Kuvat
Jonna Öhrnberg ja Like
Sofi Oksanen on valmistellut tuoretta Koirapuisto-romaaniaan useita vuosia.
Sofi Oksanen on valmistellut tuoretta Koirapuisto-romaaniaan useita vuosia.

Kirja-arvio. Sofi Oksasen uutuusromaani Koirapuisto on taidokas ja raivokaskin kuvaus Itä-Euroopan munasolubisneksestä. Sen henkilöt eivät kuitenkaan onnistu koskettamaan.

Ukrainan uumenista on kauan louhittu mustaa kultaa, jonka pöly tappaa miehiä. Hiljattain siellä tajuttiin, että ukrainalaisten naisten uumenista voi louhia toisenlaista kultaa. Se antaa elämää, mutta hiilipölyn lailla vie henkiä ja sieluja.

Sofi Oksasen uutuusromaani Koirapuisto kertoo kansainvälisestä vauvabisneksestä. Jo Normassa (2015) sivuttiin kohdunvuokrausta, nyt keskiössä ovat munasolujensa luovuttajat. Suomessa solujen luovutus perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta maailmalla se on todennäköisesti miljardien arvoista liiketoimintaa.

Ukrainassa solunluovutus on saajien kannalta helpompaa ja vähemmän byrokraattista kuin monissa muissa maissa. Siksi sinne tullaan ostoksille maapallon toiselta puolelta saakka. Romaanin ukrainalaisille nuorille naisille omissa sisuksissa kasvatettavat aarteet tarjoavat pääsylipun köyhyydestä kohti keskiluokkaa, pidemmällekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kenen tahansa solut eivät kuitenkaan kelpaa myyntiin. Länsimaiselle ostajalle käy vain paras: kaunein, tervein, tutunoloiset kasvonpiirteet, hyvästä perheestä. Luovuttajia valitaan kansioista kuin mallikatalogeista, ja tarvittaessa tyttöjen taustoja vähän rukataan uusiksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Selvää on tietysti, että missä liikkuu raha, siellä viihtyy rikos, eikä luovuttajien oikeuksia ajattele oikein kukaan – tuskin edes he itse. 

Koirapuisto-romaanin minäkertoja Olenka on kokenut ukrainalaisen naisen tien monesta kulmasta. Neuvostoliiton hajottua isä toi Tallinnassa hyvin parjänneen perheen takaisin kotikonnuille Ukrainaan ja yritti päästä osingoille valtionomaisuuden yksityistämisestä, onnettomin tuloksin.

Jo varhain Olenka tajusi, että suorin reitti parempaan elämään kulkee oman kehon kautta. Kun mallipolku Pariisissa nousi pystyyn, häntä uhkasi nolo paluu äidin lihapadoille tuppukylään, mutta uusi mahdollisuus löytyikin lähempää kuin Olenka arvasikaan. Hintansa sillä tietysti on.

”Syksyn kirjatapaus” jää aavistuksen vajaaksi

Like-kustantamo on jo etukäteen mainostanut Koirapuistoa syksyn kirjatapaukseksi. Kirja on tehty kuin valmiiksi kansainvälisille markkinoille, ja miksei se siellä pärjäisikin. Se ei ole tekijänsä paras, mutta yhä luotettavaa, viimeistä piirtoa myöten hiottua laatutyötä.

Romaani liikkuu monella aikatasolla entisen Neuvostoliiton alueella ja kertoo paljon niistä reunaehdoista, joissa elämiä rakennetaan, sekä siellä että meillä. Putinin rajaseutupolitiikka ei ole teemoista pienimpiä.

Oksasen kieli on partateräntarkkaa, sanat löytävät paikkansa ja jäävät pyörimään kielelle. Tietysti Olenkan isän ääni on juuri traktorillinen – siinä kaikuu osin haikea ylpeys entisestä isänmaasta ja menetetystä mieheydestä, osin nouseva usko tulevaan, jossa miehet ostavat onnensa lihaksilla, röyhkeydellä ja sattumadollareilla. Naisten vatsanahan alta voi sitten repiä loput.

Kyse on paitsi riistosta myös valinnoista.

Mutta eivät romaanin naisetkaan ole vain tahdottomia uhreja. Olenkasta tulee solubisneksen koordinaattori, ja nainen on hänen pomonsakin. Kyse on paitsi riistosta, myös valinnoista, joita kukin henkilöistä päätyy tekemään luokkanousunsa eteen. Jotkut niistä kaduttavat jälkikäteen.

Se, missä romaani jää vajaaksi, on tunnetaso. Naisten kohtalot hätkähdyttävät ja raivostuttavat, trillerimäinen rakenne koukuttaa, mutta henkilöt eivät onnistu koskettamaan pintaa enempää. Siinä missä Puhdistuksen (2008) Aliide herätti lukijassa lämpöä ja empatiaa karmeista teoistaan huolimatta, Olenkan valintoihin on vaikea samastua, vaikka niiden syyt ymmärtää. Kirja on kuin jonkin arkkitehtikilpailun voittanut lasiseinäinen pilvenpiirtäjä: taidokkuudessaan ihailtava, mutta jättää sisältä kylmäksi. Harva sinne haluaisi kotiaan tehdä.

Entä se koirapuisto? Se on paikka, jossa romaanin henkilöiden erilaiset maailmat kohtaavat. Helsinkiläiseen koirapuistoon saapuvat ne, jotka antoivat, kadehtimaan heitä, jotka saivat. Sen kummuilla telmii puiston varsinainen asiakas, trimmattu valiosnautseri, jonka osa on todennäköisesti parempi kuin monen trimmatun valionaisen. 

Sofi Oksanen: Koirapuisto (Like)

Sisältö jatkuu mainoksen alla