Pienen kodin iloja: iltapäivätee pesämäisessä tunnelmassa. Kuva: Shutterstock
Pienen kodin iloja: iltapäivätee pesämäisessä tunnelmassa. Kuva: Shutterstock

Joskus tuntuu siltä, että miniasunnossa elävä, onnellinen suomalainen on liikaa muille.

Tavaramäärä pysyy kohtuullisena. Siivous on helppoa. Asumiskulut eivät pääse yllättämään.

Pienistä kodeista on ollut minulle aina paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja. Tämänhetkisessä kodissanikin 36 neliötä tuntuvat luksukselta, kun niitä vertaa vaikkapa opiskeluaikojeni kymmenen neliön huoneeseen tai 19 neliön yksiöön. 

Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä pienen asunnon iloja. Välillä tuntuu siltä, että suomalaiset arvostavat vain suuria koteja.

”Kananhäkki.”

”Ankea kuin poikamiesboksi.”

”Helppohan se on asua pienessä asunnossa, kun elät sinkkuna.” 

Olen kuullut monenlaisia kommentteja pienistä kodeista.  Omista ja toisten – vaikka kommentoija ei ole edes käynyt sisällä asunnossa.

On kovin epäloogista, että pienessä asunnossa eläjiä syytetään ankeudesta. Tai miniasunnot nähdään vain perheettömien epätoivoisina valintoina. Moni perheellinenkin viihtyy minimalistisessa kodissa keskellä palveluja ja kaupungin sykettä. Kulutusvalinnat yleensä helpottuvat ja niitä tulee pohdittua tarkemmin, sillä kotiin ei voi kantaa uutta tavaraa mielin määrin.

Kun Me Naiset kirjoitti Vantaalla asuvan Milja Köpsin 15 neliön miniasunnosta, jutun keskustelu levisi täysin uudelle tasolle.

”Koirankoppi.”

”En voi ymmärtää, miksi joku muuttaa näin pieneen kotiin, kauas keskustasta, Jumalan selän taa jonnekin Vantaan Martinlaaksoon. Noin tiiviissä asumisessa ja ’yhteisöllisyydessä’ varjopuolena ovat alati vaanivat tartuntatauditkin – entä jos tuolla saa hissinkahvasta silmäherpeksen, kuka korvaa?”

Aina täytyy muistaa, että verkkojuttuja käyvät kommentoimassa myös provosoijat sekä huumorityypit. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että moni ärsyyntyy jo siitä, kun miniasunnon eläjä kertoo onnellisuudestaan.

Eihän suomalainen voi olla onnellinen vuokra-asunnossa, joka on vieläpä superpieni?

Naapurin olohuoneeseen riidan jälkeen

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni ajan taajamassa omakotitalossa, jossa minulla oli oma huone. Oli suuri piha ja sen perällä kesähuoneeni. Jo silloin huomasin, ettei iso koti ole minun unelmani. Sen ylläpitäminen vaatii liian paljon aikaa ja intohimoa, jotka käytän mieluusti aivan toisiin asioihin.

”Pienet neliöt eivät ole estäneet kutsumasta ystäviäni kylään. Olen pedannut patjan sohvasurffareillekin.”

Nautin todella paljon ystävieni seurasta ja tapaan heitä mielelläni eri aktiviteeteissa. Kotoilun sijaan elämäni olohuoneet löytyvätkin asuntoni ulkopuolelta, mutta eivät ne pienet neliöt ole estäneet minua koskaan kutsumasta ystäviäni kylään. Olen usein pedannut patjan sohvasurffareillekin, jotka ovat tyytyväisenä nukkuneet monta yötä lattialla koirani vieressä. Eteläeurooppalaisten ja aasialaisten vieraideni on ollut vaivatonta sopeutua patjamajoitukseen, mikä on myös opettanut minulle paljon yhteisöllisyydestä ja antanut rohkeutta omille matkoilleni.

Pienen vuokrakodin ansiosta voin reissata useammin kuin silloin, kun maksoin suurempia asumiskuluja omistuskaksiostani. Suuremmissa kodeissani olen muutenkin viihtynyt vain silloin, kun minulla on ollut seuraa.

Liian iso koti tekee minut levottomaksi myös parisuhteessa. Kierrän helposti huoneesta toiseen, pidän yllä järjestystä ja ahdistun siitä, ettei minulla ole aikaa muuhun kuin kodin asioiden miettimiseen.  Riidan ja sairastamisen hetkellä on toki helpompaa, jos kotona on jokin toinenkin ovellinen huone kuin vessa. Mutta pienessä kodissa on kyllä kätevämpää, jos sopii taistelut heti – jatkuvan läheisyyden vuoksi – tai ainahan voi lähteä myös tuulettumaan ulos, jonnekin niistä lukuisista lähiolohuoneista.

Kysely

Pystyisitkö sinä asumaan 15 neliön asunnossa?

isossatilassavoihengittää

”Tiiviissä asumisessa vaanivat tartuntatauditkin” – miksi emme saa olla onnellisia pienissä kodeissamme?

Olen asunut opiskelijasolussa, 29 neliön yksiössä & 35neliön pikkukaksiossa. Nykyinen 58 neliöinen jossa asun yksin on ehdottomasti mukavin asunto. Tuntuu siltä että voi hengittää ilman että seinät kaatuu päälle. Kun olin asunut melkein kuukauden tässä 58 neliössä, kävin tekemässä loppusiivouksen tuohon 35 neliöön. Siinä vaiheeessa aiemmin ihan ok kokoinen kämppä tuntuikin yllättäen ihan naurettavan pieneltä koirankopilta, jossa oleskelu ahdisti. Siivous suijui toki nopeasti, mutta eipä...
Lue kommentti
Nurkkahiiri

”Tiiviissä asumisessa vaanivat tartuntatauditkin” – miksi emme saa olla onnellisia pienissä kodeissamme?

Kun menimme naimisiin mieheni kanssa , asuimme yli kolmevuotta 20.5 neliön yksiössä.Sovimme hyvin siihen ongelmitta. Ennen ensimmäisen lapsen syntymää muutimme isompaan asuntoon. Ostimme myöhemmin oman kerrostalo asunnon ,missä asun nyt yksin mieheni kuoltua. Muuttaisin mielelläni pienempään, koska kolme huonetta on turhan iso yhdelle ihmiselle.
Lue kommentti