Syksy, mikä ihana tekosyy jäädä kotiin ja vain lukea. Kuva: Shutterstock.
Syksy, mikä ihana tekosyy jäädä kotiin ja vain lukea. Kuva: Shutterstock.

Me Naisten toimitus valitsi omat suosikkinsa viime vuosien parhaista kirjoista. Näiden teosten parissa viihdyt, viisastut tai herkistyt. 

Mitä sitä taas lukisi? Kaikki tuntuvat koko ajan puhuvan hyvistä kirjoista, mutta kun sitten itse etsii luettavaa, ei tiedä, mihin tarttua. Ja kaikki viime vuosien Finlandia-voittajatkin ovat edelleen lukematta!

Ei hätää, aloita vaikka näistä. The Guardianin valikoiman inspiroimina Me Naisten toimituksen himolukijat listasivat omat suosikkinsa 2000-luvulla ilmestyneistä kirjoista. 

Näiden parissa olemme itkeneet, nauraneet, ihmetelleet ja oppineet. Löydätkö listalta myös oman suosikkisi?

Naisten elämästä miesten ja historian puristuksessa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (Tammi)

Saara Turunen tekisi mieli julistaa neroksi. Hän tekee viiltävän osuvia huomioita niin sukupuolirooleista kuin naiseksi kasvamisesta. Hän viljelee ainutlaatuista huumoria, itseironiaa unohtamatta. Miehet eivät näin osaisi kirjoittaa.”

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (WSOY)

”Kirkkaasti vuoden 2014 upein lukuelämys. Romaani kertoo pysäyttävän sukutarinan kolmessa polvessa. Sen monista naiskohtaloista ehkä eniten kosketti kuvaus kamalan anopin toisesta puolesta: kylmäänsä värisevä sielu tahtoisi tulla lähemmäs ja lämpöön, muttei enää tiedä, miten. Jollain ihmeen ilveellä hänen miniänsä tajuaa tämän ja saa jonkinlaisen yhteyden. Luin tämän Kanarian-lomalla kahdessa päivässä ja heti perään toistamiseen, kun en millään olisi malttanut lopettaa.”

Elena Ferranten Napoli-sarja (WSOY)

”Napoli-sarja on ehkä parhaita tyttöjen ja naisten välisestä ystävyydestä kirjoitettuja kuvauksia. Samalla teossarja on hienoa ajankuvaa ja kuvausta yhteiskuntaluokista ja naisen asemasta Italiassa. Elena Ferranten Napoli sykkii yhtä aikaa väkivaltaisena ja rumana, kauniina ja kiehtovana.”

Stieg Larsson: Millennium-trilogia (WSOY)

”Yllättäen kuolleen ruotsalaiskirjailijan trilleritrilogia – Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella & Pilvilinna joka romahti – esittelee hahmon, joka harppasi kerralla yhdeksi länsimaisen kirjallisuuden puhuttelevimmista sankarittarista. Yhteiskunnan kaltoinkohtelema hakkeri Lisbeth Salander ja toimittaja Mikael Blomqvist paljastavat ensin iljettävän naisten sarjamurhaajan ja sen jälkeen Lisbethin mafiosoisän, jonka rikoslonkerot ulottuvat aivan kansankodin poliittiselle huipulle saakka. Hypervetävää jännitystä ja painajaismaista yhteiskuntakritiikkiä samassa paketissa. (Mutta unohda suosiolla ne David Lagercrantzin räpeltämät jatko-osat.)”

Sofi Oksanen: Puhdistus (WSOY) 

”Eihän siitä mihinkään pääse, että Sofi Oksasen ylistetyin ja menestynein kirja on parasta suomalaista pitkiin aikoihin. Se on kolmen polven virolaisnaisten tarina rakkaudesta, sisaruudesta, petoksesta ja hyväksikäytöstä. Kirjan naisten valinnat jäävät kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa ja pakottavat miettimään, mitä itse olisit tehnyt vastaavassa tilanteessa.”

Vaativaa luettavaa hetkiin, kun ei ole mihinkään kiire

Donna Tartt: Tikli (WSOY)

”Olen rakastanut jokaista Donna Tarttin järkälettä. Jälkikäteen on vähän vaikea sanoa, mistä 900-sivuinen tiiliskivi oikein edes kertoi, mutta sen maailmasta ei olisi halunnut pois. Ehkä se kertoi aikuiseksi kasvamisesta, ystävydestä, taiteesta, rikollisuudesta, minuuden löytämisestä… Ehkä näistä kaikista. Valitettavasti kirjailija julkaisee vain kymmenen vuoden välein.”

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarja (Like)

”Koko 6-osaisessa sarjassa on sivuja noin 3 500, ja autofiktiivinen tarina etenee hirvittävän hitaasti ja yksityiskohdissa märehtien. Nykyajan kärsimättömälle ja keskittymiskyvyttömälle ihmiselle lukukokemus on äärimmäisen meditatiivinen ja rauhoittava.”

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi)

”Järkäle ei imaise aluksi mukaansa, mutta ensimmäisen sadan sivun jälkeen tekee mieli lukea loput 800 sivua samalta istumalta. Tarina on tuskainen ja surullinen. Neljän ystävyksen kasvukertomus New Yorkissa tiivistyy lopulta yhden traagisen kohtalon ympärille. Kirjan päähenkilölle Judelle haluaisi toivoa vain hyvää, vaikka samaan aikaan tajuaa, ettei tarinalla voi millään olla onnellista loppua. Kirja nousi viime keväänä uudelleen suosioon, kun Leijonien maalivahti Kevin Lankinen kertoi lukevansa sitä MM-kisojen aikana.”

Lionel Shriver: Poikani Kevin (Avain)

”Mitä jos lapseni on paha? Mitä jos minä tein hänestä sellaisen? Lionel Shriver tarttui jokaisen vanhemman painajaiseen aikana, jolloin koulusurmat tulivat lähelle suomalaisiakin.  Väkevä, niin ajatuksia kuin tunteita herättävä lukukokemus.”

Laura Lindstedt: Oneiron (Teos)

”Vuoden 2016 Finlandia-voittaja on kaikkien ylisanojen arvoinen. Romaanissa seitsemän erimaalaista, eri-ikäistä naista kohtaa vitivalkoisessa, unenomaisessa tilassa: hiljalleen selviää, että kyseessä on paikka kuoleman ja sen jälkeen tulevan rajalla. Tilasta pääsee jatkamaan matkaansa vasta, kun on tavalla tai toisella ymmärtänyt, miksi sinne joutui. Naisten elämäntarinoiden ja kuolemakohtausten kautta hahmottuu seitsemän erilaista naisen roolia, joista jokaisesta lukija voi löytää jotain itseään puhuttelevaa. Minulle kirja oli kuin sukellus avantoon ja nousu pinnalle. Hengästyttävä, itkettävä, naurattava, uskomaton, aivan ennenkokematon lukuelämys. Viimeisen sivun jälkeen piti puhallella pitkään: mitä minulle juuri tapahtui?”

Sukella tavallisen arjen yläpuolelle

Alice Munro: Liian paljon onnea (Tammi)

”Nobel-palkitun kanadalaisen kirjailijan novellit ovat päältä katsoen helppolukuisia ja kieli kikkailematonta. Hän kertoo tavallisten keski-ikäisten naisten arkisista kokemuksista, jotka jäävät kuitenkin pitkäksi aikaa jäytämään lukijan mieltä. Lyhyissä novelleissa Munro onnistuu tekemään henkilöistään uskomattoman eläviä ja moniulotteisia.”

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava)

”Kansainväliseen maineeseen ponnistaneen Statovcin esikoinen on ihan hämmästyttävän kypsä ja puhutteleva puheenvuoro maahanmuutosta, naiseudesta, mieheydestä ja rakkauden pelisäännöistä. Sen kaksi minäkertojaa ovat samasta perheestä. Emine kasvaa tytöstä naiseksi Kosovossa ja saa elämänkumppanikseen miehen, jonka ainoa tapa hallita omaa universumiaan ja omaa mieltään on voiman oikeus. Emine muuttaa perheineen sotaa pakoon Suomeen. Hänen poikansa Bekim kasvaa aivan toisenlaiseen kulttuuriin ja hämmennyksekseen rakastuu mieheen. Myös Bekimin pitää löytää omanarvontuntonsa suhteessa, joka lopulta ottaa enemmän kuin antaa. Käärmeiden ja kissojen pimeisiin, alitajuisiin syvyyksiin voisi upota helposti toisen ja kolmannenkin kerran.”

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään (Aula & Co.)

”Kirja on yhtä aikaa romaani, rakkaustarina ja jännitysnäytelmä. Romaanin päähenkilö Tom kärsii harvinaisesta poikkeamasta ja elää tavallista pidempään. Hän on syntynyt vuonna 1581, mutta näyttää nelikymppiseltä. Ihminen on aina tavoitellut pitkää elämää, mutta mitä me sillä elämällä teemme, jos emme osaa elää edes tässä hetkessä? Mitä järkeä on elämässä, jos kaikki tärkeät ihmiset ympärillä kuolevat? Kirjan tapahtumat kulkevat eri vuosisadoilla poukkoillen muistoissa ja nykyhetkessä.”

