Kotimuseossa astutaan toisten elämään, eikä kärsitä museoähkystä, kirjoittaa Hanna Jensen.

Vuosia sitten röhnötin penkillä New Yorkin modernin taiteen museossa MoMAssa ja parahdin: tämä on liikaa. Museoon olisi pitänyt ostaa viikkolippu, jotta taiteesta olisi voinut nauttia pienin annoksin, ilman ähkyä. Tuntui kuin olisin tilannut konjakkia tuopissa.

Keksin ratkaisun.

Päätin alkaa käydä matkoilla pienissä kotimuseoissa, joissa joko taiteilija itse tai tunnettu henkilö tai perhe oli asunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo samalla New Yorkin -matkalla kävelin Sohoon. Kapusin portaita pikkuruiseen kerrostaloon, jossa oli säilytetty saksalaisten maahanmuuttajien koteja toisen maailmansodan jälkeisiltä vuosilta. Ei tullut ähkyä, vaan The Tenament -museon talo jäi mieleeni kuin raikas alkupala.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Madridissa suunnistin Chamberin kaupunginosaan, taiteilija Joaquín Sorolla y Bastidan (1863–1923) kotitalolle, jossa ihailin ensin puutarhan pientä lähdettä ja vehreää kasvillisuutta. Sisällä pääsin mielikuvissani Sorollan perheen Välimeren-lomille, sillä taiteilijan lomamatkoilla maalaamilla kuvilla oli vuorattu yksi osa toista kerrosta.

Mallorcalla Palmassa, keskustan läheisellä kukkulan rinteellä Joan Mirón kodissa piipahdin taiteilijan ateljeessa ja kurkistin hänen vaatimattomaan keittiöönsä. Hän oli toivonut jo elämänsä aikana, että talo säilytettäisiin sellaisenaan hänen kuolemansa jälkeen.

Ei ähkyä taaskaan.

Kotimuseoissa ja koteina palvelleissa museorakennuksissa minua kiinnostavat eniten ihmiset ja se, miten kodeissa on eletty. Miksi Elias Lönnrotia nukutettiin Paikkarin torpassa Sammatissa mustassa kehdossa? Miksi Rettigien suvulle rakennettiin Rettigin palatsi Turkuun? Miksi Reitzin kotimuseo tai Diakonissalaitoksen perustajan Aurora Karamzinin Hakasalmen huvila kotikulmillani Töölössä ovat tärkeitä ja miksi niitä kannattaa vaalia?

Kotimuseoissa astutaan toisten elämään.

Kotimuseoissa on kyse menneestä ja nykyisestä, ei missään nimessä pelkästään tavaroista, arkkitehtuurista ja rakenteista. Kotimuseoissa astutaan toisten elämään.

J.L. Runebergin tuleva vaimo Fredrika asui tässä pihapiirissä 1800-luvulla. Nyt Fredrikantupa Paraisilla on museokahvila.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 2/2019.
Tämä on Glorian Kodin artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Glorian Kodin juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/gloriankoti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla