Näyttelijä Ulla Virtanen rakastaa käytännöllisiä vaatteita. Kuva: Juha Salminen
Näyttelijä Ulla Virtanen rakastaa käytännöllisiä vaatteita. Kuva: Juha Salminen

Mökin osto sai Ulla Virtasen tajuamaan muovisten sandaalien nerokkuuden.

Olen Ulla ja haluan myöntää nyt, että olen ollut väärässä. Ennen muinoin vastustin Crocsien kaltaisia kenkiä. Ihmettelin, mihin ihmeessä tuollaisia muovisia härpäkkeitä tarvitaan. Ei siis sillä, että todellakaan olisin itse mitenkään muotitietoinen. Päinvastoin, kuljen missä tahansa lämpimissä ja rennoissa rytkyissä, mitä käteen osuu. Muovisandaaleiden merkitystä en kuitenkaan ollut ymmärtänyt, ne tuntuivat tarpeettomalta hukkamuovilta.

Vaan niin se elämä vie. Eräänä päivänä löysin itseni kiertämässä kauppoja oikein urakalla etsimässä näitä kyseisiä sandaaleita. Syynä tähän oli mökin osto. Vaikka olen aina ollut luonnossa viihtyvä ihminen, on mökkielämä tuonut minussa esiin aivan uudenlaisia puolia.

 

Mökkeilyssä ihanaa on se, että asioita pitää oikein tekemällä tehdä. Ei riitä, että vaikkapa kääntää hanasta saadakseen vettä, pitää kairata aukko jäähän, ja sen aukon kautta pumpata vettä ämpäreihin. Olen huomannut vuosien varrella, että parhaiten saan lepuutettua pääkoppaani, kun teen fyysistä puuhaa luonnon rauhassa. Mieleni rentoutuu siinä enemmän kuin yhdessäkään joogan loppurentoutuksessa.

Uusi mökkeilijäminäni nauttii omin käsin puuhailusta. Hän haluaa tunkea kätensä multaan ja kasvattaa itse syömänsä ruuan, ja siksi hän etsii kesäksi paikkaa marjapuskille ja puutarhalaatikoille. (Ruoka toki tarkoittaa minun kohdallani ”asioita, jotka kasvavat helposti”, kuten vaikkapa salaatit. Silti!)

Hän myös tyhjentää huussin uhmaten saavillista kakkaa ja nakuttelee mökkiä kuntoon tuntien samalla olevansa kuin mikäkin Jussi Pohjantähden alla, maittensa emäntä.

 

Ja tavallaan kaiken tämän mahdollistavat nämä, ah niin kätevät ja kestävät, vaikka ehkä pikkuisen rumat, muoviläpykkäät. Parhaita asioita mökkeilyssä nimittäin ovat yksinkertaiset asiat. Nautin, että voin rampata ees taas pihan ja tuvan välillä. Oloni on vapaa ja aikaansaava. Haen vajasta puita ja katselen matkalla hetken tähtitaivasta. Aah olen ulkona! Aah olen sisällä! Olen yhtä luonnon kanssa!

Hetken tunnen muovisandaaleissani olevani vihdoin lähellä tuota homo sapiensien metsästäjäkeräilijää etsiessäni puita matalan majani lämmitykseen. Ok, matalassa majassani on toki sähköt, ja puut ovat klapikoneen pilkkomia, mutta silti. Olen elementissäni, johon luonto on minut tarkoittanut: juuri niissä muovisandaleissa, jotka evoluutio on jalkaani asettanut!

Joskus pienillä asioilla on iso merkitys ja pienet asiat saavat ihmisen tuntemaan itsensä onnelliseksi. Oli kyseessä sitten vaikkapa lumen kolaaminen tai muovisandaaleiden käyttö.

Twitter @ullavirtanen