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi (Tammi)

”Call Me by Your Name oli vuoden 2017 elokuvatapaus. Viipyilevä, hienovireinen ja kiihkeä rakkaustarina perustuu André Acimanin samannimiseen romaaniin. Pohjois-Italiaan ja vuoteen 1983 sijoittuva kirja kertoo 17-vuotiaasta Eliosta, joka rakastuu professori-isänsä kesäassistentiksi saapuvaan amerikkalaiseen 24-vuotiaaseen Oliveriin. Kirjassa Elio muistelee kesäromanssia aikuisena, minkä ansiosta lukija pääsee syvemmälle pojan ajatuksiin kuin elokuvaversiossa. Lukiessa voi maistaa makean aprikoosimehun suussaan ja tuntea Italian auringossa kuivuneen nurmikon paljaiden varpaiden alla. Olisipa aina samanlainen pysähtynyt kesäpäivä, tuntuisipa rakkaus yhtä vavahduttavalta kuin Elion ja Oliverin maailmassa. Elokuvan menestys sai myös Acimanin tarttumaan uudelleen kynään: Call Me by Your Name -kirjan jatko-osa Find Me julkaistaan lokakuussa.”

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo (Otava)

”Zafónin esikoisteos aloitti 2000-luvun alussa neliosaisen kirjasarjan, jonka jälkimmäiset osat eivät yltäneet lähellekään ensimmäisen kirjan tunnelmaa ja taidokkuutta. Klassikoksi noussut Tuulen varjo on kirja nimenomaan kaikille kirjojen ystäville. Tapahtumat sijoittuvat 1940–1960-luvuille Barcelonaan. Kymmenvuotias Daniel Sempere asuu kahdestaan isänsä kanssa ja auttaa tätä pyörittämään käytettyjen kirjojen kirjakauppaa. Sinä aamuna, kun Daniel herää ja tajuaa unohtaneensa äitinsä kasvot, isä vie hänet Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Sieltä hän saa valita yhden kirjan, josta pitäisi huolta loppuelämänsä ajan, ja hän valitsee Tuulen varjon.”

Lääkettä maailmantuskaan

Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta (Bazar)

”Miksi maailma on nyt sellainen kuin on? Mistä kaikki johtuu? Harari selittää monimutkaista maailmaa niin selkeästi, että lukiessa tuntee oikeasti viisastuvansa.”

Hans Rosling: Faktojen maailma – asiat ovat paremmin kuin luulet (Otava)

”Edesmennyt ruotsalaisprofessori lyö kirjassa faktaa esimerkiksi lukutaidosta ja köyhyydestä vakuuttavasti pöytään. On pakko uskoa maailman menevän koko ajan parempaan suuntaan.”

Emma Puikkonen: Lupaus (WSOY)

”Äiti lupaa lapselleen suojella häntä kaikelta. Sehän ei tietenkään onnistu. Tänä vuonna ilmestynyt koskettava romaani puki sanoiksi monen kokeman avuttomuuden ilmastonmuutoksen edessä ja pelon tulevien sukupolvien puolesta. Pohjavireenä on kuitenkin toivo: vaikka maailma ja elämisen edellytyksen muuttuvat, ihminen on pohjimmiltaan sama, pääosin hyvä. Ja lopussa on aina rakkaus.”

Jospa vaihteeksi sarjakuvaa tai runoja?

Liv Strömqvist: Einsteinin vaimo (Sammakko)

”Mahtavaa aikuisten sarjakuvaa, joka todistaa, ettei feminismi todellakaan ole mitään tosikkomaista.”

Hanneriina Moisseinen: Isä (Kreegah Bundolo)

”Moisseinen palaa sarjakuvassa hetkiin, kun hänen isänsä katosi. Pienen tytön maailma hajoaa ja lukijan sydän rusentuu sitä seuratessa. Kuvat vaikuttavat joskus sanoja tehokkaammin.”

Paperi T: Post-Alfa (Kosmos)

”Paperi T:n eli Henri Pulkkisen debyyttirunot vangitsevat kiteyttämällä tästä ajasta jotain tavalla, johon oikein mikään muu ei ole yhtä osuvasti pystynyt. Lue, niin ymmärrät miksi.”

Kevyttä ja hauskaa, mutta samalla puhuttelevaa

Kristiina Saha: Minäpäivät (Otava)

”Viisikymppinen Hellevi on keskijohdon työmyyrä – niitä naisia, joita harva huomaa mutta jotka pitävät firman pystyssä. Hän itse miettii, että olisi passannut loistavasti entimaailman piiaksi: ulkomuotokin on niin taloudellinen, ettei emäntien olisi tarvinnut pelätä isännän hairahtuvan. Väritön tehokkuus ei kuitenkaan istu nykyiseen yritysmaailmaan, joka kaipaa työntekijältä myös brändiä, persoonaa ja inputia. Pomo passittaa Hellevin muutosmatkalle omaan itseensä, firman piikkiin. Hellevi lähtee prosessiin avoimin mielin, mutta isoin muutos kohti onnellisuutta alkaakin yllättävästä tapauksesta. Kristiina Sahan mainio esikoinen on paitsi hervoton satiiri konsulttijargonista, life coacheista ja self help -hötöstä, myös samastuttava ja koskettava kuvaus keski-ikäisestä naisesta, joka herää tajuamaan, että elämän ei sittenkään tarvitse vain livahtaa ohi. Varoitus: saattaa myös aiheuttaa himon napostella uhmakkaasti koko pussillinen kettukarkkeja kerralla.”

