”Pirjo Lonka joutuu tyytymään kliseiseen rooliin, vaikka on yksi maamme parhaista näyttelijöistä”, Me Naisten kriitikko Martta Kaukonen suree. Kuva: Cata Portin
”Pirjo Lonka joutuu tyytymään kliseiseen rooliin, vaikka on yksi maamme parhaista näyttelijöistä”, Me Naisten kriitikko Martta Kaukonen suree. Kuva: Cata Portin

Klaus Härön kliseisessä draamassa Tuntematon mestari tytär kärsii isänsä itsekkyydestä.

Taidekauppias Olavi Launio (Heikki Nousiainen) on ollut aina huono isä ja isoisä. Mutta kun hän päättää ostaa Ilja Repinin teokseksi epäilemänsä tuntemattoman mestarin taulun, hänen itsekkyytensä vasta puhkeaakin kukkaan. Taideteoksesta tulee Olaville pakkomielle. Lea-tytär (Pirjo Lonka) ja Olavin taideliikkeessä työelämään tutustumista suorittava tyttärenpoika Otto (Amos Brotherus) saavat huomata, että he eivät merkitse taulun rinnalla mitään.

Klaus Härön ohjaama draama Tuntematon mestari kertoo tutun tarinan. Vaimo/rakastajatar/tytär kärsii miehensä/rakastajansa/isänsä itsekkyydestä, kunnes mies/rakastaja/isä kasvaa ihmisenä ja vaimo/rakastajatar/tytär oivaltaa viimein, miten hieno mies hänen miehensä/rakastajansa/isänsä onkaan. Käsi pystyyn, jos olet jo lopen kyllästynyt tähän kertomukseen! Niin minäkin. Tarina on niin tuttu, ettei sitä melkein edes tule mieleen kyseenalaistaa.

Voitaisiinko asetelma edes välillä kääntää ylösalaisin? Ikävä ämmä käyttäisi yhä uudelleen hyväkseen miehensä/rakastajansa/poikansa hyväntahtoisuutta, kunnes hän viimein ymmärtäisi, ettei koko maailma pyöri hänen napansa ympärillä, ja hänen miehensä/rakastajansa/poikansa liikuttuisi kyyneliin. Niinpä, ei toimi ei.

Härön elokuvassa taidemaailma on todella miehinen. Niin taidekauppiaat, taidehuutokauppojen meklarit kuin taideliikkeiden asiakkaatkin ovat miehiä. Kuinkahan tietoinen valinta tämä on ohjaajalta ja miksi siihen on päädytty?

Sääliksi käy elokuvan ainoaa naista näyttelevää Pirjo Lonkaa, joka joutuu tyytymään näin kliseiseen rooliin, vaikka on yksi maamme parhaista näyttelijöistä. 

Tuntematon mestari **