The Rockin tehtävänä on pelastaa vaimonsa (Neve Campbell) ja lapsensa pahisten kynsistä hongkongilaisesta pilvenpiirtäjästä, jossa riehuu tulipalo. Kuva: Universal
The Rockin tehtävänä on pelastaa vaimonsa (Neve Campbell) ja lapsensa pahisten kynsistä hongkongilaisesta pilvenpiirtäjästä, jossa riehuu tulipalo. Kuva: Universal

Nyt on tarjolla tuhti annos The Rockin kesäistä kasaritoimintaa kiinalaisittain.

Aina niin poikamaisesti innostuvan Dwayne ”The Rock” Johnsonin tähdittämä Skyscraper on täysiverinen kasarileffa niin hyvässä kuin pahassakin. Näin vanhentuneita ja suoraan sanottuna hölmöjä elokuvia ei oikeastaan edes enää tehdä Hollywoodissa, vaan nytkin suurimman osuuden tuotannosta on pulittanut kiinalaisstudio Legendary Entertainment, jonka taas omistaa Kiinan elokuvasalit omistava Wanda. Täten Skyscraper tapahtuu pääosin Hongkongissa, futuristisessa tietokoneella luodussa 220-kerroksissa pilvenpiirtäjässä.

Kiinalaisuus näkyy myös roolituksessa. Mukana ovat kiinalainen teknomiljardööri (Chin Han), hongkongilaiset poliisit sekä kiinalainen mafia ja sen päähahmo, nuori ja tappava kaunotar Xia (Hannah Quinlivan). Pahiksina nähdään lähinnä valkoisia näyttelijöitä, joiden pomona toimii tanskalainen, brittiaksentilla mumiseva Roland Møller. Liekö tässä pieni knoppi kolonialismille, sillä Hongkong oli Britannian hallinnassa vuoteen 1997 saakka?

The Rockille ei ole kirjoitettu edes huonoja one-linereita. Rohkeasti vain huumoria peliin, niin osaset loksahtaisivat paremmin kohdilleen.

The Rock on entinen sotilas Will Sawyer, joka on palkattu suorittamaan turvatarkastus uuteen jättipilvenpiirtäjään, jotta se voidaan avata tuleville asukkaille. Sawyerin perheen jäsenet ovat sattumoisin ensimmäiset asukkaat talossa. Pian kaikki menee tietenkin pieleen, kun pahikset sytyttävät pilvenpiirtäjän tuleen. The Rockin täytyy pelastaa vaimonsa Sarah (pitkästä aikaa isommassa roolissa nähtävä Neve Campbell) sekä kaksi lastaan konnilta ja uhkaavasti leviävältä tulipalolta. On myös hieno nähdä, että Campbellille on keksitty aktiivista tekemistä, eikä hän ole vain hädänalainen neito.

Skyscraper on kuin yhdistäisi ensimmäisen Die Hardin katastrofiklassikko Liekehtivään torniin, joiden joukkoon heitetään bonukseksi kohtauksia lähivuosien toimintahiteistä. Lopputulokseksi saadaan tavanomainen, mutta hyvin tehty ja melko viihdyttäväkin rymistely. Onneksi The Rockin järkälemäinen karisma jaksaa kannatella typeriä ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä ryöstöviljelevä elokuva räjähtävään loppuunsa saakka.

Pahimmat risut Skyscraper saa liiallisesta vakavamielisyydestään. Kasaritoimintaleffat olivat hauskoja. Nyt The Rockille ei ole kirjoitettu edes huonoja one-linereita. Rohkeasti vain huumoria peliin, niin osaset loksahtaisivat paremmin kohdilleen.

Skyscraper ***

 

Viimein! Downton Abbey -faneja hemmotellaan sarjaan perustuvalla elokuvalla.

Downton Abbey -sarjaan pohjautuvasta elokuvasta on kohkattu suosikkisarjan päättymisestä asti, ja jo vuosi sitten elokuvasta puhuttiin täytenä totena.

Tänään myös tuotantoyhtiö on vahvistanut, että elokuvan kuvaukset todella alkavat tänä kesänä. Downton Abbeyn sosiaalisen median kanavissa julkaistiin tänään kutsu palata takaisin Downton Abbeyn maalaiskartanoon – elokuvateattereissa.

Deadline-sivusto uutisoi, että sarjan alkuperäiset näyttelijät, muun muassa Maggie Smith, Michelle Dockery ja Hugh Bonneville, ovat mukana elokuvassa. Käsikirjoituksen on tehnyt sarjan luoja Julian Fellowes. Elokuvan ohjaa sarjan pilottijakson ohjannut Brian Percival.

Elokuvan tarina ja julkaisupäivä ovat vielä toistaiseksi arvoituksia.

Me Naisten arvovaltainen ja kulttuurikylläinen toimitus suosittelee kesälukemista, jonka saa käsiinsä ilman varausjonoja. Näiden kirjojen pariin tekee mieli palata uudestaan ja uudestaan.

Erlend Loe: Supernaiivi

”Tartun Supernaiiviin aina, kun oma oleminen tuntuu hankalalta ja elämä merkityksettömältä. Kepeä ja sympaattinen teos saa eksistentiaalisen kriisin aina ainakin vähän höllentymään. Kirjassa vaihtelevat lystikkäät yksityiskohdat ja rauhallinen pohdiskelu. Yhdistelmä tarjoaa lähes terapeuttista samastumispintaa silloin, kun omassa päässä pyörii turhan ärhäköitä ajatuksia.

Supernaiivin isoin anti jokaisella lukukerralla on se, että teos muistuttaa kaiken kääntyvän lopulta ihan hyväksi. Lisäksi kirja herättää lohdullisen tunteen siitä, ettei ole omien vatvomistensa kanssa yksin. Me kaikki olemme enemmän tai vähemmän puolivalmiita – ja se on aivan ok.”

Tove Jansson: Kesäkirja

”Palaan usein Tove Janssonin teksteihin. Kesäkirja sopii lomalukemiseksi, Taikatalvi joulunpyhiin. Erityinen suosikkini on novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin kirjasta Näkymätön lapsi ja muista kertomuksia. Sitä ei tosin ehkä kannata lukea myrskyisenä päivänä mökillä. Etenkään, jos on yksin.”

”John Irvingin kieli ja huumori viehättävät, ja hänen tuttujen kirjojensa lukeminen on vähän kuin pitkästä aikaa turisisi jonkun tooooosi vanhan kaverin kanssa.”

John Irving: Ystäväni Owen Meany

”Kodinraivaamisvimmoissani olen hävittänyt suurimman osan kirjoistani, mutta John Irvingin kirjoista en luovu koskaan. Voin lukea monia niistä uudelleen, mutta Ystäväni Owen Meanyyn palaan säännöllisesti. Kuultavakorvainen pikkupoika tuntuu jo niin tutulta hahmolta, että välillä hän tulee mieleen kuin joku oikea tuttava. Joskus saatan lukea romaanista vain pätkiä, ja sen fiilis sekä tapahtumat palaavat mieleen kirkkaina. John Irvingin kieli ja huumori viehättävät, ja hänen tuttujen kirjojensa lukeminen on vähän kuin pitkästä aikaa turisisi jonkun tooooosi vanhan kaverin kanssa.”

Leo Tolstoi: Sota ja rauha

”Lempikirjani on Tolstoin Sota ja rauha, jonka voisin lukea aina uudelleen. Viimeksi luin sen uutena englanninnoksena, josta minulle vasta selvisi, että Tolstoi kirjoitti kirjan alkuosan ranskaksi, ja syystä. Ylipäätään suuriin rakkaustarinoihin on ihana palata. Olen jo nuorena rakastunut Andrei Bolkonskiin eikä se tunne haihdu.”


Fred Vargas: Pystyyn, kuolleet!

”Ranskalaisen Vargasin dekkarit ovat ihan parasta kesälukemista. Älykkäät teokset ovat täynnä eksentrisiä henkilöhahmoja, sympaattisia käänteitä ja mystisiä murhia. Niiden ei soisi koskaan loppuvan. Onneksi jonkun hetken päästä kirjan voi aloittaa uudestaan alusta.”

Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin 

”Lohtuluettavaa ihmiselle, joka koko ajan joutuu keskeytetyksi. Ihania novelleja ja koskettavia kohtaloita. Gavaldan kirjoista jää lämmin olo. Tätä juuri elämä on.”

”Absurdi huumori kestää suurten rakkaustarinoiden lisäksi parhaiten useita lukukertoja.”

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

”Kirjat, joihin on kiva palata, ovat kaikki klassikoita. Joistakin alkuperäiset suomennokset ovat olleet kehnoja. Niinpä esimerkiksi Dostojevskin Rikos ja rangaistus on ollut kiva lukea uudelleen uutena suomennoksena. Sisällön ymmärtää aikuisena eri tavalla kuin nuorena. Myös Anna Karenina näyttäytyy aikuisena ihan eri teokselta kuin nuorena, samoin Mika Waltarin Sinuhe. Eduard Uspenskin Fedja-sedän seikkailut naurattavat aina vain yhtä paljon. Luulen, että absurdi huumori kestää suurten rakkaustarinoiden lisäksi parhaiten useita lukukertoja.”

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

”En lue usein, mutta kun luen, luen aina uudestaan tämän dekkarin. Jotenkin yllätyn aina uudelleen loppuratkaisusta. Juoni on hienosti rakennettu ja tarina vie takaisin lapsuusvuosiin.”

Myös kesän ruokahuolto on pelastettu, sillä kaikki tarpeellinen tieto löytyy näistä kahdesta kirjasta.

Alex Nieminen ja Riikka Sukula: Vege!

”Tästä löytyy kaikki parhaat kasvisruokareseptit! Ihminen ei oikeastaan muita kokkikirjoja tarvitse.”

Yläasteen keittokirja Hyvää pataa: kotitalouden taitokirja

”Tässä kirjassa on kaikki tarpeellinen. Kiisseliohjeet, kaikki parhaat taikinat, mahtava pannukakkuresepti. Ainoa asia, mitä ihmettelen, on puuhaarukan jatkuva käyttö. Miksei puulasta käy? Olen toki silti ostanut puuhaarukan.”