Me Naiset
|
Jenni Kokander
Jenni Kokander ei usko, että myötätunto auttaa vihaan. Kuva: Juha Salminen
Jenni Kokander ei usko, että myötätunto auttaa vihaan. Kuva: Juha Salminen

Toisen vihan ottaa helposti omakseen, mutta viha ei sammu sillä, että sen kohdetta vihataan yhteisvoimin, Jenni Kokander kirjoittaa.

Viha on parhaimmillaan puhdasta energiaa. Vihan voimalla ihminen voi taistella itsensä kriisin läpi. Antamalla itselleen luvan olla vihainen voi ottaa niskalenkin esimerkiksi menneisyyden haamusta.

Vaikka saankin näppylöitä kaikenlaisesta terapiapuheesta, ymmärrän hyvin sen prosessin tärkeyden, jossa konfliktinpelkoista ihmistä kehotetaan kohtaamaan ja hyväksymään kaikenlaiset tunteet. Sisälle patoutunut viha tulehduttaa koko mielen ja pahimmassa tapauksessa ihminen ei enää tunnista vihaa tai sen alkuperäistä lähdettä, vaan luulee vihansa syttyneen esimerkiksi jostain yhteiskunnallisesta kipinästä.

Itsensä hoitamisen, avun hakemisen ja sen saamisen pitäisikin olla perusoikeus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän on helpompi hyväksyä surutyötä tekevä läheinen kuin katkera, loukattu ja haavoitettu raivoaja. Keskellä vihaprosessia oleva ihminen näyttäytyy usein ulkopuoliselle todella narsistisena, ja se onkin usein ihmisen itsekeskeisin elämänvaihe. Parantuakseen ja selviytyäkseen ihmisen on saatava tarvitsemansa aika, huomio ja rutkasti lämpöä ja rakkautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Viha on tarttuvaa ja saa pahimmillaan aikaan hirvittävää tuhoa.”

Viha näyttäytyy monissa olomuodoissa, ja katkeruus ja kateus ovatkin usein sen kylkiäisiä. Harvoin viha esiintyy niin puhtaassa muodossa, että sen saisi saman tien voimaksi käyttöönsä ja se muuttuisi toiminnaksi, joka veisi ratkaisuihin, jotka edistäisivät omaa onnellisuutta tai yhteistä hyvää. Useimmiten viha lamauttaa ja vie kaiken hapen ympäristöstä. Viha on tarttuvaa ja saa pahimmillaan aikaan hirvittävää tuhoa.

Toisen vihan ottaa helposti omakseen. Tunnistat ehkä tilanteen, kun joku on saanut siipeensä ja hakeutuu luoksesi turvaan. Jokainen varmasti haluaa auttaa ja olla se kuuluisa ystävä ”joka hädässä tunnetaan”. Mutta vihaa ei saisi myötäelää. Vihaista ja katkeraa ihmistä ei auta se, että hänen vihansa oikeutetaan. Viha ei sammu sillä, että sen kohdetta vihataan yhteisvoimin.

Ehkä klassisin esimerkki on erotilanne, jossa puolisot tahoillaan vihaavat toisiaan ja sekoittavat omilla loukatuilla tunteillaan kokonaisten sukujen ja ystäväpiirien kemiat.

Myötätunto ei ole koskaan lääke vihaan. Surussa myötäeläminen kantaa, mutta vihassa ja katkeruudessa se lisää vain bensaa liekkeihin.

Oma viha pitää tunnistaa ja käsitellä. Sitä ei saa sekoittaa toisen vihaan.

Tässä julmassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa riittää kyllä vihattavaa, mutta kannattaa tarkistaa, onko sota, johon lähtee, oma vai muiden, ja onko sen tarkoitus rakentaa vai tuhota.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla