Karoliina Pentikäinen riemuitsee jokaisesta alipalkatusta työtehtävästä, josta uskaltaa nykyisin kieltäytyä.  Kuva: Juha Salminen
Karoliina Pentikäinen riemuitsee jokaisesta alipalkatusta työtehtävästä, josta uskaltaa nykyisin kieltäytyä. Kuva: Juha Salminen

Jos kiitosta aletaan käyttää aseena, jolla hiljennetään työntekijä vaatimasta itselleen kuuluvia korvauksia, muuttuu kiitos haistatteluksi, Karoliina Pentikäinen kirjoittaa.

Ystäväni on reilu kolmekymppinen, kouluttautunut oman alansa osaaja, joka haki uutta työpaikkaa ja sai sen. Työn peruspalkan kerrottiin olevan alhainen, mutta provisioiden sen sijaan korkeat. Tarmokas ystäväni päätti, että tulospalkkaus ei olisi este. Hän tiesi, että osaa työnsä.

Työt alkoivat lupaavasti. Ystäväni myyntibudjetit paukkuivat kvartaali kvartaalilta, ja hän sai kehuja. Johtoportaassakin ylistettiin hänen kykyjään.

Mutta sen sijaan että ystäväni peruspalkkaa tai työn muita etuuksia olisi nostettu kiitokseksi loistavasta työstä, yritys päättikin alentaa provisiota. Vedottiin organisaatiouudistukseen. Ystäväni katsoi vierestä, kun firma, jolle hän oli tuonut huomattavia tuloja, alkoi muuttua ahneeksi. Heille kyllä kelpasi ystäväni tuoma raha, mutta he eivät olisi halunneet maksaa siitä asianmukaista siivua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tilanne ei yllättänyt toisaalta lainkaan. Olen ollut yrittäjä vasta muutaman vuoden, mutta jo siinä ajassa tajunnut yhden olennaisen asian yritysmaailmasta: jos et itse vaadi työstäsi kunnollista rahallista korvasta, et sitä tule myöskään saamaan. Työelämässä hintalappu on tasan se, millaiseksi sen itse määrittelet, ei se, mikä sinulle reiluuden nimissä kuuluisi. Eikä edes se, mitä teet tai kuinka hyvä olet työssäsi.

Totta kai on ammattiryhmiä, joissa palkkaukseen ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. Jos palkka tulee valtion taulukosta, ei neuvottelun varaa ole. Olennainen ongelma on kuitenkin se, että varsinkin naisille odotetaan riittävän usein vain pelkät kehut ja kiitokset. Ja tiedättekö miksi ne riittävät? Siksi, että aika moni nainen tyytyy niihin. Ei kehdata pilata omaa hyvän työntekijän mainetta tai työpaikan ilmapiiriä turhalla valituksella. Ollaan ihan tyytyväisiä siihen, että pomo hymyilee ja kehaisee suuremmissa mutkissa, vaikka palkka ei vastaisi millään mittapuulla työn laatua.

Kiitos, luottamus ja arvostus työpaikalla ovat asioita, joita ei voi korvata euroilla. Jos kuitenkin kiitosta aletaan käyttää aseena, jolla hiljennetään työntekijä vaatimasta itselleen kuuluvia korvauksia, muuttuu kiitos haistatteluksi. Tavaksi hiljentää ja hallita ja käyttää valtaa väärin.

 

Ylen arkistoista löytyi työnhakuilmoitus Kiurlahdelta, vuodelta 1907. Siinä miesopettajalle tarjottiin seuraavanlaista palkkapakettia: valtion apu, asunto, polttopuut, öljyä, laidun lehmälle, 50 penniä jokaisesta oppilaasta, 300 markkaa kunnalta vuodessa ja asunnon korjaukseen 100 markkaa.

Arvaatteko, mitä naisopettajalle tarjottiin samasta työstä? 150 markkaa. Piste. Ei lehmiä eikä provikoita.

Mitä tästä kaikesta tulisi oppia. Ei minun tarvitse sitä teille kertoa. Tiedätte kyllä, mitä tehdä, siskot!

Kolmistaan-blogi: menaiset.fi/blogit/kolmistaan

Meta Rep

Miksi ylen arkistoista vuodelta 1907 kaivettu juttu on ainoa viittaus siihen että tässä olisi jotain sukupuolieroja? Itse 40 vuoden työkokemuksella väittäisin että tässä asiassa ei eroa eri sukupuolten välillä ole vaan kyse on siitä että selkärankaiset hiljaiset ahertajat eivät mitään saa vaan palkankorotukset ja urakehitys yleensä menevät selkärangattomille lipeäkielille.

Työelämää takana 35 v

Naiset voisivat ajatella myös niin, että miesvaltaisilla aloilla yleensä palkat ovat korkeammat, koulutusta vaaditaan vähemmän ja korotuksista on helpompi neuvotella. Tosiasia on, että miesduunari saa parempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja, jonka vastuulla on yleensä myös ihmisen henki. Ammatinvalintakysymys ja toki ymmärrän, että monet perinteiset miesten ammatit eivät sovellu naisille, naisten omasta mielestä. Nykyään ala kuin ala on teknistynyt ja harva mies tekee enää raskaita lapiohommia. Jos olisin nuori nainen, hakeutuisin miesvaltaiselle alalle. Olen jo lähestymässä eläkeikää ja toiminut miesvaltaisella alalla 30 v. Olen ollut tyytyväinen palkkaani, myös työhöni. Ja aikanaan tulot tulee vaikuttamaan myös eläkkeeseen, sitäkin kannattaa miettiä jollain aikavälillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla