Koomikko-näyttelijä Amy Schumer esittää I Feel Pretty -elokuvassa naista, joka pitää itseään todella upeana. Kuva: Finnkino
Koomikko-näyttelijä Amy Schumer esittää I Feel Pretty -elokuvassa naista, joka pitää itseään todella upeana. Kuva: Finnkino

I Feel Pretty -elokuvassa pohditaan, millaista olisi, jos kaikki ulkonäköpaineet katoaisivat.

Miltä tuntuisi, jos sinulla olisi niin rautainen itsetunto, että pitäisit itseäsi maailman kauneimpana ja seksikkäimpänä naisena? Sen saa tietää suuren kosmetiikkayrityksen Lily LeClairen verkkokaupasta vastaava ikisinkku Renee Barrett (Amy Schumer).

Renee putoaa sisäpyöräilytunnilla pyörän selästä ja kolauttaa päänsä lattiaan. Tällin seurauksena Reneen itsetunto kohoaa pilviin ja kaikki ulkonäkökompleksit haihtuvat ilmaan. Tavallisen naisen näköinen Renee luulee muuttuneensa ulkoisesti, vaikka oikeasti hän näyttää yhä omalta itseltään. Itsetuntobuusti saa hänet käyttäytymään eri tavalla.

Abby Kohnin ja Marc Silversteinin esikoisenaan ohjaaman romanttisen komedian I Feel Pretty alkuasetelma on herkullinen. Kukapa ei olisi joskus toivonut näyttävänsä paremmalta? Toive ei ole niin turhamainen kuin miltä se kuulostaa. Yhdysvaltalainen kirjailija Nancy Friday esitteli jo vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassaan Kauneus ja valta tutkimuksen, jonka mukaan hyvännäköisiä ihmisiä kohdellaan paremmin – jo vauvasta lähtien.

Seksiä valot päällä

Elokuvaa voi kritisoida siitä, että siinä naisen itsetunnon mitta on miehen hyväksyntä. Renee esimerkiksi ilahtuu, kun hän luulee rakennustyömaalla työskentelevien miesten vihellelleen hänen peräänsä. Joku muu pitäisi sitä seksuaalisena häirintänä. Renee myös osallistuu bikinimallikisaan. Kohtaus on kuitenkin toteutettu hyvin: vaikka muut kilpailijat keekoilevat bikineissä, Reneellä on yllään sortsit ja t-paita.

Tällin seurauksena Reneen itsetunto kohoaa pilviin.

Kuten arvata saattaa, leffassa estoton ja vapautunut nainen vetoaa miehiin enemmän kuin epävarma ja kompleksinen. Kun itsetunto on kunnossa, uskaltaa harrastaa seksiäkin valot päällä.

Komedia muistuttaa, että naisten itsetunto-ongelmilla tehdään miljoonabisnestä. Onnekkaita ovat he, jotka hykertelevät peilin edessä tyytyväisinä. Ei ole sattumaa, että Renee työskentelee nimenomaan meikkifirmassa.

Elokuvassa vilahtaa tuttuja muotimaailman kasvoja, kuten huippumalli Naomi Campbell. 1970-luvun naistenlehtien kansikuvista tuttu Lauren Hutton tekee itseironisen roolityön Lily LeClairen perustajana.

Näyttelijä Michelle Williams nähdään yhdessä uransa parhaista rooleista firmaa johtavana lapsinaisena, jota kukaan ei ota vakavasti, koska hän kuulostaa aivan Marilyn Monroelta.

I Feel Pretty *** ½

The Spy Who Dumped Me -elokuvassa on yksi valopilkku. Sivuosassa vilahtaa Gillian Anderson, joka johtaa vakoojia yhtä rautaisella otteella kuin Judi Dench Bondia. 

Audreyn (Mila Kunis) miesystävä Drew (Justin Theroux) jättää hänet tekstiviestillä. Audrey ei ole vielä edes ehtinyt päästä yli erosta, kun Drew pälähtää yhtäkkiä yllättävällä tavalla takaisin hänen elämäänsä. Eksä ehtii juuri ja juuri paljastaa olevansa vakooja, ennen kuin hän kuolee. Viimeisinä sanoinaan Drew pyytää Audreyta toimittamaan mystisen patsaan Wieniin ja luovuttamaan sen kollegalleen.

Vanhan feministisen sanonnan mukaan tasa-arvo on saavutettu, kun johtaviin asemiin valitaan yhtä epäpäteviä naisia kuin miehiä. Onko elokuva-alan tasa-arvo siis saavutettu, kun nainen ohjaa yhtä surkean toimintakomedian kuin mies? Joka tapauksessa Susanna Fogelin ohjaama toimintakomedia The Spy Who Dumped Me olisi saanut jäädä tekemättä.

Elokuvan suurin ongelma on Audreyn bestistä Morgania esittävä koomikko Kate McKinnon. Hänen roolihahmonsa on yhtä epäuskottavan eksentrinen kuin Zach Galifianakisin näyttelemä sekopää Alan Kauhea kankkunen -trilogiassa. McKinnon horisee itsekseen, vääntää naamaansa kuin Jim Carrey maneerisimmillaan ja puhuu sekavia. Ei naurata.

Leffan teemana on naisten välinen ystävyys. Morgan on kuitenkin niin tärähtänyt, että ystävysten välinen suhde vaikuttaa lähinnä häiriintyneeltä. Siis juuri sellaiselta, jollaisena sovinistit naisten välistä ystävyyttä pitävät.

Elokuvassa on yksi valopilkku. Sivuosassa vilahtaa Gillian Anderson, joka johtaa vakoojia yhtä rautaisella otteella kuin Judi Dench Bondia. 

The Spy Who Dumped Me * 1/2

 

Vaikka BlaKkKlansman-elokuva sijoittuu 1970-luvulle, siitä löytyy selkeitä viittauksia Donald Trumpiin.

Usko tai älä, mutta tämä tarina on tosi. Afroamerikkalainen poliisi Ron Stallworth (s. 1953) onnistui vuonna 1979 soluttautumaan Ku Klux Klaniin ja jopa pääsemään klaanin jäseneksi. Hän piti yhteyttä klaanilaisiin puhelimitse, ja valkoinen poliisi esiintyi hänenä klaanin tapaamisissa.

Ohjaaja Spike Lee tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaaottavista elokuvistaan, jotka käsittelevät usein afroamerikkalaisiin kohdistuvaa rasismia, kuten Do The Right Thing – Kuuma päivä (1989) ja Malcolm X (1992). Lee oli juuri oikea ohjaaja filmatisoimaan Stallworthin uskomattomat muistelmat. Tuloksena on rohkea ja räväkkä BlacKkKlansman.

Suomalaisia elokuva kiinnostanee myös siksi, että mukana on Jasper Pääkkönen.

Lee sortuu välillä helmasyntiinsä eli opettamaan kansankynttilän elkein katsojille afroamerikkalaisten historiaa lynkkauksista Martin Luther Kingin murhaan. Karttakepin heilutuksen antaa kuitenkin anteeksi, sillä amerikkalaisissa koulukirjoissa afroamerikkalaisten historia jää vieläkin enimmäkseen marginaaleihin.

Vakavista teemoistaan huolimatta elokuvan sävy on enimmäkseen kevyt ja viihdyttävä niin kuin rikoskomedian lajityyppiin kuuluukin. Katsoja saa nauraa erityisesti tahattoman koomisesti käyttäytyvien klaanilaisten kustannuksella.

Elokuva on järkyttävällä tavalla ajankohtainen.

Pääosissa nähdään John David Washington Ron Stallworthina ja Adam Driver hänen alter egonaan, poliisi Flip Zimmermanina, jonka on peitetehtävässä kätkettävä juutalaisuutensa. Suomalaisia elokuva kiinnostanee myös siksi, että mukana on Jasper Pääkkönen. Pääkkönen hoitaa roolinsa liipasinherkkänä klaanin jäsenenä kunnialla.

Vaikka elokuva sijoittuu 1970-luvulle, se on järkyttävällä tavalla ajankohtainen. Leffassa on kohtaus, jossa KKK:n johtaja David Duke pitää palopuhetta. Ei ole sattumaa, että hän päättää puheensa Donald Trumpilta lainattuun fraasiin ”Make America Great Again”. Lee lopettaa elokuvansa uutispätkiin Charlottesvillen väkivaltaisuuksista ja Trumpin puheesta, jossa hän ei tuominnut rasisteja teoistaan.

BlacKkKlansman

ENSI-ILTA 10.8. Arvio: ****