Sarjassa ei oteta enää mittaa siitä, kenellä on eniten uraa takana. Suorakulmaisen pöydän ääreen on löydetty musiikillisia neroja.

Olisi hyvä tajuta lopettaa ajoissa”, jupisin ääneen, kun Vain elämää -sarjan 9. kauden artistit julkaistiin. En ole katsonut sarjaa enää muutaman kauden jälkeen, koska mielestäni kaikki oleellinen oli jo tarjoiltu ja uusien kausien tehtailu vaikutti epätoivoiselta.

Vaikka formaatti onkin kulunut lähes puhki, eksyin tuoreen kauden ensimmäisen jakson ääreen uteliaisuuttani. Seuraavaksi ahmin heti toisen jakson putkeen.

Minulle selvisi heti, että sarjassa ei ole enää kysymys siitä, kuinka vanhoja uranuurtajia pöydän ääreen saadaan. Se ei ole enää itseisarvo. Mukana on artisteja, joilla on vain yksi albumi tai he ovat suurelle yleisölle melko vieraita. Mutta näissä tyypeissä on enemmän potentiaalia kuin monissa aiempien kausien konkareissa.

Hänen vertaistaan lyyristä neroa ei olla nähty ja tuskin tullaan näkemään aikoihin tässä sarjassa.

Ellinoora onnistui räjäyttämään pankin jo ensimmäisessä jaksossa. Jo alun perusteella voi nopeasti ynnätä yhteen, että tämä nainen tulee valloittamaan vielä koko Suomen, sillä hänessä on aidosti munaa ja sitä hemmetin ääntä. Tämän naisen matka on hädin tuskin alkanut.

Pyhimys, eli Mikko Kuoppala on ollut Suomirapin suursuosikki jo pitkään, mutta sarja tarjoaa hänelle paikan koko kansan Mikkona. Jos et vielä tunne Pyhimystä, nyt on viimeistään aika päivittää itsensä nykyaikaan.

Konserttiyleisöstä artisti vaikuttaa etäiseltä ja eleettömältä, mutta Satulinnan pöydän ääressä Mikosta kuoriutuu kaikkien aikojen huomaavaisin ja rakastettavin tyyppi kaikessa tavallisuudessaan. Hänen vertaistaan musiikillista ja lyyristä neroa tuskin tullaan näkemään aikoihin tässä sarjassa. Tämän todistaa Mikon versio Ellinooran kappaleesta, joka nähdään perjantain jaksossa.

Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä olisi vähän enemmän Anne.

Vanhoista konkareista pöydän putsaa Pepe Willberg. Hän on vanhan kansan mies, joka ensin kuuntelee mitä sanottavaa muilla on ja puhuu vasta sitten. Pepen alku sarjassa on kankea, mutta hän hurmaa katsojat Ellinooran päivänä kukkaseppeleeseen somistautuneena. Vaikka mies istuu pöydän ääressä hiljaisena, hän kajauttaa päädyssä soundeja, jotka saavat kuulijan silmäkulmat kostumaan kuin varkain.

Anne Mattila on tuttu hahmo iskelmäsukupolvelle, mutta kaltaiselleni nuorisolaiselle hän oli kauden vierain ja luotaantyöntävin hahmo. Vähänpä tiesin, sillä hänestä tuli hetkessä parikymppisen katsojan suosikki. Mattila huokuu vilpitöntä aurinkoisuutta ja viisautta, jota saamme varmasti kuulla paljon kauden aikana. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä olisi vähän enemmän Anne.

Meneillään on introverttien kausi, sillä moni pöydän äärellä istuva on kertonut olevansa hiljaisempaa sorttia ja noh, tunnelma oli paikoin vaivaannuttava ensimmäisessä jaksossa. Tällä kaudella artistit kuitenkin näyttävät epäilijöille ainutlaatuisuutensa ja osoittavat, että tätä kautta ei tehty turhaan.

MetalLikka

Oho, rakastuin uudelleen Vain elämää -sarjaan! Introvertit musiikkinerot ovat parasta, mitä ohjelmalle on tapahtunut

Biisit on parasta mitä tämä sarja tarjoaa. On mielenkiintoista kuulla eri versioita tutuista kappaleista ja kappaleiden syntytarinoita. Vähän ärsyttää kun Terhi Kokkonen hyllytettiin viime kaudella. Hänen versioitaan olisin kuunnellut mielelläni enemmän. Ei minua kiinnosta artistien yksityiselämä eikä haittaa ollenkaan vaikka olisivat hiljaa asioistaan. Musiikki on tärkeintä.
Lue kommentti