Lukiolaistyttö Nadia Murad joutui terroristijärjestö Isisin seksiorjaksi sen jälkeen, kun Isis on tappanut hänen kuusi veljeään ja äitinsä. Tänään Nadia Murad sai Nobelin rauhanpalkinnon ihmisoikeustyöstään. Tapasin Muradin tammikuussa, eikä kaikki mennyt putkeen.

Vuoden 2018 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin kongolaiselle lääkärille Denis Mukwegelle ja Isis-järjestön seksiorjuudesta vapautuneelle ihmisoikeusaktivistille Nadia Muradille.

Tapasin Muradin tammikuussa nimettömässä saksalaiskaupungissa. Nimettömässä siksi, ettei Nadia Muradin asuinpaikkaa ole turvallista julkaista. 

Irakilaisen jesidin, nykyisen ihmisoikeustaistelijan selviytymistarina Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina (Otava) oli juuri käännetty suomeksi.

Nadia Murad kertoi minulle hiljaisella äänellä käsittämättömän raa'an elämäntarinansa. 

Kaikesta näki, että hän oli joutunut kertomaan sen jo kivuliaan monta kertaa. Kun kyselin yksityiskohtia, jankkasin tunnetiloista, hänen katseestaan pystyi hyvin suurilla kirjaimilla lukemaan lauseen: KATSOISIT SEN SIITÄ KIRJASTA, JONKA OLEN AIHEESTA KIRJOITTANUT.

– Minusta tuntuu, että elän kaiken tämän uudelleen, kun kerron tarinaani. En pääse eteenpäin, hän tyytyi toteamaan kohteliaasti.

Hento, tarkasti sanojaan puntaroiva Murad oli silti niin kiltti, että hän toisti kuvauksensa kansanmurhasta ja jesidinaisten systemaattisista raiskauksista taas yhden kerran uudelleen. 

Nadia Murad olisi halunnut jättäytyä viimeiseksi, pitää ovea auki muille.

Haastattelun päätyttyä poistuimme tulkin ja kuvaajan kanssa sateeseen ottamaan kuvia juttua varten. Nadia Murad olisi halunnut jättäytyä viimeiseksi, pitää ovea auki muille. Nauroin ja pakotin hänet edelleni. Mutta se pieni ele, selkäytimestä tuleva väistöliike, antoi välähdyksen menneestä. Tämä ihminen oli melkein kidutettu kuoliaaksi. Siinä hän nyt kaikesta huolimatta oli. Nuori nainen länsimaisissa vaatteissa, näennäisen ehjänä, silmissään vanhuksen katse.     

Murad kuvattiin läheisessä puistossa. Sää oli hyytävä, puisto harmaa, Muradilla tumma talvitakki. ”Jotenkin vähän vaisu tunnelma”, ajattelin ja yritin saada Nadia Muradin edes hiukan hymyilemään. Ei hymyilyttänyt. Luojan kiitos kielimuurin ansiosta en voinut piinata häntä vitseilläni.

Nadia Muradin tärkein tehtävä on ollut Isisin hirmuteoista kertominen. Ja tänään viimeistään koko maailma kuuntelee häntä. Hymyili hän tai ei.

Vierailija

Yritin saada rauhannobelistin näyttämään iloiselta sateessa – eli mitä kaikkea kadun Nadia Muradin haastattelussa

Tuskinpa Suomalainen kermaperse- toimittaja oikein oikeasti todella ymmärtää yhtään mitä tuolle naiselle on tapahtunut . Tietenkin se voi kuunnella kertomusta ja yrittää kuvitella jotain, mutta melko tyhjän päällähän tuo on, jos nyt ei sattumalta itse ole vaikkapa raiskauksen uhri silloin se voisi ehkä jotenkin pystyä pääsemään hieman samoille aaltopituuksille -ehkä hieman. Toimittaja pääsi ehkä enemmänkin lähemmäs noita väkivallantekijöiden kokemuksia kuin itse uhrin tiedä häntä surkea juttu...
Lue kommentti