Kuvat
Panu Pälviä
Me Naiset valitsi vuoden 2019 parhaat kirjat.
Me Naiset valitsi vuoden 2019 parhaat kirjat.

Me Naiset on julkaissut tänä vuonna lähes sata kirja-arviota – tässä niistä toimituksen omat kahdeksan suosikkia. Taatusti vuoden kovimmat paketit!

Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken (Otava)

Parikymppinen dublinilainen runoilijanalku Frances aloittaa suhteen varatun näyttelijämiehen Nickin kanssa. Seuraa sotkuinen neliödraama, jossa kukaan ei ole aivan sitä, miltä näyttää. Kirja on pätevä 2010-luvun kuvaus ja sukupolvitarina, mutta myös ajaton tarina nuoruudesta, kasvamisesta, taiteesta ja ihmissuhteista.

Ote arviosta (MN 21/2019): ”Nuoruuden kuvaajana Rooney on ilmiömäisen taitava. Hän vangitsee sivuille upeasti sen hetken, jolloin ihminen on fiksuimmillaan mutta samalla kokematon, ujo ja altavastaaja aikuisten hallitsemassa maailmassa.” MS

Monika Fagerholm: Kuka tappoi Bambin? (Teos)

Kiinteistönvälittäjä Gustav Grippe repäistään aikuisena takaisin nuoruutensa muistoihin – kyläyhteisöä järkyttäneeseen joukkoraiskaukseen, johon Gustavin epäiltiin olevan osallisena. Fagerholmin kirja ei ole pelkästään tarina julmasta teosta naista kohtaan, vaan se on romaani naisista: alistuvista, vahvoista, manipuloivista, rakkautta kaipaavista, fiksuista naisista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ote arviosta (MN 42/2019): ”Romaani on kuin hurrikaani, joka edetessään kerää voimaa ja vetää yhä lisää päähenkilöitä mukaansa. Sen keskiössä on pimeys, joka ei ole pelkkää pahuutta vaan myös välinpitämättömyyttä, paremmuudentunnetta ja vähättelyä.” HS

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pajtim Statovci: Bolla (Otava)

Statovcin kolmas romaani voitti ansaitusti Finlandia-palkinnon. Lähtökohta tarinalle ei ole helpoin. Kaksi miestä – Arsim, albaani, ja Milos, serbi – rakastuvat Kosovon Pristinassa sodan kynnyksellä. Tilannetta ei auta, että Arsim on juuri perustanut perheen. Miehet saavat pienen hetken ajan kokea, miltä todellinen rakkaus ja unelman toteutuminen tuntuvat, mutta myös sen, kuinka vaikeaa niistä on luopua.

Ote arviosta (MN 32/2019): ”Bollan päähenkilöstä on vaikea pitää, mutta samalla lukija haluaa löytää syitä ja perusteita hänen ratkaisuilleen. Statovci pistää miettimään, millaista on odottaa unelman toteutumista jopa vuosia – vain huomatakseen, ettei siitä enää ole lopulta mitään jäljellä.” IAK

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (Wsoy)

Sylvi Kekkosen suulla kerrottu romaani pohjautuu osittain tutkimustietoon ja kirjeisiin. Sylvi pohtii, mikä hänessä on häntä itseään ja mikä muiden varjoa. Elämän ehtoossa Sylvi oppii jälleen arvostamaan omaa hiljaista voimaansa, ajaa ajokortin ja sytyttää uudelleen rakkautensa kirjoittamiseen.

Ote arviosta (MN 20/2019): ”Runollinen romaani, jossa presidentin puolison ääni kuuluu aidonoloisena. Millainen Sylvi olisi ilman Urhoa? Entä millainen Urho olisi ilman häntä? Onko parempaa olla se, jota aviomies himoitsee, vai se, jonka poliittista mielipidettä tämä arvostaa? Vai voisiko riittää itse?” SS

Agustína Bazterrica: Rotukarja (Like)

Hyytävässä dystopiassa tuntematon virus on tuhonnut koko eläinkunnan. Lihanhimo ei ole maailmasta kadonnut, joten ihmiset ovat jakaneet oman lajinsa kahtia: syöjiin ja syötäviin. Kannibalismilla on samalla ratkaistu kätevästi myös maapallon liikakansoitusongelma. Tehotuotannon lisäksi ihmisiä käytetään myös metsästykseen, lääketieteellisiin kokeisiin ja kotikarjana.

Ote arviosta (MN23/2019): ”Romaanissa ihmisen ja eläimen raja on lopulta olematon. Ne, joita vielä sanotaan ihmisiksi, ovat menettäneet suurimman osan siitä, mitä joskus pidettiin inhimillisyytenä ja armona. Kirja pakottaa miettimään, missä oma raja menisi, ja tajuamaan, kuinka mielivaltaisia kaikki luomamme ruuan määritelmät ovat.” SS

Katriina Huttunen: Surun istukka (S&S)

Mitä äidille jää, kun oma lapsi tekee itsemurhan? Katriina Huttunen koki vanhemman suurimman tragedian kesällä 2016, kun hänen tyttärensä riisti oman henkensä. Huttusen omakohtainen kirja kertoo surusta, josta ei voi eikä oikeastaan edes halua selviytyä.

Ote arviosta (MN 7/2019): ”Surun istukka on hurja ja kaunis esikoisteos, joka avaa menetyksen tunteita harvinaisen suoraan. Se pakottaa lukijan katsomaan suruista suurinta silmästä silmään. Itselleen Huttunen on armoton. Äidin tuska ja itsesyytökset eivät lopu koskaan.” SKR

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo (Sammakko)

Liv Strömquist on Ruotsin tunnetuimpia sarjakuvataiteilijoita ja feministejä. Uusimmassa sarjakuvateoksessa hän perkaa naiskohtaloita kuuluisien miesten varjossa ja jakaa muun muassa palkinnon maailman paskimmalle poikaystävälle.

Ote arviosta (MN 36/2019): ”Jollet vielä ole tutustunut Strömquistiin, tee se heti! Ääneen nauramista ei voi estää. Varoitus: aivosi saattavat kuitenkin nytkähtää uuteen asentoon.” EM

Heidi Köngäs: Mirjami (Otava)

Mirjami on itsenäinen jatko-osa Sandralle (2017), joka kuvasi kansalaissodan arkea naisten näkökulmasta. Nyt vuorossa ovat Sandran tyttäret, jotka kokevat talvi- ja jatkosodan kotoa käsin. Arki on loputonta työvuoroa, ja koko ajan mielen pohjalla kytee kauhu: Onko tuo pommikone matkalla tänne? Entä vieläkö veli tai rakastettu on hengissä?

Ote arviosta (MN46/2019): ” Paitsi että lukukokemus menee syvälle tunteisiin, se laventaa kuvaa sodan arkitodellisuudesta. Miltä pommit kuulostavat? Miltä alituinen nälkä tuntuu? Heidi Köngäs ansaitsisi kaikki mahdolliset nobelit ja finlandiat teoksistaan, joita hän naisten ja lasten sodasta kirjoittaa.” KV

Arviot: Iina Artima-Kyrki, Sanna Kajander-Ruuth, Essi Myllyoja, Heini Savolainen, Salla Stotesbury, Miina Supinen ja Kaisa Viljanen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla