Sotainvalidi Veikko (Konsta Laakso) ja hänen vaimonsa Anni (Oona Airola) suutelevat jopa ksken äärellä. Kuva: Solar Films
Sotainvalidi Veikko (Konsta Laakso) ja hänen vaimonsa Anni (Oona Airola) suutelevat jopa ksken äärellä. Kuva: Solar Films

Markku Pölösen draama Oma maa on imelä kiiltokuva sotainvalidin yrityksestä rakentaa elämäänsä uudelleen sodan jälkeen.

Markku Pölösen elokuvien ystävät ovat saaneet odottaa hänen uutuusdraamaansa Oma maa kymmenen vuotta. Uutukainen kuvaa sotainvalidi Veikon (Konsta Laakso) ja hänen tuoreen vaimonsa Annin (Oona Airola) sodan jälkeisiä vaiheita. Vuonna 1945 säädettiin maahankintalaki, jossa luvattiin sotainvalideille niin sanottu kylmä tila. Maapläntti saattoi olla pelkkää metsää, joka heidän oli itse raivattava pelloksi. Talo ja muut asumukset oli nekin rakennettava itse. Myös Veikko ja Anni saavat kylmän tilan. Edessä on raskas raivausurakka.

Pölösen elokuvassa ainut sodasta traumatisoitunut on Annin hevonen Liinu.

Pölösen elokuvaa vaivaa sisäinen ristiriita. Leffan tarkoituksena on kertoa siitä, kuinka vaikeaa omasta maasta maatilaa raivaavien – sotainvalidien lisäksi siis muiden muassa perheellisten rintamamiesten – elämä oli. Tuntuu siltä kuin Pölönen ei kuitenkaan uskaltaisi kuvata näitä ponnisteluja niin rehellisen raadollisesti kuin olisi halunnut. Raivausta vaikeutti olennaisesti se, että monet rintamalta palanneet kärsivät vakavista sotatraumoista. Pölösen elokuvassa sen sijaan ainut sodasta traumatisoitunut on Annin hevonen Liinu. Tuntuu kummalliselta, ettei ohjaaja ole halunnut käsitellä aihetta. Toista tarinaa kertoo viimeaikainen historiankirjoitus, jossa sotatraumat eivät ole enää tabu, joista pitäisi vaieta.

Vaikeuksien sijaan Pölönen kuvaa Annin ja Veikon elämää kaunistellen kuin se olisi romanttista satua. Varsinaiset vaikeudet alkavat vasta, kun tila on jo lähestulkoon valmis. Pölösen imelä kiiltokuva tiivistyy elokuvan julisteen valokuvaan. Siinä Anni ja Veikko suutelevat kesken kasken polton. Jokainen joka on seissyt kasken – tai edes savuavan nuotion tai grillin – vieressä tietää, että kun savua tunkee suuhun, nenään ja silmiin niin, että ne vuotavat, suuteleminen on viimeinen asia mielessä. Kasken poltto on raskasta ja vaarallista työtä. Realistisemman kuvan siitä saa Eero Järnefeltin vuonna 1893 maalaamasta taideteoksesta Raatajat rahanalaiset eli Kaski, johon Pölösen julisteen kuva mitä luultavimmin viittaa.

Elokuvan loputtua valkokankaalle lävähtää Suomi-Filmin logo. Viimeistään silloin katsoja ymmärtää, että Pölönen tuntee aikakautta kohtaan haikeaa nostalgiaa, aivan kuin vaikeuksissa ja kärsimyksissä olisi jotakin, mitä kaivata. 

Oma maa **

Väärin kritisoitu..

Markku Pölönen palaa kymmenen vuoden tauon jälkeen nostalgiavyöryssä Oma maa

Aivan kuin meidän evakosta Karjalan Kannakselta kerrottu mummoni ja pappani ja muut sukulaiset jälleenrakentamassa Etelä Karjalassa evakko Karjalainen on just tuollainen ei vaikeroi kun tämän somekirjoituksen kirjoittaja höpö höpö hänelle kovia kokeneet papsukka ja mummoni olivat aina iloisia saivat vaikka hiivapalan siitä riemuittiin kuin lottovoitosta.Tuskin kirjoittaja ymmärtää yhtään karjalaisia kunhan piti moittia..täytyy mennä katsomaan näyttelijät ovat uusia eikä joka ohjemassa...
Lue kommentti