On tullut aika lakata välittämästä kotona vallitsevasta sotkusta.

Liian pitkään luulin, että joku muu voisi pelastaa minut. Että henkiset siivousongelmani loppuisivat, jos lukisin tai keskustelisin aiheesta tarpeeksi. Tai siivoaisin tarpeeksi, tietenkin.

Sanon henkiset siivousongelmat, koska kotini siisteys- ja puhtaustaso ovat uskoakseni ihan tavanomaiset. Olen vain kuluttanut elämässäni suhteettoman paljon aikaa murehtiessani kotini sotkuisuutta ja sitä, mitä sotku kertoo minusta naisena.

Kirjoitin elämästäni jojosiivoajana jo useampi vuosi sitten. Tuolloin olin tunnistanut ongelman, mutta minulla ei ollut aavistustakaan ratkaisusta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Siivous-zenin mestarilta oppia

Hiljattain haastattelin viisikymppistä Maria, joka on ihan tavallinen perheenäiti. Paitsi että ei ihan: hän tekee vain 25 prosenttia nelihenkisen taloutensa kotitöistä. Keskiverto suomalaisnainenhan käyttää kuukausittain kotitöihin useita tunteja enemmän kuin keskivertomies.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marikin oli aiemmin se tyyppi, jonka puurtaminen, salasiivous ja marmatus pitävät kodin pinnat kiiltävinä. Sitten hän lopetti.

Ilman Marin ylimääräistä panosta koti luisui kaaokseen, mutta Marin mieli pysyi tyynenä. Nykyään hänellä on aikaa toteuttaa itseään ja esimerkiksi makoilla sohvalla hyvän kirjan kanssa.

En usko, että pakottava pyrkimys kohti edustuskelpoista kotia on vain minun päässäni. Se on kulttuurinen ja rakenteellinen juttu, naisen rooli ja taakkasiirtymää sukupolvien takaa. Isoäideilleni joulu- ja kevätverhojen oikea-aikainen vaihto tuntuu olevan jonkinlainen naisen mitta.

Silti olen tullut siihen tulokseen, että vain minä voin vapauttaa itseni siivouspakostani. Tahdon ottaa Marin zen-mestarikseni ja lakata välittämästä. (Oma puolisoni on jopa enemmän siivous-zen kuin Mari, mutta en voi myöntää, että hän on kaikki nämä vuodet ollut oikeassa.)

Mitä jätät valitsematta?

Konmari-ideologiaan, johon olen tietysti ihastunut, kuuluu olennaisena karsiminen. Konmarin äiti Marie Kondo kehottaa valitsemaan kotiin vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa, viikkaamaan ne nätisti ja luopumaan lopuista.  

Olen viime vuosina käyttänyt ihan riittävästi aikaa pikkuhousujeni konmarittamiseen ja pystyviikkaamiseen, mutta jättänyt miettimättä, mitä laajemmin valitsen ja mitä karsin.

Samalla kun valitsemme jotain, jätämme aina jotain muuta valitsematta. Minä olen usein valinnut kotityöt ajattelematta, mistä samalla luovun.

Harva se päivä alan kymmenen jälkeen illalla keräillä tavaroita laatikoihin ja tiskejä koneeseen sen sijaan, että menisin suorinta tietä nauttimaan korvaamattoman tärkeistä yöunistani.

Rakastan piirtämistä, mutta siitä on yli kymmenen vuotta, kun olen viimeksi löytänyt aikaa piirtämiselle harrastuksena. Myös luova kirjoittaminen on jäänyt vähiin.

Jos olisin suostunut elämään sotkuisemmin, olisin voinut saada kasaan vaikka sarjakuvaromaanin.

Onneksi ei ole liian myöhäistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla