tajaa, kun hänen elämänsä yhtäkkiä muuttuu täysin. Hän joutuu jättämään mukavan elämänsä ja oletetut ystävänsä, sillä veri on vettä sakeampaa.

Lapsuudenmaisemissa Pohjanmaalla Mirjami uskoo kohtaavansa pelkkää ankeutta, mutta yllättäen hänen edessään onkin lämpöä, hyväksyntää ja aitoa rakkautta.

Lukuisia lastenkirjoja sekä historiallisia romaaneja ja tv-käsikirjoituksia kirjoittanut Anneli Kanto kokeilee nyt siipiään viihdekirjailijana. Hän on pujotellut romaaniinsa huumorin ja romantiikan lomaan vakavia aiheita, kuten yksinäisyys, pakolaisuus ja ikäsyrjintä.

Sellaisten käsittely on luontevaa kirjailijalle, jonka kynästä on paljon kiitosta saanut sisällissotakuvaus Veriruusut. PH

Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä. Karisto 2019.

Tyttö, hevonen ja onnellinen loppu

Englantilainen Jojo Moyes on maailmanluokan bestselleristi. Juuri suomennetun teoksen alkuperäinen nimi Horse dancer eli Hevostanssija kertoo suomenkielistä paremmin, mistä on kyse.

Entinen mestariratsastaja Henri Lachapelle usuttaa tyttärentytärtään Sarahia kehittymään samanlaiseksi painovoiman uhmaajaksi kuin hän itse oli nuoruudessaan. Tavoitteena on taiturimainen kouluratsastusliike capriole, balettimainen hyppy, jota seuraa takapotku ilmassa.

Moyesin kerronta koukuttaa. Henkilögalleriassa on lajin perinteiden mukaisesti sekä hyviä että pahoja tyyppejä – ja lopuksi kaikki järjestyy. HN

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan. Suom. Heli Naski. Gummerus 2019.

Epäselvä peli

Raija Oranen sanoi kolme vuotta sitten kirjoittavansa viimeistä kirjaansa, mutta teoksia on syntynyt sen jälkeen jo monta. Uusimmassa hän kertoo tarinan 1980-luvulta, Koiviston ajan pikkukaupungista. Tunnetussa tv-sarjassaan Puhtaat valkeat lakanat menestyskirjailija käsitteli Kekkosen aikaa.

Kaupunginjohtajaa Hartikaista epäillään lahjusten otosta. Vaarassa ovat ura ja kotitalo, jonka valtiatar on hyvin säilynyt professorin tytär, viinejä harrastava Terttu-vaimo. Sivuhenkilöinä seikkailevat seurapiiritoimittaja, varakaupunginjohtaja puolisoineen ja poliisi.

Poukkoileva juoni tuo mieleen pikkukylän kesäteatterinäytelmän. Yleisöä viihdytetään vimmatusti. P

arasta kirjassa on kuvaus ajasta, jolloin olivat voimissaan Neuvostoliitto, Kalevi Sorsa ja salamannopea Spick & Span. MN

Raija Oranen: Selvä peli. Otava 2019.

Brittirakkautta Suomimaustein

Suomalainen Nora matkustaa Englantiin tapaamaan Heli-siskoaan. Heli aikoo naimisiin kartanoaatelisen kanssa. Mutta mihin on kadonnut sulhasen veli? Nora ei saa pidettyä uteliaisuuttaan kurissa eikä näppejään erossa brittikomistuksista. Hengenlähtökin on lähellä.

Esikoisromaanista huomaa, että kirjailija-tutkija Niina Mero on hyvin perehtynyt romanttiseen viihdekirjallisuuteen. Niin luontevasti soljuu henkilöiden, romanssien ja jännityksen kehittely.

Kirjan kieli on viihdekirjallisuuden nautinnollisimmasta päästä. MM

Niina Mero: Englantilainen romanssi. Gummerus 2019.

Naimaton nainen on ongelma

Hatunnosto historiallisten romaanien kirjoittajille! Pirjo Tuominen tuntee menneiden vuosisatojen suomalaista arkea ja osaa 40 vuoden ja 50 romaanin rutiinilla kirjoittaa siitä vetävästi.

Opettajatar vie meidät 1850-luvulle maisteri Platon Balckin perheeseen. Balckilla on neljä tytärtä, jotka ovat ajan tapaan ongelma. Tyttäret pitää saada hyviin naimisiin, koska naisen mahdollisuudet elää työllään olivat tuolloin olemattomat.

Päähenkilö on Balckin vanhin tytär Rosa, mutta kaikkien tyttärien vaiheet kerrotaan. Siten Tuominen saa kuvattua laajalti eri yhteiskuntakerrosten elämää.

Hienointa kirjassa on tuhti tietoannos, eniten häiritsee juonen ennalta-arvattavuus ja mustavalkoinen ihmiskuva – etenkin tytärten anopit ovat järkiään kammottavia.

Kansi on kuin halvoista tusinapokkareista. Miksi ihmeessä? SK

Pirjo Tuominen: Opettajatar. Tammi 2019.

Vuosisadat risteävät kartanossa

Australialainen Kate Morton on sanonut, että hänen tavoitteensa on saada lukija uppoamaan kirjaan yhtä täydellisesti kuin lapsena.

Ainakin minun kohdallani hän onnistui: moneen päivään en muuta ajatellutkaan kuin Birchwoodin kartanoa.

Vuonna 2017 lontoolainen arkistonhoitaja Elodie löytää nahkasalkun, jonka sisällä on luonnoslehtiö. Ne kuuluvat 1800-luvun lopulla Birchwoodin kartanossa eläneelle taiteilijalle, ja käy ilmi, että kartano oli tuttu myös Elodien kuolleelle äidille.

Hienosti aikatasoja käyttävä juoni pitää otteessaan – ihan kuin lapsena. ES

Kate Morton: Kellontekijän tytär. Suom. Hilkka Pekkanen, Tuukka Pekkanen. Otava 2019.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Sisältö jatkuu mainoksen alla