Matti Ristinen näyttelee Kari Tapiota elämäkertaelokuvassa Olen suomalainen.
Matti Ristinen näyttelee Kari Tapiota elämäkertaelokuvassa Olen suomalainen.

Olen suomalainen muistuttaa niin paljon muita laulajaelämäkertoja, ettei katsoja tiedä, mitä niistä katsoo, kirjoittaa elokuvakriitikko Martta Kaukonen.

Aleksi Mäkelän on ohjannut laulaja Kari Tapion (1945–2010) elämäkerran Olen suomalainen. Tuloksena hajuton ja mauton tekele.

Elokuvan kliinisyyden selittänee se, että leffa on tehty yhteistyössä laulajan poikien Joona, Jani ja Jiri Jalkasen kanssa. Tekijöiden motiivi on ollut pönkittää legendaa, ei horjuttaa idolin jalustaa. Tähtikuva ei saa säröjä.

Keskiössä on Kari Tapion ja hänen vaimonsa Pia Viheriävaaran (1947–2015) avioliitto. Suhde esitetään elämää suurempana rakkaustarinana – aina elokuvan markkinointimateriaaleja myöten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Millaista siis on elämää suurempi rakkaus? Mies on kuin Ellun kanat ja naisen hoidettavaksi jäävät kaikki asialliset hommat. Kari Tapion alkoholismi on elokuvan tekijöille toisaalta tragedia, mutta toisaalta siitä kuvitellaan irtoavan myös huumoria. Katsojan oletetaan nauttivan siitä, että hän saa seurata useiden kohtauksien ajan muusikon ördäämistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Tähtikuva ei saa säröjä.”

Elokuva kestää 113 minuuttia ja on sellaisenaan ylipitkä. Leikattavaa olisi ollut nimenomaan känniörvellystä kuvaavissa kohtauksissa. Samaa sekoilua on saatu nähdä jo aivan riittävästi muissa laulajaelämäkerroissa, viimeksi Teppo Airaksisen ohjaamassa elämäkerrassa Juice (2018).

Kari Tapion elämäkerran suurin ongelma on nimenomaan tämä: se muistuttaa niin paljon aiempia laulajaelämäkertoja, että useat sen kohtaukset olisi aivan hyvin voinut kuvata vaikkapa juuri Juicen tai vuonna 2001 ilmestyneen Irwin Goodmanin elämäkertaelokuvan Rentun ruusu käsikirjoituksen pohjalta.

Kaikkien elokuvien tarina seuraa samaa kaavaa: nousu, uho ja tuho. Eikä mikään elokuvista onnistu vastaamaan tärkeimpään kysymykseen eli miksi juuri tästä laulajasta tuli tähti.

Elokuvan alkupuoli on kuin kömpelö sketsikimara. Tatu Sinisalo näyttelee nuorta Kari Tapiota, mutta hänen tulkintansa muistuttaa enemmän Uuno Turhapuroa. Tyylilaji lipsahtaa farssin puolelle, ja välillä tulee mieleen, näkyykö kankaalla yli jääneitä kohtauksia ohjaaja Mäkelän vuonna 2006 ilmestyneestä Matti Nykäsen elämäkerrasta Matti

Vanhempaa laulajaa tulkitsee uskottavammin Matti Ristinen. Tiina Lymille lankeaa miehensä hauskanpitoa alituisella nalkutuksella häiritsevän vaimon kliseinen rooli.

Olen suomalainen **

Ensi-ilta 13.9.

Vierailija

Joo, samaa todellakin toivon, sillä näitähän "elokuvia"  tämän uusimman lisäksi riittää: Juice, Nykänen, Hurriganes, Badding, Olavi Virta, Irwin... ja mitä muita,  hohhoijaa. Alkaisi jo riittää, ketä kiinnostaa ainaisen örvellyksen katsominen, huokaus.   Ja suomalaisista miehistä  ylipäätään kertovia (huonoja) elämäkertaelokuvia on tehty viimeisinä vuosikymmeninä vaikka kuinka monta: Kulkuri ja Joutsen (Rautavaara ja Helismaa), Sibelius, Aleksis Kivi...todella kyllästyttävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla