Jenni Kokander ei suostu ajattelemaan,  että pojat ovat aivottomia barbaareja.
Jenni Kokander ei suostu ajattelemaan, että pojat ovat aivottomia barbaareja.

Jenni Kokander ei voi sietää lausetta ”pojat on poikia”. Hän muistuttaa että pojat ovat ihmisiä, eivätkä aivottomia barbaareja.

Kun aloin odottaa toista lastani, olin täysin vakuuttunut, että odotan taas tyttöä. Kun sitten ultraäänessä selvisi, että minusta on tulossa pojan äiti, olin kauhuissani – ”enhän minä ymmärrä pojista mitään”.

Vilho on nyt seitsemän, ja tajuan täysin, mistä pelkoni johtui. En minä pelännyt lapseni sukupuolta, vaan odotuksia ja kliseitä, joita pojan äitinä olemiseen liitetään.

Tyttölapsen äitinä olin kuullut toistuvasti mantraa siitä, kuinka helppoja tytöt ovat ja kuinka minä en tiedä vanhemmuuden haasteista mitään, kun en ole pojan äiti. Muistanpa eräänkin keskustelun leikkipuistossa, jossa kolmen pojan äiti neuvoi minua kuultuaan, että odotan poikaa: ”Sun pitää alkaa käydä salilla, että pärjäät sitte pojan kanssa. Se on kato pojan kanssa pikkusen fyysisempää ku toi tytön kanssa kikattelu.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt voin seitsemän vuoden vakaalla kokemuksella sanoa, että pärjään poikani kanssa hyvin, mutta en edelleenkään ymmärrä monia poikien vanhempia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sukupuolisensitiiviseen kasvattamiseen on tässä vanhanaikaisessa maailmassa kyllä pitkä matka. Pyrkimys siihen, että emme pitäisi sukupuolia itsestäänselvyyksinä, tuntuu todella kaukaiselta, kun määrittelemme edelleen jopa sen, millaisia pojat ja tytöt ovat. Ikään kuin sukupuoli olisi jokin luonteenpiirteiden karsina. Nyrkkitappelut, tahalliset rikkomiset, karjumiset ja kaikenlainen häröily kuitataan vain sanomalla ”pojat on poikia”.

Paskat. Pojat ovat ihmisiä. Kaikki omanlaisiaan. Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta lyödä, hillua tai käyttäytyä epäkunnioittavasti.

Omalla pojallani on vahvasti sankarivaihe meneillään. Suorastaan kuulen, kuinka testosteroni virtaa hänen suonissaan. Leikin mieluusti hänen kanssaan zombiehippaa ja teen limamörköällötystä, mutta otan hänet myös tiukkaan puhutteluun heti, kun kuulen hänen pelotelleen pihan pienempiä poikia. Enkä ikinä kuittaisi hänen toilailujaan sukupuolen perusteella. Minkäänlainen toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen ei ole edes leikkipainin varjolla ok.

”Kaikenlainen väkivallan ihannointi on meillä kyläilijöiltäkin kielletty.”

En voi käsittää, miten jotkut kannustavat lapsiaan lyömään takaisin sillä verukkeella, että ”puolusta itseäsi”.

Halutessaan pieni poika nakertaa pyssyn vaikka näkkileivästä, mutta meillä ei pelata pelejä, joissa imitoidaan sotaa tai tappamista. Kaikenlainen väkivallan ihannointi on meillä kyläilijöiltäkin kielletty. Minä olen se tylsä aikuinen, joka sanoo ääneen, että ”meillä ei edes leikisti potkita ketään pahista feissiin”.

Epätasa-arvo alkaa jo ikiaikaisista lasten sukupuolirooleista, joissa tytöt suorittaa hiki hatussa kiltin roolia ja pojan on pakko painia ja riehua.

Pojat ovat ihmisiä, ja heillä on oltava samat säännöt kuin kaikilla muillakin. Lopetetaan myös se ainainen jankuttaminen siitä, miten kypsiä ja helppoja me tytöt ollaan. Hyväksi ihmiseksi kasvattaminen on haastavaa sukupuolesta riippumatta.

Vierailija

Älkää please aloittako sinänsä mielenkiintoista mutta aina päättymätöntä yleistä keskustelua aiheesta "tyttöjen ja poikien erot, kasvatus vai biologia". Hukkaatte Jennin pointin. Pointti on ymmärtääkseni tämä: Kenenkään ihmisyyteen ei kuulu oppia väkivallan ja kiusaamisen kulttuuriin. Tämä on supertärkeä pointti.

Siihen kuuluu myös tämä aspekti, kun puhutaan erityisesti tyttöihin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja häirinnästä. Älkää kertoko tytöille, missä kulkea, miten pukeutua. Vaan kasvattakaa poikanne niin, ettei kenenkään koskaan tarvitse heitä pelätä.

P.S. Ja totta kai kerron IRL tytöille, missä kulkea jne. , mutta ymmärtänet asian.

Sisältö jatkuu mainoksen alla