Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Mikro ja vedenkeitin ovat tulleet jäädäkseen, mutta minne on hävinnyt Sam Inkinen? Tai usko tulevaisuuteen?

1980-luku oli monessa suhteessa vastenmielistä aikaa, mutta oli sillä vuosikymmenellä hyviäkin asioita, kuten Duran Duran, usko tulevaisuuteen ja kylmän sodan päättyminen.

80-luvulla asuin maalla, ja se oli silloin huono juttu, sillä kaikki kiinnostavat tyypit, jupit, asuivat Helsingissä. Esimerkiksi Sam Inkinen – vauvankasvoinen, liituraitapukuun pukeutunut 19-vuotias ”ATK-nero”, pörssisijoittaja (tietenkin, 80-luku) ja galleristi.

Entä mitä kuuluu Aromipesälle? Niitä valmistetaan yhä.

Samista kertovissa jutuissa muistettiin aina mainita, että hän nukkui työpaikallaan ja pärjäsi viiden tunnin yöunilla.

Itse tykkäsin teininä yli 10 tunnin yöunista, ja Sam tuntui muutenkin mahdollisimman etäiseltä hahmolta. Ihan idoliaineista siis. Ihastuin Sampan ylikierroksiin niin, että lähetin hänelle ihailijakirjeen. En saanut koskaan vastausta. Ehkä Sampalla ei kuitenkaan ollut aikaa ihan kaikkeen.

Täältä keski-iän horisontista katsoen olen tajunnut, että eivät Sam Inkisen ideat eikä edes Duran Duran ole parasta, mitä kasarin lopulla tapahtui. Parhaat asiat tapahtuivat keittiössä. Esimerkiksi: mikroaaltouuni, vedenkeitin – ja lopulta tukevasti 90-luvun puolella – Aromipesä.

Styroksisessa haudutusarkussani syntyi ihan parasta lohturuokaa, ohrapuuroa. Kirsikkahillosilmän kanssa se kirkasti hetkeksi koko maailman.

Mikro ja vedenkeitin ovat tulleet jäädäkseen, mutta minne on hävinnyt Sam Inkinen? Tai usko tulevaisuuteen?

Entä mitä kuuluu Aromipesälle? Niitä valmistetaan yhä. Syntymäseudullani, syvällä maaseudulla.

Ihan parasta aikaa

Muistatko vielä ”ATK-nero” Sam Inkisen? Vauvankasvoinen sijoitusguru oli 80-luvun kiinnostavin tyyppi – muttei aivan Aromipesän veroinen......

Jos on asunut metsässä ja ollut Duran Duranista unelmoiva teini, ei ehkä ole pätevä väittämään 80-lukua vastenmieliseksi ajaksi. 80-luku oli paras vuosikymmen tähän mennessä. Töitä riitti kaikille ja työharjoitteluistakin maksettiin kunnon palkkaa. Olen iloinen, että oma nuoruus osui kasarille. Työelämässä oli työntekijöiden markkinat, ja työpaikkoja voi vaihtaa muutaman vuoden välein aina parempaan. Itse tein siistiä sisätyötä kansainvälisissä firmoissa. Pankeista (oli ihan konttoreita joka...
Lue kommentti