Miksi jopa terveysammattilaiset lakaisevat ongelmia maton alle vain, koska joku on nuori? Ja milloin ihminen on riittävän vanha, jotta hänen kokemuksensa otettaisiin vakavasti?

En unohda niitä sanoja ikinä. Olin hakeutunut lukioni opinto-ohjaajan pakeille miettimään ammatinvalintaa ja jatko-opintoja. Mikään ei tuntunut oikealta ratkaisulta, ja asia ahdisti minua. Sitten opo ihmetteli ääneen:

”Kun sinä olet nuori ja nätti, niin en minä oikein ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa.”

Se oli viimeinen kerta, kun käännyin hänen puoleensa asian kanssa. En muista, miten reagoin itse tilanteessa, mutta sen jälkeen olo oli hämmentynyt ja turhautunut, vihainenkin. Ikään kuin iällä tai ulkonäöllä olisi ollut mitään tekemistä ammatinvalinnan kanssa. Ongelmani lakaistiin maton alle vain sillä perusteella, että olin nuori.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tänä vuonna saavutan kolmenkympin rajapyykin, mutta ongelmien vähättely iän tai oikeastaan sen puutteen perusteella ei ole kadonnut mihinkään. Useimmiten olen törmännyt siihen terveysammattilaisten kanssa. Viimeksi ihan vastikään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ymmärrän, että ikä on olennainen tekijä joissakin terveyskysymyksissä ja esimerkiksi lääkärien tulee joskus arvioida tilannetta myös sen perusteella. Ainakaan omissa kokemuksissani ei kuitenkaan ole ollut kyse tällaisista asioista, vaan esimerkiksi psyykkisen hyvinvoinnin kysymyksistä.

Vastaavaa voi kokea muuallakin. Aiemmin reissutyötä tehnyt läheiseni kertoi, että sai pitkään kuulla, kuinka ”noin nuorena jaksaa kyllä painaa”. Vanhemmat kollegat olivat antaneet ymmärtää, etteivät jatkuva matkustelu, aikaerot ja poissaolo kotoa saisi tuntua missään ennen kuin takana olisi riittävän monta vuotta.

 Sen, että on nuori, ei pitäisi tarkoittaa, että täytyisi vain kärsiä hiljaa ja toivoa, että sitten joskus on ehkä paremmin.

Sellaiset lausahdukset kuin ”sinähän olet vielä niin nuori” tai ”sinulla on vielä koko elämä aikaa” ovat lähes jokaiselle tuttua sanahelinää, johon ei välttämättä tule edes kiinnittäneeksi sen kummempaa huomiota. Niillä tuskin tarkoitetaan pahaa, mutta sanojan kannattaisi silti miettiä niiden käyttöä tarkkaan.

Erityisen ongelmallisia toteamukset ovat silloin, kun ne tulevat auktoriteetilta, ammattilaiselta, jonka tehtävänä on auttaa. Ensinnäkin nuoruus on suhteellinen käsite. Toiseksi, ikään vetoaminen ei millään tavoin vähennä senhetkistä inhimillistä kokemusta.

Sen, että on nuori, ei pitäisi tarkoittaa, että täytyisi vain kärsiä hiljaa ja toivoa, että sitten joskus on ehkä paremmin. Sitä paitsi miten asiat muka kohenisivat, jos ei niille edes yritä tehdä mitään?

Kokemusten mitätöinnissä nuoruuden takia on paljon samaa tytöttelyn kanssa. Molemmissa vähätellään ja tehdään oletuksia sellaisen ominaisuuden perusteella, johon ei itse pysty vaikuttamaan. Ja mikä vielä olennaisempaa, jolla on hyvin harvoin mitään tekemistä itse asian kanssa.

Tytöttelyn ongelmallisuudesta on onneksi puhuttu jo pitkään. Olisiko seuraavaksi aika nostaa keskusteluun vähättely iän perusteella?

Vierailija

Seuraavaksi aletaan vaatia kaiken sellaisen alasrepimistä ja piilottamista katukuvasta ja muusta elinympäristöstä, mistä voi jollekin tulla paha mieli, kuten

- mainoskuva jossa esiintyy musta mies, koska se on rodullistamista
- mainoskuva jossa näkyy valkoinen mies, koska se edustaa ylivaltaa
- mainoskuva jossa on nainen, koska se on esineellistämistä

Kaikilla pitää olla oikeus olla kohtaamatta elämässään mitään sellaista, mistä voi tulla paha mieli.

Vierailija

Hyi että miten myrkyllisiä olette molemmat! *irvistys*
Tuolle linjalle kun kerran läöhditte niin mitä ilmeisimmin saa vastavuoroisesti olettaa ikään vedoten, että olette kumpikin vanhoja katkeria akkoja.

Itse artikkelin kirjoittajan kanssa olen täysin samoilla linjoilla.
32 itselläni ikää mutta koska näytän nuoremmalta niin joka ikinen arkielämän asia on pirun vaikeaa muiden ihmisten solvaamisen ja vähättelyn takia: nivelpsoriaasi sekä selkärankareuma eikä ole vielä lähellekään hoitotasapainoa. Viimeiset 5 kivuliasta ja pitkää vuotta olen joutunut todistamaan miten järkyttävän huonosti aikuiset ihmiset käyttäytyy ja kuinka pihalla noin about 95 prosenttia terveydenhuollon ammattilais-oletetuista ovat mitä tulee siihen voiko nuorempi kuin 58 vuotias olla millään tasolla sairas.
Joo ja kipulääkkeitäkin kuulema kiskon koska nuorethan niitä narkkareita on.
Bussissa ei saa istumapaikkaa koska nuori ja vetreä kyllä jaksaa, ja auta armelias saatana jos sanot lyhyesti että on nivelsairaus niin tuntemattomat alkaa solvaamaan kuinka puhun paskaa vain jotta saisin istumapaikan tai edes bussin keskiosan nurkkapaikan jotta pysyisin jotenkuten pystyssä.
Sitten yksi ihana asia on se, ettei sairaus päälle päin näy ja sitten kuulem kadulla ohimennen kuinka minustakin puhutaan ilkeästi että "...on se nykynuoriso hirveän laiskaa sorttia, menis tuokin sossunpummi töihin!"

Mietikää nyt pikkasen että mitähän sitä tulee taas kirjoiteltua ja onko kaikki tuo sonnan levittäminen todellakin tarpeellista! Näitä nettikirjoituksia kun lukee ihan elävät oikeat ihmiset, ja aika hemmetin suurta joukkoa solvaatte ja painatte alas. Tuleeko pätkääkään hyvä mieli siitä, että näitä lukeva työtön masentuu entisestään ja itkee yksin miettien ettei koskaan tule olemaan hyväksytty osa ihmiskuntaa. Näillä myrkyllisillä teksteilläkö Suomi saadaan nousuun?
Eikö edes yhtään hävetä?
Ja olisko kenties aika ja paikka vilkasta sinne peiliin ja miettiä sitä omaa elämää ja omaa peilikuvaa, että onko itsellä kaikki ihan hyvin kun pitää toisia alkaa nälvimään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla