Jos perinteiset kannustuslauseet eivät inspiroi, ehkä nämä elämänviisaudet miellyttävät enemmän.

Kyllä se siitä. Jaxuhali! Se mikä ei tapa vahvistaa.

Piristävät voimalauseet ja kannustukset ovat monien arjen kantava voima, joista fiilis kohoaa ja jotka saavat puskemaan kaikenlaisten vastoinkäymisten läpi. Ja sehän on ihan huippua!

Toisille voimalauseiden tsempit kuitenkin aiheuttavat lähinnä ahdistusta ja blääh-huokailua. 

Jos kuulut jälkimmäiseen ihmisjoukkoon, hyviä uutisia: nyt sinullekin on ihan omat voimalauseet yksien kansien välissä!

Gummerus julkaisi nimittäin hiljattain teoksen Jaxuhali ja kivat sulle – Voimalauseita sieltä minne aurinko ei paista, joka lupaa viedä matkalle kohti nautinnollisen sarkastista elämää. Takuuvarmaa on, että yksikään kirjan voimalauseista ei taputa lempeästi selälle.

Kokosimme teoksesta 10 parasta vaihtoehtoista voimalausetta niille, jotka eivät piittaa ihan niistä perinteisimmistä tsempeistä:

  1. Uskalla tavoitella mahdottomia. Ystävistäsi on hauska katsoa kun epäonnistut.
  2. Mitä vaikeampi haaste, sitä näyttävämpi epäonnistuminen.
  3. Eilistä ei voi muuttaa, huomista et vielä tunne. On vain tämä hetki. Sori vaan.
  4. Jokainen aamu on uusi alku täynnä mahdollisuuksia. Mene takaisin nukkumaan.
  5. Jokaisen kultareunan takana on pilvi, joka paiskaa räntäsateen silmillesi.
  6. Uskalla valita rohkeasti oma tiesi. Se on ihan yhtä huono kuin kaikki muutkin.
  7. Tuetaan toinen toisiamme. Yhdessä voimme tehdä vaikeista asioista mahdottomia.
  8. Jokainen päiväsi voi olla täydellinen. Mutta ei ole.
  9. Älä pelkää virheitä. Ne tekevät sinusta varoittavan esimerkin toisille.
  10. Usko aina siihen, että elämä kantaa. Voit uskoa myös pääsiäispupuun.

Hittiromaanin filmatisointi kertoo paperittomuudesta ja pakolaisuudesta huumorin keikoin.

Intialainen huijarifakiiri Aja (Dhanush) joutuu ihmeelliselle matkalle ympäri maailman. Kaikki saa alkunsa siitä, kun hän matkustaa Ranskaan etsimään isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut. Ajan lapsuus kului Ikean katalogia selaillen ja länsimaisesta elintasosta haaveillen. Niinpä hän suuntaa Pariisissa ensimmäisenä lähimpään huonekaluliikkeeseen. Ajalla ei ole varaa yösijaan, joten hän päättää yöpyä vaatekaapissa. Valitettavasti juuri kyseinen kaappi raijataan Britanniaan ja Aja päätyy sen mukana vahingossa Lontooseen.

Ranskalaisen Romain Puértolasin vuonna 2013 ilmestynyt esikoisromaani Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin oli kansainvälinen hitti. Satiiri kritisoi globalisaatiota ja käsitteli sen lieveilmiöitä huumorin avulla. Kanadalainen Ken Scott on filmatisoinut kirjasta elokuvan Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin. Tuntuu siltä, ettei ohjaaja ole osannut päättää, missä tyylilajissa tarinan kertoisi, joten hän on hosunut vähän joka suuntaan. Tehosekoittimeen on sullottu romanttista komediaa, vakavahenkistä draamaa, aikuisten satua, heittäytyvätpä henkilöhahmot välillä laulamaan ja tanssimaan kuin Bollywood-musikaalissa konsanaan. Juonikaan ei meinaa pysyä kasassa, vaan rönsyilee hallitsemattomasti sinne tänne.

Tyylillisiä esikuvia ovat Intiaan sijoittuvat hyvän tuulen elokuvat Slummien miljonääri ja The Best Exotic Marigold Hotel. Ensin mainitulta on lainattu rakenne: Aja kertoo kokemuksistaan samaan tapaan takaumin kuin Slummien miljonäärin päähenkilö Jamal. Jälkimmäisestä puolestaan on imetty vaikutteita visuaaliseen ilmeeseen. Kummassakin elokuvassa Intia hehkuu lämpimissä väreissä ja katsottavaa ja ihmeteltävää riittää. Myös Pariisissa ja Roomassa herkutellaan nähtävyyksillä.

Teemojaan eli paperittomuutta ja pakolaisuutta elokuva käsittelee melko naiivisti. Silti se onnistuu antamaan pakolaisille kasvot ja esittämään heidät tavallisina ihmisinä, joilla on toiveita ja unelmia, sen sijaan, että heitä kuvattaisiin vain kasvottomina ”pakolaistulvana” vyöryvän massan osana. 

Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin ** ½

 

The Spy Who Dumped Me -elokuvassa on yksi valopilkku. Sivuosassa vilahtaa Gillian Anderson, joka johtaa vakoojia yhtä rautaisella otteella kuin Judi Dench Bondia. 

Audreyn (Mila Kunis) miesystävä Drew (Justin Theroux) jättää hänet tekstiviestillä. Audrey ei ole vielä edes ehtinyt päästä yli erosta, kun Drew pälähtää yhtäkkiä yllättävällä tavalla takaisin hänen elämäänsä. Eksä ehtii juuri ja juuri paljastaa olevansa vakooja, ennen kuin hän kuolee. Viimeisinä sanoinaan Drew pyytää Audreyta toimittamaan mystisen patsaan Wieniin ja luovuttamaan sen kollegalleen.

Vanhan feministisen sanonnan mukaan tasa-arvo on saavutettu, kun johtaviin asemiin valitaan yhtä epäpäteviä naisia kuin miehiä. Onko elokuva-alan tasa-arvo siis saavutettu, kun nainen ohjaa yhtä surkean toimintakomedian kuin mies? Joka tapauksessa Susanna Fogelin ohjaama toimintakomedia The Spy Who Dumped Me olisi saanut jäädä tekemättä.

Elokuvan suurin ongelma on Audreyn bestistä Morgania esittävä koomikko Kate McKinnon. Hänen roolihahmonsa on yhtä epäuskottavan eksentrinen kuin Zach Galifianakisin näyttelemä sekopää Alan Kauhea kankkunen -trilogiassa. McKinnon horisee itsekseen, vääntää naamaansa kuin Jim Carrey maneerisimmillaan ja puhuu sekavia. Ei naurata.

Leffan teemana on naisten välinen ystävyys. Morgan on kuitenkin niin tärähtänyt, että ystävysten välinen suhde vaikuttaa lähinnä häiriintyneeltä. Siis juuri sellaiselta, jollaisena sovinistit naisten välistä ystävyyttä pitävät.

Elokuvassa on yksi valopilkku. Sivuosassa vilahtaa Gillian Anderson, joka johtaa vakoojia yhtä rautaisella otteella kuin Judi Dench Bondia. 

The Spy Who Dumped Me * 1/2