Me Naiset
|
Niko Ikonen
Nadine Lebakin ohjaama Kapernaum – Kaaoksen lapset ei edes pyri aiheuttamaan minkäänlaista hyvänolontunnetta, vaan iskee suoraan katsojan herkimpiin kohtiin. Elokuva suorastaan kirkuu lastensuojelun puolesta. Kuva: Finnkino
Nadine Lebakin ohjaama Kapernaum – Kaaoksen lapset ei edes pyri aiheuttamaan minkäänlaista hyvänolontunnetta, vaan iskee suoraan katsojan herkimpiin kohtiin. Elokuva suorastaan kirkuu lastensuojelun puolesta. Kuva: Finnkino

Nadine Lebakin ohjaama Kapernaum – Kaaoksen lapset on koskettava ja raju. Suorastaan pakkokatsottavaa kaikille ihmisoikeuksista välittäville.

12-vuotias libanonilainen Zain (Zain al Rafeea) asustelee ison perheensä kanssa Beirutin slummeissa. Perhe kaapii kadulta kasaan sen minkä voi. Myös Zain on pakotettu työskentelemään lähikauppiaalle opiskelun sijaan. Poika haaveilee kuitenkin paremmasta elämästä. Lopulta kaikki kaatuu niskaan, kun 11-vuotias pikkusisko naitetaan samaiselle kauppiaalle. Köyhällä perheellä ei ole muuten varaa asua homeisessa asunnossaan.

Zain lähtee pakomatkalle ja törmää huvipuistossa etiopialaiseen laittomaan maahanmuuttajanaiseen Rahiliin (Yordanos Shiferaw). Rahil piilottelee vauvaansa karussa hökkelikylässä. Nuori nainen ottaa pojan siipiensä suojiin ja tekee hänestä lapsenhoitajan, samalla kun hän itse käy töissä siivoojana, jotta saisi ostettua uudet väärennetyt henkilöllisyystodistukset paikalliselta niljakkeelta. Rahil katoaa yllättäen, joten Zain jää pikkupojan kanssa aivan yksin karuun ympäristöön.

Nadine Lebakin ohjaama Kapernaum – Kaaoksen lapset ei edes pyri aiheuttamaan minkäänlaista hyvänolontunnetta, vaan iskee suoraan katsojan herkimpiin kohtiin. Elokuva suorastaan kirkuu lastensuojelun puolesta. Lebaki ei epäröi sivaltaa tabuina pidettyjä aiheita: lapsiavioliittoja, pedofiliaa, orjakauppaa ja ihmissalakuljetusta Lähi-Idässä. Köyhät käyttävät vielä köyhempiä hyväkseen; lasten asema näissä maissa on lähinnä hyödykkeenä oleminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lebaki käyttää elokuvassaan pelkkiä amatöörinäyttelijöitä. Esimerkiksi Zain al Rafeea on oikeasti syyrialainen pakolainen. Ihme kyllä, näyttelijät kuitenkin suoriutuvat rooleistaan suorastaan yliluonnollisen mestarillisesti. Lebakin ohjauksessa on myös havaittavissa raakaa realismia, koska hän teki taustatyötä pakolaislasten parissa. Kapernaum on upean näköinen, koskettava ja suorastaan pakkokatsottavaa kaikille ihmisoikeuksista välittäville. Tämän vakavampaa fiktiivistä hätähuutoa lasten puolesta ei ole vielä kuultu. Rankka teos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kapernaum – Kaaoksen lapset ****½

Sisältö jatkuu mainoksen alla