Holly Bourne: Katsokaa, miten onnellinen olen (Gummerus)

”Nuorille aikuisille suunnatuilla romaaneilla maineeseen nousseen brittikirjailijan ensimmäinen 'aikuisten romaani' todella kannatti suomentaa. Lifestyle-kirjoittaja Tori Baileyn parisuhde näyttää hyvältä somessa, mutta kotona tuntuu, että jotain puuttuu. Samalla kaverit ympärillä pariutuvat ja liukuvat kauemmas. Lähteäkö vai jäädä? Bourne kirjoittaa kirkkaan viihdyttävästi, mutta tulee samalla sanoneeksi paljon kolmekymppisten maailmasta, jossa erilaiset elämänvaiheet nostavat raja-aitoja ihmisten välille.”

Tarinoita sinnikkyyden ja selviytymisen rajamailta

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia (WSOY)

”Musertavan kaunis ja koskettava tarina rakkaudesta, joka tielle asettuu ylitsepääsemättömiä esteitä, häpeää ja kuolemaa. Kirjoista on tehty myös erinomainen tv-sarja.”

Ulla-Lena Lundberg: Jää (Teos & Schildts & Söderströms)

”Finlandia-palkinnon voittanut romaani seuraa saaristolaispapin arkea karuissa oloissa niin sykähdyttävästi, että jäätävä merituuli tuntuu puskevan kirjan sivuilta suoraan omaan olohuoneeseen.”

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Gummerus)

”Ylistetty esikoisromaani rikkoi tabuja tavalla, jolla se kuvasi vanhoillislestadiolaista elämäntapaa naisen näkökulmasta. Mihin kaikkeen naisen pitää uskonnon nimissä pystyä?”

Katja Kettu: Kätilö (WSOY)

”Suomalaisnainen päästää lapsia keskellä Lapin sotaa ja rakastuu SS-upseeriin. Pohjaltaan yksinkertainen tarina kasvaa pakahduttavaksi puheenvuoroksi rakkauden voimasta ja naisen asemasta. Raskaaksikin arvosteltu teos oli yllättävän mukaansatempaava ja helppolukuinen. Ketun uutta luova kieli ja tuoreet sanat jäävät pitkäksi aikaa pyörimään suuhun ja päähän.”

Inspiroidu kiehtovista suurnaisista

Michelle Obama: Minun tarinani (Otava)

”Kirja, joka viimeistään sytytti maailmanlaajuisen Michelle-huuman. Häkellyttävän vilpitön kuvaus ensimmäisen naisen elämästä kasvimaalta kabinetteihin. Tämän lukemisen jälkeen sinäkin palvot Michelleä!”

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava)

Mia Kankimäki matkustaa ympäri maailmaa ihailemiensa naisten perässä ja tulee samalla todistaneeksi, että nelikymppinen nainen voi tehdä vielä kaikenlaista.”

Suositukset: Iina Artima-Kyrki, Eveliina Linkoheimo, Essi Myllyoja, Marianne Rautanen, Salla Stotesbury, Kaisa Viljanen.

PS. Löysitkö listalta oman suosikkisi? Jos et, kerro se kommenteissa!

Näistäkin pidämme:

  • Nathan Hill: Nix
  • Jonathan Franzen: Vapaus
  • Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
  • Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie, Ihmisen osa, Henkireikä
  • Yann Martel: Piin elämä
  • Antti Holma: Järjestäjä
  • Miika Nousiainen: Metsäjätti, Maaninkavaara, Vadelmavenepakolainen
  • Aki Ollikainen: Nälkävuosi
  • Kjell Westö: Missä kuljimme kerran, Kangastus 38, Rikinkeltainen taivas
  • Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä, Anna minun rakastaa enemmän
  • Riikka Pulkkinen: Raja, Totta
  • Pirkko Saisio: Punainen erokirja, Voimattomuus
  • Anja Snellman: Antautuminen
  • Tuomas Kyrö: Liitto, Kerjäläinen ja jänis
  • Greta Thunberg: Sydämen asioita – perhe ja planeetta kriisissä
  • ...ja paljon muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla