Miksi vieraalla kampaajalla käynti sen tutun vakituisen sijaan tuntuu niin pahalta, miettii toimittaja Sanna Kajander-Ruuth.

Anteeksi. Se ei merkinnyt mitään. Se oli vain yksi kerta. Ihan eri juttu kuin se, mitä meillä on.

Kummallista, miten tutut, yleensä parisuhteessa pettämiseen liittyvät hokemat nousivat mieleen kampaajakäynnin jälkeen. Syynä oli se, että sorruin uuden norjalaisen kampaamoketjun houkutukseen. Tukka kuosiin vartissa, hinta 25 euroa. Kävelin sisään vieraasta ovesta, vieras ammattilainen napsautti saksia, ja kas noin – valmista.

Tukasta tuli ihan kelpo. Kukaan muu tuskin edes huomasi olemuksessani mitään suurempaa muutosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisimmässäni tunsin kuitenkin toimineeni väärin. Tarjouksen houkuttelemana jätin väliin käynnin tutulla kampaajallani, ihanalla ja taitavalla käsityöläisellä, jonka luona olen vieraillut vuosien ajan noin puolentoista kuukauden välein. Käynneillä on puitu ilot ja surut, lasten kasvaminen ja kesälomasuunnitelmat. Joskus on naurettu vedet silmissä, toisinaan nieleskelty liikutuksen kyyneliä. Aina olen saanut myös kahvia ja suklaata. Joka kerta olen kävellyt ovesta ulos paitsi tukka kuosissa, myös sydän keventyneenä. Toki myös reilun satasen köyhempänä, koska vaaleat raidat ovat aina kuuluneet vakiosettiini, ja niiden tekeminen on työlästä puuhaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se lienee ansaittu rangaistus, karman näpäytys käytöksestäni.

Tajuan, mistä syyllisyydentunteeni kumpuaa. Vuosien myötä vakkarikampaajasta on tullut minulle enemmän kuin palveluntarjoaja – oikeastaan ystävä. Ja ystävän pettäminen tuntuu nihkeältä, vaikka kyse olisi vain hiuksista ja satunnaisesta harharetkestä.

Tarjouskampauksen alkaessa kasvaa ulos kuosistaan huomaan myös huolellisen leikkauksen ja ammattitaitoisen mutta nopean siistimisen välisen eron. Tukka muuttuu nopeammin hapsottavaksi, tumma juurikasvu saa olemuksen näyttämään hieman sottaiselta.

Se lienee ansaittu rangaistus, karman näpäytys käytöksestäni.

Onneksi pysyvän huonon hiuspäivän tuskaa on jäljellä enää pari viikkoa. Sen jälkeen astun jälleen sisään tutusta ovesta. Harharetkestäni huolimatta tiedän, että saan osakseni hymyn, suklaata ja huikean kampauksen. Vakkarini, joka tuntee minut ja hiukseni, onnistuu lähes aina.

Tuskin maltan odottaa.

Aina kampaajalla...

Tiedän tunteen, minullakin on vakikampaaja, jolla käyn kerran kuukaudessa yleensä. Olemme myös ystäviä. 

Suhteemme on jatkunut jotain 15vuotta. 

Minulla on lisäksi 2 muuta kampaajaa, joilla käyn silloin, kun omani on lomalla tai vapaalla  ja tarvitsen vain vähän jotain föönäystä tai tukan laittoa paremmin, kuin sen itse tekisin. 

Kampaajani sanoo aina, että mene myös muualle... Näet eron sekä työssä, että hinnassa!

Omalle kampaajalle yleensä sanonkin,  että älä lomaile.... !Ettei  tarvitse mennä muualle, mutta hän ymmärtää sen olevan huumoria!

Opetus on se, että yhdellä kampaajalla  ei pärjää, jos käy niinkin usein, kun minä. Muutama muu, hyvä ja  luotettava pitää olla reservissä ja kaikkia heitä arvostan ja olen tyytyväinen työhön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla