Elokuvan keskiössä ovat astronautti Neil Armstrong (Ryan Gosling) ja Apollo 11 -lentoa edeltäneet tapahtumat 1960-luvulla. Kuva: Universal
Elokuvan keskiössä ovat astronautti Neil Armstrong (Ryan Gosling) ja Apollo 11 -lentoa edeltäneet tapahtumat 1960-luvulla. Kuva: Universal

Neil Armstrongin elämäkerta Ensimmäisenä Kuussa ei silitä sankariaan pelkästään myötäkarvaan.

Damien Chazellen elämäkerta Ensimmäisenä Kuussa kertoo astronautti Neil Armstrongin (1930–2012) (Ryan Gosling) tarinan. Armstrong teki 21.7.1969 historiaa kävelemällä ensimmäisenä ihmisenä Kuun pinnalla. Elokuva lähtee liikkeelle vasta vuodesta 1961, jolloin Armstrong oli 31-vuotias ja työskenteli NASA:n testipilottina. Vuotta myöhemmin hänet valittiin astronautiksi Yhdysvaltojen avaruusohjelmaan.

Vaikka elämäkerta sivuuttaa Armstrongin varhaisemmat vaiheet, hänen henkilökohtainen elämänsä ei sentään jää kokonaan hämärän peittoon. Päähenkilön uran lisäksi kuvataan hänen perhe-elämäänsä. Sankaria ei onneksi silitetä pelkästään myötäkarvaan niin kuin suurmieselämäkerroissa on tapana. Armstrongin tragedia oli, että hänen tyttärensä Karen kuoli vain kaksivuotiaana aivosyöpään. Mikäli elokuvaa on uskominen, murheen murtama isä ei osannut käsitellä suruaan, vaan pakeni tunteitaan työhön. Kaksi muuta lasta, esikoinen Rick ja sisarensa kuoleman jälkeen syntynyt kuopus Mark, jäivätkin etäisiksi. Myös vaimo Janet (Claire Foy) jäi kakkossijalle, kun työstä tuli pakkomielle.

Elokuvan pääpaino on kuitenkin kilpajuoksussa Kuuhun. Niin kuin monissa muissakin tieteellisissä saavutuksissa, kollektiiviseen alitajuntaamme on painunut vain voittoisa sitaatti: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.”

Katsojalle ei jää epäselväksi, että jokainen lento oli taistelua elämän ja kuoleman välillä.

Onnistumiseen johtaneet vuosien ponnistelut sen sijaan ovat painuneet unholaan. Elokuva muistuttaakin, että voitto Neuvostoliitosta ei tullut ilmaiseksi. Yhdysvaltojen avaruusohjelma vaati useita ihmishenkiä ja myös Armstrong menetti läheisiä ystäviään erilaisissa työtapaturmissa. Jatkuvaa vaaraa elokuva kuvaa sellaisella intensiteetillä, että katsomiskokemus on melkein fyysinen. Katsojalle ei jää epäselväksi, että jokainen lento oli taistelua elämän ja kuoleman välillä.

Unhoon on painunut myös se, että aikanaan kuuhulluutta myös vastustettiin. Monien mielestä riitti, että Yhdysvallat hassasi rahojaan Vietnamin sotaan. Elokuvassa nähdään hauska katkelma Kurt Vonnegutin haastattelusta. Scifiäkin kirjoittanut kirjailija irvailee, että hänen mielestään on hölmöä asuttaa Kuu. Sen sijaan New Yorkista voisi viimein tehdä asuinkelpoisen.

Donald Trump on jo ehtinyt närkästyä siitä, että elokuvassa ei nähdä astronauttien pystyttävän Yhdysvaltojen lippua Kuuhun. Se on kuulemma epäisänmaallista. Se kuitenkin helpottaa suomalaistakin katsojaa samastumaan tapahtumiin. Armstronghan harppasi Kuussa koko ihmiskunnan puolesta. 

Ensimmäisenä Kuussa *** 1/2