Japanilainen taiteilija Yayoi Kusama (s.1929) on varsinainen feministinen ikoni. Kusama ei pyytele olemassaoloaan anteeksi, vaan sanoo suoraan: ”Minä halusin mullistaa taidemaailman.” Kuva: Cinema Mondo
Japanilainen taiteilija Yayoi Kusama (s.1929) on varsinainen feministinen ikoni. Kusama ei pyytele olemassaoloaan anteeksi, vaan sanoo suoraan: ”Minä halusin mullistaa taidemaailman.” Kuva: Cinema Mondo

Heather Lentzin loistavassa dokumentissa Minä, Kusama taiteilija kertoo itse elämästään.

Japanilainen taiteilija Yayoi Kusama (s.1929) tunnetaan pilkullisista töistään. Hänen töitään on nähty myös Suomessa. Kusaman vuonna 2016 Helsingin taidemuseossa järjestetty näyttely oli menestys. Heather Lentzin loistavassa dokumentissa Minä, Kusama kertoo itse elämästään.

Dokumentti eroaa ansiokseen suurimmasta osasta taidedokumentteja siinä, että katsojaa ei väsytetä puhuvilla päillä. Dokkarissa kyllä kuullaan Kusaman lisäksi kiitettävän laajaa joukkoa hänen ystäviään, kollegoitaan ja taideasiantuntijoita. Mutta sen sijaan että katsoja joutuisi tapittamaan heidän pärstiään, kuvassa nähdään suurimman osan aikaa Kusaman töitä – ja valtava määrä nähdäänkin.

Kusaman taiteen ystäviä on varmasti askarruttanut, miksi taiteilija suhtautuu pilkkuihin niin pakkomielteenomaisesti. Dokumentin mukaan kyse on Kusaman keinosta käsitellä lapsuuden aikaista traumaa. Taiteilijan mielenterveys järkkyi jo pienenä tyttönä ja hän alkoi kärsiä harhoista ja hallusinaatioista. Kerran pikku-Yayoi koki kukkaniityllä hallusinaation, jossa kukat alkoivat puhua hänelle. Hänestä tuntui, että loputon, pilkukas kukkameri hukuttaisi hänet. Siitä lähtien Kusama on pyrkinyt purkamaan traumaansa piirtämällä ja maalaamalla yhä uusia ja uusia pilkkuja. Hän on asunut vuodesta 1976 alkaen vapaaehtoisesti tokiolaisessa psykiatrisessa sairaalassa ja hänen studionsa sijaitsee sen lähellä.

Kusaman tarina on traaginen. Hänen psyykkisiä ongelmiaan pahensi se, ettei hän saanut ansaitsemaansa arvostusta New Yorkin taiteilijapiireissä vuosina 1957–1972. Kusama on hyvä esimerkki siitä, miten törkeästi naistaiteilijoita aikanaan kohdeltiin. Naisten tekemää taidetta ei arvostettu, joten sitä ei ostettu eikä edes haluttu panna näytteille. Kusama oli edellä aikaansa. Hänen arvostetut aikalaisensa Andy Warhol, Claes Oldenberg ja Lucas Samaras plagioivat hänen työtään härskisti ja keräsivät siitä vielä kiitokset.

Kusama on varsinainen feministinen ikoni. Meillä naisilla olisi paljon opittavaa häneltä. Harvemmin kuulee naisen puhuvan niin suoraan kunnianhimostaan. Kusama ei pyytele olemassaoloaan anteeksi, vaan sanoo suoraan: ”Minä halusin mullistaa taidemaailman.” Siinä hän on totisesti onnistunut.

Minä, Kusama **** 1/2