Sarjakuvataiteilija Alison Bechdel loi vuonna 1985 puolileikillisen testin, jonka avulla voi mitata sitä, miten hyvin sukupuolten tasa-arvo toteutuu elokuvissa.
Elokuva läpäisee niin kutsutun Bechdelin testin, jos siinä:
esiintyy vähintään kaksi nimettyä naishahmoa
jotka keskustelevat keskenään
jostakin muustakin kuin miehistä.
Tulee tuskin yllätyksenä, että erittäin monet tunnetut elokuvat eivät läpäise Bechdelin testiä. Vain muutamia mainitaksemme:
A Star is Born. Lady Gaga tekee hienoa työtä elokuvassa, mutta ei keskustele sen aikana muiden nimettyjen naishahmojen kanssa.
The Avengers. Marvelin supersankarielokuvassa suurin osa hahmoista on miehiä. Nykyään katalogiin kuuluvat Captain Marvelin ja Scarlet Witchin kaltaiset naissankarit, mutta ensimmäisen The Avengers -leffan aikaan ainoa tärkeä naishahmo oli Scarlett Johanssonin esittämä Black Widow.
La La Land. Emma Stonen ja Ryan Goslingin tähdittämässä menestysmusikaalissa on sivuosassa useampia naisia, jotka juttelevat kyllä Emma Stonen Mia-hahmolle. Sivuhahmoille ei kuitenkaan ole annettu nimiä, joten elokuva ei läpäise testiä.
Forrest Gump. Hieno elokuva, mutta Bechdelin testiä Forrest Gump ei läpäise. Pari naishahmoa löytyy, mutta he eivät keskustele keskenään.
Kummisetä. Se on yksi kaikkien aikojen kehutuimpia elokuvia, mutta reputtaa testin. Naishahmoja kyllä löytyy, mutta vain yhdessä kohtauksessa he puhuvat keskenään –miehistä.
Bechdelin testiä on pidetty tärkeänä, sillä se on nostanut esiin naisroolien vähäisyyden elokuvissa – ja toisaalta sen, miten usein leffojen naiset puhuvat keskenään vain miehistä.
Vuonna 2013 Helsingin Sanomat kertoi, että elokuvakanava Viasat Film alkoi luokitella elokuvat sen mukaan, läpäisevätkö ne testin. Lisäksi osassa Ruotsin elokuvateattereista alettiin käyttää samaa luokitusta.
Leffat, jotka eivät läpäise testiä, eivät kuitenkaan ole automaattisesti seksistisiä
Bechdelin testi ei nimittäin mittaa sitä, onko elokuva feministinen, vaan sitä, onko elokuvassa läsnä naisia. "Testi asettaa eräänlaisen minimin naisten näkyvyydelle. Sen jälkeen voidaan miettiä, millaisina naiset mahdollisesti esitetään", todetaan Helsingin Sanomien artikkelissa.
Testissä on myös selkeitä ongelmia. Elokuva, jossa kaksi nimettyä naishahmoa keskustelevat hetken keskenään vaikkapa muodista, läpäisisi testin, mutta sitä voitaisiin tuskin pitää feministisenä.
Joskus testin reputtavat elokuvat ovat yksinkertaisesti miesten tarinoita, joissa naiset ovat sivuosassa. Näin kertoi vuonna 2013 Helsingin Sanomien haastattelema ohjaaja Aleksi Mäkelä, joka on ohjannut esimerkiksi sellaiset elokuvat kuin Häjyt, Pahat pojat ja Rööperi.
– On luontevaa, että naiset ovat olleet näissä elokuvissa pelkkiä miesten vaimoja tai entisiä tyttöystäviä. Ei mulla ole oikein missään elokuvassa sellaista kohtausta, jossa naiset puhuisivat keskenään jostain ihan päivittäisistä asioista. Ei mulla ole selittää mitään järkevää syytä, miksi näin on. Pääsyy on se, kun on itse mies, Mäkelä pohti.
Toisaalta on elokuvia, jotka eivät läpäise Bechdelin testiä, mutta joita voidaan silti pitää feministisinä tai joissa on vahvoja naishahmoja.
The Girl with the Dragon Tattoo. Stieg Larssonin romaaneihin perustuvan elokuvasarjan hahmoista suurin osa on miehiä, joten ei yllätä, ettei leffa läpäise testiä. Lisbeth Salander on kuitenkin pätevä asennenainen.
Lara Croft: Tomb Raider. Tomb Raiderin pääosassa on Angelina Jolien esittämä nainen. Muita naishahmoja leffassa ei sitten olekaan. Silti Tomb Raider on yksi ensimmäisiä elokuvia, joiden pääosassa nähtiin Indiana Jones -tyyppinen naissankari.
Tahraton mieli. Jim Carreyn tähdittämä elokuva ei läpäise testiä. Kate Winsletin esittämä Clementine on kuitenkin kiinnostava naishahmo, joka nostaa esiin muun muassa mielenterveysongelmiin liittyviä kysymyksiä. Ei mikään turha leffa.
Star Wars: Episodi V – Imperiumin vastaisku. Alkuperäisissä Star Warseissa on oikeastaan vain yksi naishahmo, prinsessa Leia. Bechdelin testiä elokuvat eivät siis läpäise, mutta siitä huolimatta Leia on todellinen feministinen esikuva monille. Hän ei tarvitse eikä pyydä miesten apua, vaan pärjää itse. Tällaiset naishahmot olivat melko harvassa vielä 80-luvulla.
500 Days of Summer. Romanttinen draamakomedia ei sisällä monia naishahmoja. Zooey Deschanel näyttelee kuitenkin Summeria, naista, joka tietää mitä haluaa eikä pelkää ilmaista sitä. Kun päähenkilö Tom rakastuu Summeriin, nainen huomauttaa, että todellisuudessa Tom rakastaa vain Summerista luomaansa kuvaa, eikä näe häntä itsenäisenä, ajattelevana ihmisenä.
Gravity. Sandra Bullock näyttelee naisastronauttia, mahtavaa! Elokuva ei silti läpäise testiä, sillä siinä on vain yksi nainen. Toisaalta: koko elokuvassa on vain kolme hahmoa.
Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Tolkienin kirjasarjan filmatisoinnissa on kolme tärkeää ja vahvaa naishahmoa, Arwen, Galdriel ja Éowyn. Elokuvat eivät kuitenkaan läpäise testiä, sillä naishahmot eivät kohtaa toisiaan kertaakaan elokuvien aikana.
Juokse Lola! (Lola rennt, Run Lola Run). Kaikki eivät välttämättä muista tätä vuonna 1998 ilmestynyttä saksalaiselokuvaa, mutta sen päähenkilö Lola on varsin vahva naishahmo. Elokuva kääntää perinteisen ”prinssi pelastaa prinsessan” -asetelman päälaelleen, sillä Lola pelastaa elokuvassa poikaystävänsä. Muita naishahmoja Lola ei kuitenkaan kohtaa, joten leffa ei läpäise testiä.
Milk. Homojen oikeuksien pioneeri Harvey Milkin elämästä kertova elokuva kertoo tasa-arvosta ja taistelusta vähemmistöihin kohdistuvaa sortoa vastaan, mutta se ei läpäise Bechdelin testiä, koska suurin osa elokuvan hahmoista on miehiä.
Monet Harry Potter -elokuvat. Pottereissa on useita vahvoja ja hyviä naishahmoja. Esimerkiksi Hermione pelastaa miespuoliset kaverinsa kiperistä tilanteista lukemattomia kertoja taitojensa ja älynsä ansiosta. Sarjan naishahmot eivät kuitenkaan keskustele keskenään kaikissa sarjan leffoissa. Esimerkiksi Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1 -leffassa näin ei käy.
Avartavampaa olisikin soveltaa Bechdelin testiä niin, että sen asetelman kääntäisi päälaelleen
Kuvitellaanpa, että elokuva läpäisisi testin, jos siinä:
esiintyy vähintään kaksi nimettyä mieshahmoa
jotka keskustelevat keskenään
jostakin muustakin kuin naisista.
Kaikki maailman elokuvat todennäköisesti läpäisisivät tämän testin. Ja se kertoo aika paljon, jos miettii, että vain harva läpäisee testin alkuperäisen version. Bechdelin testi on näin ajateltuna hyvä väline tasa-arvon mittaamiseen.
Juttu on julkaistu Me Naisissa ensimmäisen kerran maaliskuussa 2020.
