Jos rahaa ei ole, joutuu helposti turvautumaan ylihintaisiin ja ylimääräisiin palveluihin, jotka tietävät vain lisää rahanmenoa, Me Naisten toimittaja Marjut Laukia kirjoittaa kolumnissaan.

Oletko kuullut sen hämmentävän radiomainoksen, jossa mies ja vaimo ovat jotenkin ihmeen kaupalla ”rakastuneet vuokravakuuteen”? Ensin huomio kiinnittyy kömpelöön dialogiin, mutta vähitellen myös mainostettava asia tulee selväksi kuulijalle.

Igglo-niminen yrityshän siinä kaupittelee kuukausimaksulla toimivaa vuokravakuutta, vähän kuin vuokravakuuksien Spotifyta tai Netflixiä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuokravakuus  tai takuuvuokra tai vuokratakuu – on rahasumma, jonka vuokralainen maksaa vuokranantajalle tai erilliselle vuokravakuustilille siltä varalta, että vuokrasuhteessa tulee ongelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuokranantaja voi käyttää vakuusrahaa asunnosta aiheutuneisiin kuluihin, jos vuokralainen on esimerkiksi omalla huolimattomuudellaan saattanut asunnon niin huonoon kuntoon, että sitä on pakko korjata tai siivota. Vuokravakuudesta pidätetään usein myös maksamatta jääneitä vuokria. Jos ongelmia ei tule, vuokralainen saa vakuuden takaisin, kun vuokrasuhde päättyy.

Vuokravakuuden summa vaihtelee yleisimmin kuukaudesta kolmeen, ja suurissa kaupungeissa asunnon vuokraamiseen tarvittava rahasumma saattaa kasvaa tuhansiin euroihin. Rahoihin ei pääse käsiksi missään vaiheessa asumisen aikana.

Niinpä joku on keksinyt nerokkaalta kuulostavan palvelun. Igglon lisäksi vastaavaa palvelua tarjoaa ainakin Vakuus.fi.

Muutamalla eurolla kuukaudessa yritykset lupaavat huolehtia vuokra-asuntoon muuttavan puolesta vuokravakuudesta. Esimerkiksi kahden kuukauden vuokraa vastaavasta vakuussummasta Igglo veloittaa asiakkaaltaan 6,90 euroa kuukaudessa. Asuntoa vuokraavalla ei siis tarvitse enää olla nelinumeroista säästösummaa kasassa, kunnossa olevat luottotiedot riittävät.

 

Sinänsä kätevää, mutta kun bisneslogiikkaa pohtii yhtään pidempään, taustalla kummittelevat karut kysymykset nousevat esiin.

Ovatko tällaiset palvelut oikeasti niitä varten, jotka haluavat käyttää rahat ”fiksummin” johonkin muuhun? Vai onko kuukausimaksuun sitoutuminen ennemminkin pakollinen menoerä sille, jolla ei syystä tai toisesta ole säästöjä?

On vaikea välttyä siltä ajatukselta, että palvelun keskeisin kohderyhmä taitavat olla ihmiset, joilla ei ole oikeastaan varaa valita. He ovat niitä, joiden tileiltä ei löydy tuhansien eurojen vuokravakuusrahoja. Ja ketäpä olisi helpompi rahastaa kuin sitä, jolla rahaa ei ole?

Kulutusluottoja ja korkeakorkoisia pikavippejä tarkastellaan jo hyvin kriittisesti lainsäätäjienkin pöydissä, mutta kukaan ei estä pyytämästä vähävaraiselta muutamaa euroa kuukaudessa ihan vain siksi, että hänen tilillään ei ollut paria tonnia. Paras bisnesidea on sellainen, johon jokin tietty ryhmä joutuu olosuhteiden pakosta tarttumaan.

Ketäpä olisi helpompi rahastaa kuin sitä, jolla rahaa ei ole?

Sillä, jolla ei ole säästöjä, ei ole asumis- ja vuokramarkkinoilla rajattomasti vaihtoehtoja. Vuokravakuuspalvelun ostaminen toki antaa mahdollisuuden päästä asuntoon kiinni, mutta se paisuttaa ennen kaikkea vuokranantajan ja vuokravakuusyrityksen tilejä – ei vuokralaisen omaa varallisuutta.

Esimerkiksi Igglon palvelusta kertyvä seitsemisen euroa kuussa plus 60 euron avausmaksu tekee ensimmäisenä vuonna 144 euroa ja sen jälkeen 84 euroa vuosittain. Kymmenessä vuodessa summa kohoaa yli 800 euroon.  Jos vastaavia kuluja kertyy myös muilla elämän osa-alueilla, mahdollisuudet kerryttää säästöjä heikkenevät entisestään.

 

On totta, että muun muassa vuokravakuustileillä makaa miljoonia euroja rahaa, joka ei kasva korkoa kenellekään.

Voi kuitenkin pohtia, kuinka suuri osa rahoista olisi oikeasti tuottamassa hedelmää, jos vuokralaisia ei olisi velvoitettu tallettamaan niitä. Kuinka iso osa menisi ihan vain elämiseen?

Lisää Me Naisten kolumneja pääset lukemaan tämän linkin kautta.

Vierailija

Vuokranantaja joka tapauksessa tarvitsee vakuuden. Onhan suurissa kaupungeissa asunto sentään useiden satojen tuhansien arvoinen eikä sellaista omaisuutta kukaan halua antaa ihan kenen tahansa käyttöön ilman vakuutta. Valitettavasti nykyiset maksimivakuudetkin ovat usein liian pieniä tilanteissa, kun vuokralainen vain päättää jättää kaiken maksamatta.

Vuokranantaja

Ainakin minulle vuokranantaja vuokravakuuden lisäksi merkitsee myös se että vuokralainen maksaa sen itse ja/tai on sen itse hankkinut. Myös tällä vuokralainen voi osoittaa että on kykenevä taloudelliseen suunnitteluun ja maksamaan vuokransa. Kahdesta samanlaisesta hakijasta valitsisin mieluummin sen joka ei käytä mainitunlaista vuokravakuuspalvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla