Suuret odotukset lomasta johtavat väistämättä syyskuiseen morkkikseen, kuinka et ehtinytkään polkea Ahvenanmaalle. 

Rullakebab ja Temptation Island extra tyhjässä kodissa. Siitä oli minun juhannukseni tehty mökkiolympialaisten, muurikkalettujen ja kukkaseppeleiden sijaan.

Ehdin aiemmin sillä viikolla murehtia ja viestitellä kaikille ystäville, mitä Helsingissä oikein tapahtuu tuona viikonloppuna. Parikymppiselle mimmille juhannusviikonlopun viettäminen yksin kaupungissa ilman mitään järkevää syytä merkitsee epäonnistumista, eikö niin?

”Kesäsuunnitelmia on kiva pallotella, mutta kun ne listataan ylös, niistä tulee to do -lista.”

Kun me suorittajayhteiskuntalaiset vaihdamme loppuun palaneina vapaalle, suorittajaunivormua emme vaihda. Kun saisimme olla ihan rauhassa ja hengittää, mietimme missä pitäisi olla tai mitä pitäisi tehdä. Ilmiö kulkee myös nimellä fomo, eli fear of missing out. Kesällä aurinkoinen päivä menee hukkaan sisällä ja valoisat yöt hukataan nukkumalla.

Olen jo viime kesänä heivannut bucket list -toivelistani romukoppaan, ja toivon että yhä useampi lomalainen uskaltaisi tehdä saman. Kesäsuunnitelmia on kiva pallotella, mutta kun ne listataan ylös, niistä tulee to do -lista. Ja kukaan ei pidä to do -listoista – ne merkitsevät pakkopullaa ja painetta. Yhtäkkiä suoritat kesävapaitasi ja morkkistelet syyskuussa, kuinka et ehtinytkään polkea Ahvenanmaalle.

”En suostu enää pelkäämään missaamista.”

Mitäpä jos tekisit juuri niin, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, etkä soimaisi itseäsi siitä? Minun teki mieli piiskata itseäni juhannusvalinnoistani, mutta olen onneksi opetellut olemaan itselleni armollinen vapaalla.

Kotona oleminen ja ajan itselle antaminen voi olla kesän paras menovinkki.  Kun luopuu valtavista odotuksista, voikin saada odottamattaan kaikkien aikojen parhaan loman. En suostu enää pelkäämään missaamista.