Aika jonka sain kertoo huippuratsastaja Jaana Kivimäen dramaattisen tarinan – ja olisi voinut kertoa sen vielä piirun verran paremmin.

Tuukka Temosen vuonna 2016 ensi-iltansa saanut elokuva Teit meistä kauniin kiteytti hyvin 90-luvun puolivälin teinien bändiharrastukset. Apulanta-bändin syntytarina oli rosoinen mutta äärimmäisen sympaattinen teos. Siitä tuli hitti.

Seuraavaksi Temonen teki Valmentajan. Se kertoo Jari Sarasvuon tarinan; miehen, jota joko vihaa sydämensä kyllyydestä tai rakastaa yhtä voimakkaasti. Valmentaja oli pirteä tapaus, ja siinä näkyi Temosen tuttu kädenjälki ja tee-se-itse-meininki. Leffa ei kuitenkaan ollut niin hitti.

Aika jonka sain on Temosen ja hänen vaimonsa Olgan kolmas kokopitkä elokuva. Taso on tippunut silminnähden ja elokuva tuntuu enää lähinnä Salattujen elämien ylipitkältä erikoisjaksolta. Harmin paikka, sillä myös uutukainen kertoo mielenkiintoisen tositarinan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olga Temonen näyttelee Jaana Kivimäkeä, huippuratsastajaa, joka halvaantuu tapaturmassa. Jaanan siviilielämä muistuttaa lähinnä helvettiä, joten hänen on tehtävä kaikkensa, jotta ei vain luovuttaisi turman jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jaana joutuu kamppailemaan tulevaisuudestaan, mutta lopulta hän päättää parhaiden kavereidensa avulla jatkaa ratsastusuraansa. Hän tähtää paralympialaisiin.

Tarinassa riittäisi kyllä ammennettavaa, mutta elokuva polkee lähinnä vain paikoillaan. Tunnetta on yritetty luoda sankarillisella ja pateettisella musiikilla, mutta ei sillä pitkälle pötki, kun Temosten käsikirjoitus ei aiheuta tunnereaktioita – se ei onnistu innostamaan tai kiinnostamaan. Elokuvan kliimaksikin on lopulta pelkkä sivujuoni, vaikka sen pitäisi olla palkinto uskomattomia ponnisteluja vaativan matkan päätteeksi.

Temosen edellisistä elokuvista tuttu letkeys ja tekemisen ilo tuntuu kadonneen liiallisen yrittämisen tieltä. Sopivatko sitten kevyemmät aiheet Temosille paremmin kuin draama? Tunteita yritetään puristaa väkisin ja elokuvanteon aakkoset vaikuttavat unohtuneen.

Aika jonka sain **

Ensi-ilta 13.3.

 

Vierailija

Häh?? Ei tunnetta, ei mitään hyvää?? Elokuva polkee paikallaan??
En usko sanaakaan, olen nähnyt elokuvan, itkenyt ja nauranut sen mukana alusta loppuun.
Aivan loistava! Tuntuu syvällä sisimmässä asti. Ja kauan.
Hyvä Temoset!

Sisältö jatkuu mainoksen alla