Me Naiset
|
Ulla Virtanen
Näyttelijä Ulla Virtaselle haave on sama kuin suunnitelma. Kuva: Juha Salminen
Näyttelijä Ulla Virtaselle haave on sama kuin suunnitelma. Kuva: Juha Salminen

Ulla Virtanen on käyttänyt koko ikänsä osan päivästään unelmointiin. Koetan näin pitää unelmat elossa ja itseni liikkeellä, hän kirjoittaa.

Muutama viikko sitten katsoin Oscar-gaalaa keskellä yötä ja aloin miettiä unelmia.

Lapsena haaveilin, että saisin esiintyä sirkuksessa ja näytellä elokuvassa. Tavoittelinkin kumpaakin näistä.

Hain sirkuskouluun – tosin kouluhaaveeni kaatuivat siihen, etten osannut tehdä kuin kuperkeikan ja jonglöörata kolmella pallolla. Silti pidän yhä tavoitteenani päästä jonakin päivänä tekemään karismaattisia kuperkeikkoja sirkusshow’hun. Elokuvaunelman pääsinkin sitten ammattiin valmistuttuani toteuttamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ikäni käyttänyt osan päivästäni unelmointiin. Uppoan hetkeksi haaveisiin siitä, mitä upeaa voisikaan tapahtua. Koetan näin pitää unelmat elossa ja itseni liikkeellä.

Monet haaveeni liittyvät työhöni. Haaveilen pääroolista ikimuistoisessa tuotannossa, mikä jättäisi jälkensä sen nähneisiin katsojiin. Haaveilen, että pääsisin Oscar-gaalaan kiittämään äitiäni ja isääni kaikesta tuesta vuosien varrella sekä lapsuudenystäväni äitiä, jolle lupasin kiitokset, kun noudan Oscar-palkintoni.

Kyselin myös ystäviltäni, mistä he haaveilevat. Listassa oli lottovoittoja, kaukomatkoja, kirjan kirjoittamista, hyvää työpaikkaa, toimivaa parisuhdetta sekä lasillinen valkoviiniä oman laivan kannella. Parasta oli, että kaikilta, joilta kysyin, tuli saman tienmuutama unelma! Ihanaa, sillä unelmointi on tärkeää.

 

Joku on joskus sanonut, että unelmien ei tarvitse toteutua. Unelmat voi myös vaihtaa todennäköisempiin.

En ole tästä samaa mieltä. Totta kai ihminen kasvaa ja muuttuu, mutta se ei tarkoita minusta sitä, että pitäisi ryhtyä inhorealistiksi: ”Haaveilen, että muistan ottaa kauppaan kestokassin mukaan”. (No, muistutan kyllä monesti itseäni tästäkin.)

Tiedän, että vaikkapa Oscar-patsas on aika kaukainen haave suomalaiselle näyttelijälle (vai onko sittenkään? Terveisiä Jasper Pääkköselle). Unelmien ei tarvitse todellakaan olla helppoja tai todennäköisiä. Tärkeää on, että niitä kohtaan on palo ja draivi toteuttaa ne jotenkin, jonain päivänä. Ystävääni Lotta Backlundia lainaten: ”Ajattelen, että jos on haave, niin on tavoite.” Kuinka hienosti sanottu!

 

Mielestäni minulla on kahdentasoisia haaveita: asioita, joita pyrin toteuttamaan pian, ja asioita, joista haaveilen ja pyrin toteuttamaan ne jollakin tavalla tulevaisuudessa. Tärkeintä on, että haaveilee kehityksestä ja uusista kokemuksista.

Yksi haaveistani on ollut saada kirjoittaa kolumnia lehteen. Se on nyt toteutunut, ja siitä suuri kiitos ihanalle lukijakunnalle. Tämä on tällä erää viimeinen kolumnini. Uusia haaveita kohti! Haleja.

Twitter @ullavirtanen

Vierailija

En haluaisi ole ankeuttaja, mutta sellaiset ihmiset jotka haaveilevat suuria ja yrittävät toteuttaa ne haaveensa keinolla millä hyvänsä ovat vaarallisia, he ovat vaarallisia ympäristölle, muille ihmisille varsinkin jos tervehenkinen harmaa realismi(inho) ei ole kaitsemassa haaveiluita ja toteutuksiaan. Erityisen vaarallisia ovat sellaiset haaveilijat jotka alkavat hiljalleen ymmärtää ettei heidän kyvyillään tulla saavuttamaan koskaan mitään millä he jäisivät todennäköisimmin historiaan ja aivotrustingissa alkaa hiljalleen raksuttaa *hmm* vihaan tummia*hmm*vihaan ties mitä ja sitten mennään laittamaan itseään historian kirjoihin...

Ullan kaltaisten haaveilijoiden tyttömäiset prinsessa haaveet ovat toki ihan ok sekä melko vaarattomia, mutta muuten melko elitistisiä eivätkä kovin ekologisiakaan ainakaan toteutuessaan, pidän nimittäin ihan mahdollisena että Ulla pääsee joskus hollybolly-woodin, koska siellä on lukematon määrä pienimunaisia miesohjaajia ja Ullalla se ainakin omien kehujensa mukaan tiukkaakin tiukempi salainen ase. Näyttelemisen osaamisestahan se haaveiden toteutus ei tietenkään jää kiinni.

Noin ylipäätänsä jos haluaa haaveilla kannattaa niihin haaveisiinsa panostaa sen verran ajattelua mielikuvitusta, että kurottaa sen verran korkealle että tietää sisimmässään tuota en koskaan tule tekemään tai saavuttamaan-sellainen on oikea haave ei sellainen joka on mahdollista toteuttaa edes rahalla.

Muutenkin haaveilu saati niiden toteuttaminen on melko narsistista itserakasta toimintaa ja kannattaisi ehkä ennemmin yrittää toteuttaa vaikka muiden pieniä haaveita unelmia kuin esimerkiksi kiitellä joitain esimerkiksi jo edesmenneitä vanhempiaan jossain mahdollisessa oscar-gaalassa.

Ulla täyttää lopettaessaan kolumnien kirjoittamisensa yhden unelman, joten kiitos vain kun pilasit  unelmani...

Vierailija

Teräsnaisillakin on  siis kryptoniittinsa… 

Mummovainaa joskus tapasi sanoa ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa, tiedä sitten pitääkö paikkansa mutta pajuna tuulessa vain ja rikkana rokassa ja silleen

Sisältö jatkuu mainoksen alla