Anna Perhossa aidointa on syvä kateus itseä menestyneempiä kohtaan. Kuva: Juha Salminen
Anna Perhossa aidointa on syvä kateus itseä menestyneempiä kohtaan. Kuva: Juha Salminen

Aitous liitetään usein asioihin, jotka ovat olleet olemassa rautakaudesta lähtien. Siksi Paavo Väyrystä äänestetään edelleen, kirjoittaa Anna Perho.

Lopetin mielipidepalstojen lukemisen muutamia vuosia sitten. Internet tappoi mielenkiintoni pienten ihmisten murheita kohtaan. Katkeamaton mielipiteiden ja inhimillisten valitusten bittivirta tuottaa eräänlaisen passiivisen ahmimishäiriön: muutama minuutti somessa vastaa kymmentä tekstiviestipalstaa.

Mutta joskus kun en ole valppaana, silmäni hakeutuvat näille osastoille, noille pumpuliyhteiskunnan sykemittareille.

Edellisen repsahdukseni aikana luin Hesarista pitkähkön kirjoituksen siitä, miksi silakkamarkkinoilta ei saa enää aitoa silakkaa. On vain maustesilakoita, chiliä ja texmexiä, vaikka pitäisi olla sitä itseään. Samalla sivulla toinen ihminen oli pahoillaan siitä, että autoa ajaessa tuulilasiin tulee tahroja, mikä sai minut havahtumaan ja palaamaan taloussivuille.

 

Pitäisi ehkä sittenkin lukea enemmän, sillä silakat saivat minut pohtimaan aitouden ydintä. Mikä on aitoa? Eikö texmex-liemessä lilluva silakka ole atomikoostumukseltaan edelleen silakkaa samaan tapaan kuin Miss Suomi on Miss Suomi, vaikka hänet olisikin marinoitu hieman erilaisessa kulttuuriliemessä kuin mihin meillä on totuttu?

Täällä ei small talkia jauheta, kun ollaan niin aitoja ja rehellisiä: viestimme suoraan, että toisten seura ei kiinnosta.

Aitous liitetään usein asioihin, jotka ovat olleet olemassa rautakaudesta lähtien. Jos joku on ollut kauan olemassa, se on aitoa. Mitä kauemmin jokin on ollut olemassa, sitä vahvemmin uskomme sen toimivuuteen. Siksi Paavo Väyrystä äänestetään edelleen.

 

Toinen aitouden määritelmä kytkeytyy usein karkeuteen ja huolittelemattomuuteen. Kävely kaupungin huonokuntoisimmassa lähiössä on täynnä ”aitoja urbaaneja kohtaamisia”, jolla viitataan kadulla hoiperteleviin päihdeongelmaisiin. Miksei töistään Skoda Octavialla palaava key account manager edusta samaa?

Tämäntyyppisen aitouskohtaannuttamisen huipentumia ovat slummiajelut, joita maailmalla järjestetään. Niissä keskiluokkaiset turistit saavat ällistellä huono-osaisia ja kertoa sitten kotona, että ei muuten pyöritty pelkästään turistialueella, vaan ihan aidossa favelassa.

Myös huono käytös nähdään aitoutena. Tyyppejä, jotka saavat toisten olon tukalaksi – ”mä vaan sanon, mitä mieltä mä oon” – pidetään usein raikkaan teeskentelemättöminä.

Suomalaisina olemme suorastaan ylpeitä tämän sortin aitoudesta. Täällä ei small talkia jauheta, kun ollaan niin aitoja ja rehellisiä: viestimme suoraan, että toisten seura ei kiinnosta.

Epäilen luonnollisesti salaliittoa. Jokin taho pyrkii aina monopolisoimaan aitouden hyötyäkseen siitä. ”100 % aito ja alkuperäinen” lienee yksi käytetyimpiä mainossloganeita, oli kyseessä sitten lonkero, roomalainen pizza tai suomalainen syntyperä.

Se, joka hallitsee aitouden monopolia, hallitsee hetken koko ilmatilaa.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Tyyppejä, jotka käyttäytyvät huonosti, pidetään usein aitoina – väärin!

Enpä ole kauheasti lukenut, koska olen pohjimmiltani positiivisen optimistinen ihminen ja Anna on enempi sellainen kyyninen negatiivinen pistelijä. Sinne tänne kun pistelee niin kai sitä aina johonkin osuu pimeässäkin. Useinmiten muistan hänestä lähinnä keittiön pöydällä olevan wc-paperirullasta joka laittoi miettimään enemmän kuin suurin osa näistä kolumneista.
Lue kommentti