Kuvat
Panu Pälviä
"Itselläni on yksi oikeasti kallis vaate, ja olen aina hämilläni, kun sen hintaa kysytään." Twitter: @jkokander
"Itselläni on yksi oikeasti kallis vaate, ja olen aina hämilläni, kun sen hintaa kysytään." Twitter: @jkokander

En lakkaa ihmettelemästä, kuinka joku kehtaa iloita kymppitonnin laukusta, kun samaan aikaan Amazon palaa, Jenni Kokander tykittää.

Katsoin taannoin Isac Elliotin kohua herättäneen ”paljon sun outfit maksaa” -videon ja ensimmäisenä heräsi kysymys, olisiko parempi miettiä, mitä sun vaatteet kertoo susta.

Videolla poppari kuitenkin selostaa päällään olevien vaatteiden hinnat – todeten toki fiksusti, ettei tyylitajua voi ostaa. Isacin vaatteiden ja asusteiden yhteishinta nousee noin 19 tuhanteen euroon eli puoleen suomalaisen keskituloisen ihmisen vuosipalkasta.

Minun silmissäni hänen vaatteissaan ei ole mitään ihmeellistä, enkä näe niissä liioin mitään viestiä hänen persoonastaan. Ellei paidassa lukisi kissan kokoisin kirjaimin Gucci, en olisi osannut sitä kalliiksi merkkivaatteeksi tunnistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isacin vaatteet eivät missään nimessä olleet tyylittömät tai rumat. Minun rajoittuneessa keski-ikäisen kulttuurirouvan analyysissäni ne olivat ihan tavallisen söpön ja siistin nuoren miehen vaatteet, jotka eivät provosoi, mutta eivät ikävä kyllä myöskään kerro kantajastaan mitään.

Mauttomaksi asukokonaisuuden teki hinta.

Itselläni on yksi oikeasti kallis vaate, ja olen aina hämilläni, kun sen hintaa kysytään, vaikka takkini on maksanut vähemmän kuin Isacin t-paita. Takkini on suomalaisen suunnittelijan mallistosta ja kestänyt nyt seitsemän vuotta, eli ymmärrän hyvin, että laatu maksaa ja halpisketjujen vaatteet ovat epäeettisyydessään mauttomuuden huippu. Siksi pyrinkin hankkimaan suuren osan vaatteistani kirpputoreilta ja kierrätysryhmistä. Pukeutuminen ja persoonallinen tyyli ovat minulle todella tärkeitä asioita, koska ajattelen, että ulkonäköni on persoonani näyteikkuna.

Ihailen ihmisiä, joiden vaatteet kertovat tarinoita ja joita katsoessa hurmaannun jo heidän ulkoasustaan. Esimerkiksi Jorma Uotisen tyylitajua ei voi kehua liikaa. Hän on uniikki pukeutuja, joka huokuu karismaa ja rakkautta muotiin. Jorman tapauksessa pukeutuminen on jo korkeakulttuuria. Hän varmasti myös sijoittaa asuihinsa paljon rahaa, mutta takin hinta ei ole hänen tyylinsä perusta.

 

Överikalliissa merkkikuteissa kulkeminen on kuin kävelisi kaupungilla hintalaput vaatteissaan. Itse en kehtaisi. Onhan se nyt noloa, että ”Supreme”-teksti hupparissa maksaa kantajalleen saman verran kuin kaivo kokonaiselle kylälle Afrikassa.

Superkalliisin vaatteisiin pukeutuneet jantterit ovat myös lapsiemme esikuvia, joten pyytäisinkin mitä nöyrimmin miettimään, millaista viestiä lähetätte eteenpäin. Olisi näin äitinä mukavampaa, jos teinimme hakisivat tyyliään oman persoonansa eivätkä hintalapun kautta.

En lakkaa ihmettelemästä, kuinka joku kehtaa iloita kymppitonnin laukusta, kun samaan aikaan Amazon palaa. Tyylitajua ei todella voi ostaa. Eikä Grönlantia. Sen on eräs herra merten takaa meille osoittanut.

Kirppis on uus Prada

Hyvä Jenni! Merkkivaatteet ovat mielestäni yksi suurimmista huijauksista ikinä. Ihmiset maksavat siitä, että saavat mainostaa jotain tiettyä merkkiä.  Huijaus on nerokas, koska se ratsastaa yhdellä ihmisen suurimmistä peloista: hylätyksi tulemisella.  Kun oikein epätoivoisesti haluaa vakuuttaa muille olevansa menestynyt, muodikas, kaunis, yhtä kuin kauniit ja rikkaat elokuvissa, törsätään rahaa merkkikuteisiin. Ja on taivaan tosi, ettei kallis ole sama kuin tyylikäs. Tyylitajua ei voi ostaa. 

Merkki-ihannointi on johtanut siihen, että enää ei mietitä mitä itse halutaan, vaan sitä mitä muut kenties meistä haluavat. Aika surullista, eikö? 

Laatu on sitten asia erikseen. Laatua taas ei automaattisesti ole muodikkain, mutta toisaalta se voi olla tyylikkäin. On tyylikästä pukeutua laatuun, koska se on ekologista ja aikaa kestävää. 

Laittakaamme siis logot ja merkit piiloon, ja kulkekaamme juuri niissä vaatteissa jotka sopivat meille ja elämän tyyliimme. Gucci ja Prada ehkä tarvitsevat meitä, mutta me emme tarvitse niitä. 

Olen puhunut.

Vierailija

Kashmirtakki ja Birkin kirjoitti:
Jos olisin Jenni Kokander,olisin hiiren hiljaa kaikista ulkonäköön liittyvistä asioista. Itse asiassa kaikista asioista. Olen käyttänyt laadukkaita merkkivaatteita ja laukkuja koko ikäni ja takaan,että olen käyttäytynyt ympäristöystävällisemmin,kuin Kokander markettikuteissaan. Monet klassiset vaatteeni ovat nimittäin kymmeniä vuosia käytössä.Tiedoksi myös,että jos pidän jostain vaatteesta tai laukusta ostan sen,mikäli talouteni sallii,riippumatta Kokanderskan mielipiteestä.

On kyllä rumasti sanottu, kirjoittajan ulkonäköä mollataan!

Että mitä puutetta itse niillä klassisilla kasmiiripirkineillä paikkaat? Statusta, hyväksyntää, ulkoapäin annettuja menestyksen merkkien täyttämistä? Todellinen muotiniekka ei koskaan korosta vaatteiden hintoja ja merkkejä, vaikka olisi laadusta paljon maksanutkin. Tai hauku markettikuteita käyttäviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla